Alkoholi saa kivat tunteet tarttumaan. Kuva: Liisa Takala
Alkoholi saa kivat tunteet tarttumaan. Kuva: Liisa Takala

Pienessä sievässä ihminen keskittyy hetkeen.

Juomisen iloja ei tarvitse todistella: estot hälvenevät, suusta tulee hauskempia vitsejä, on rento ja välitön olo. Yllättävää kyllä, laboratorioissa tehdyissä juomiskokeissa alkoholin rentouttavaa vaikutusta ei ole aina havaittu.

Laboratoriokokeiden ongelma on kenties ollut se, että testit on tehty yksittäisillä ihmisillä. Juominen on usein sosiaalinen tapahtuma, ja sen ilotkin tulevat enemmän esiin seurassa.

Britannian psykologisen yhdistyksen blogissa psykologi Christian Jarret poimii tuoreesta katsaustutkimuksesta viisi syytä, miksi juominen porukassa on niin palkitsevaa ja miksi siihen voi jäädä koukkuun.

Alkoholi saa meidät ensinnäkin keskittymään käsillä olevaan hetkeen. Tutkijat kutsuvat tätä alkoholilikinäköisyydeksi.

Tukea hetkessä elämisen havaitno on saanut pienryhmissä tehdyistä kokeista, joissa toiset saivat juoda pieniä annoksia alkoholia, kun toisille tarjottiin lumejuomaa. Sitten heidän hymyilyään videoitiin ja analysoitiin.

Kävi ilmi, että niin sanottu tunteiden liikkumattomuus väheni nauttineilla. Toisin sanoen heidän mielialansa oli vähemmän kiinni aiemmissa tunteissa kuin vesiselvillä. Juuri tunteiden liikkumattomuus on aiemmin yhdistetty masennukseen ja huonoon itsetuntoon. Siemailu seurassa näyttäisi siis vapauttavan sidoksen edeltävään mielialaan ja auttavan tarttumaan kuluvaan hetkeen.

Toisekseen alkoholi huojentaa huolta. Se ei poista pelkoa, joka kohdistuu johonkin tiedossa olevaan uhkaan. Sitä vastoin epäselviin uhkiin liittyvät huolet hälvenevät. Tätä todistaa koe, jossa annettiin lieviä sähköiskuja. Jos alkoholia nauttineet koehenkilöt tiesivät varmasti saavansa sähköiskun, pelko pysyi, mutta kun sähköiskun saaminen oli epävarmaa, huoli lieveni.

Sosiaalisissa tilanteissa epämääräinen uhka – vaikkapa sanallisen loukkauksen riski – on tyypillisempää kuin täsmäuhka. Se voi selittää alkoholin suosiota juuri sosiaalisissa tilanteissa, kirjoittaa Jarret.

Kolmas etu on se, että alkoholi kaventaa näkökulmaamme ja auttaa pitämää huolestuttavat ajatukset loitolla. Vanhassa tutkimuksessa koehenkilöiden edellytettiin pitävän puheen, mitä ihmiset tuppaavat jännittämään. Odottaessaan vuoroaan koehenkilöt istuivat joko päihtyneenä tai selvänä ja arvioivat siinä istuskellessaan diakuvia taideteoksista.

Jännitys tulevasta puheesta lievittyi vain silloin, kun sai päihtyneenä tarkastella taidetta. Yksinään alkoholi tai kuvien katselu ei lievittänyt jännitystä mutta yhdessä ne tehosivat.

Tutkijoiden selitys kuuluu näin: alkoholin vaikutuksen alaisena huomiokyky oli rajoittuneempi eikä tarkkaavaisuutta enää riittänyt kuvien katselulta puheenpitoon.

Neljäs ilon lähde on se, että alkoholi yhdistää ihmisiä ja lisää iloisten tunteiden tarttuvuutta. Yhdessä kokeessa pieni humala näytti liimaavan keskenään tuntemattomien ihmisten pienryhmät paremmin yhteen kuin selvänä seurustelu. Siemailuryhmien jäsenet raportoivat suuremmasta läheisyydestä uusien tuttaviensa kanssa. Heidän porukoissaan oli myös useammin hetkiä, jolloin kaikki hymyilivät yhtä aikaa.

Lopuksi on sanottava, että ilot eivät jakaannu tasaisesti. Eniten sosiaalisesta juomisesta saavat irti ulospäin suuntautuneet ihmiset ylipäänsä ja miehet. Tämä voi selittää, miksi juuri he voivat jäädä helpommin myös koukkuun.

Miesten alttiudesta alkoholille kertoo parin vuoden takainen tutkimus, jossa mitattiin pienryhmien keskustelun äänenvoimakkuutta. Äänitasoa käytettiin porukan hyväntuulisuuden mittarina. Melu yltyikin alkoholista, mutta vain porukoissa, joissa oli pelkkiä miehiä.

idiotus
Seuraa 
Viestejä1907
Liittynyt8.12.2007

Alkoholi yhdistää ja hälventää huolta

Clickbait sponsored by Alko. Ymmärän nyt paremmin, miksi en juo. Minlla on joko erittäin suuria ongelmia tai erittäin vähän ongelmia.
Lue kommentti

Quidquid latine dictum sit, altum videtur.

In porto perse vitulus est.

Rousseau: "tämä keskustelufoorumi saattaa aiheuttaa itsetuhoisuutta, käytettävä vain hoitohenkilökunnan valvovan silmän alla ja/tai hyvin lääkittynä".

Varoitus! Saatan leikkiä välillä paholaisen asianajajaa jopa tiedostamatta sitä.

Aiemmin on havaittu, että vanhempien isien lapset sairastuvat herkemmin autismin kirjon häiriöihin.

Mitä vanhempi isä, sitä enemmän lapsen perimässä ilmenee täysin uusia geenimutaatioita, kertoo uusi islantilainen tutkimus.

Tällaiset uudet mutaatiot syntyvät munasolun hedelmöittyessä, mutta niitä ei ole kummankaan vanhemman omassa perimässä. Ne siis syntyvät vanhempien sukusoluissa.

Jokaisella meistä on keskimäärin 70 tällaista mutaatiota. Kyse on yleensä yhden emäsparin mutaatioista eli niin sanotuista snipeistä, tai emäsparin poistosta tai lisäyksestä.

Valtaosa niistä on täysin harmittomia. Joskus nämä mutaatiot voivat kuitenkin johtaa ongelmiin.

”Huomattavan suuri osa lasten harvinaisista sairauksista syntyy geenimutaatiosta, joita kummallakaan vanhemmalla ei ole. On tärkeä selvittää, mistä tämä johtuu”, kertoo tutkija Kári Stefánsson Reykjavikin yliopistosta New Scientist -lehdessä.

Näyttääkin siltä, että 80 prosenttia uusista mutaatiosta tulee isältä. Näitä mutaatioita ilmenee sitä enemmän, mitä vanhempi isä on.

Erot isien ja äitien sukusoluihin kertyvissä mutaatioissa johtuvat siitä, että naisilla on jo syntyessään kaikki munasolut, kun taas miehet tuottavat jatkuvasti uusia siittiöitä.

Tällöin myös mutaatioiden riski kasvaa.

Ihmisen genetiikan professori Leo Schalkyk Essexin yliopistosta vertaa mutaatioiden syntymistä ja vaikutusta siihen, kuin paukuttaisi vasaralla auton moottoria.

”On mahdollista, että se lyömisen jälkeen toimii paremmin, mutta suurempi todennäköisyys on, että vasara vain kimpoaa pois tai rikkoo jotain.”

Aiemmin on huomattu esimerkiksi, että vanhempien isien lapsilla on hieman muita suurempi todennäköisyys sairastua autismin kirjon häiriöihin.

Toisaalta he näyttävät myös pärjäävän muita paremmin koulussa.

Tutkimuksessa ei selvitetty, miten nyt havaitut mutaatiot vaikuttavat. Ne näyttäisivät kertyvän kromosomiin 8p, mutta ei vielä tiedetä, mitä tämä merkitsee.

Kyseisen kromosomin alueella sytosiini-guaniini -mutaatioita tapahtuu 50-kertaisella tahdilla muuhun perimään nähden.

Mutaatioiden syntyä selvitettiin kartoittamalla liki 15 000 islantilaisen perimä. Perimää verrattiin tutkittujen henkilöiden vanhempiin, lapsiin ja sisaruksiin. Tutkimuksen julkaisi Nature.

Euroopan avaruusjärjestön havainnekuvassä on asteroidi Didysos ja sitä kiertävä kappale, johon tutkijat törmäyttäisivät luotaimen.

Yhdysvaltain avaruusjärjestö Nasan ja Euroopan Esan tutkijat haluavat selvittää, miten asteroideja voitaisiin torjua, mutta Euroopan puolelta rahoitus on jäissä.

Kuulussa Armageddon-katastrofielokuvassa 1990-luvulta Bruce Willisin johtama tiimi lähetetään avaruuteen räjäyttämään Maata kohti syöksyvä asteroidi palasiksi.

Yhdysvaltojen ja Euroopan avaruusjärjestöjen Nasan ja Esan tutkijat suunnittelevat vähän samaa, mutta paljon pienemmässä mitassa ja ilman ydinpommeja.

Niin sanottu Aida-hanke on ollut vireillä jonkin aikaa. Nimi tulee sanoista Asteroid Impact and Deflection Assessment.

Sen tarkoitus on laukaista luotain Didymos-asteroidille, jota kiertää myös pieni kuu. Didymoksen läpimitta on 800 metriä ja sitä kiertävän kappaleen läpimitta on 150 metriä.

Tutkijat haluavat törmäyttää luotaimen tähän pienempään kappaleeseen. Ajatuksena on tutkia, miten asteroidien ratoja pystytään muuttamaan törmäyksellä.

Aida koostuisi kahdesta luotaimesta: eurooppalaisten Aim laukaistaisiin ensin ja se asettuisi kiertämään Didymosta.

Aim tekisi tärkeitä mittauksia ja sen jälkeen laukaistaisiin amerikkalaisten Dart, joka törmäisi Didymoksen kuuhun ja suistaisi sen radaltaan.

Didymos sopii kohteeksi, koska se on lähellä ja törmäyskoe ei saisi sen kuuta syöksymään Maata kohti. Didymoksen kuu on myös samaa kokoluokkaa kuin maapalloa todennäköisimmin uhkaavat asteroidit. Asiasta kertoo Nasan verkkosivu.

Uhkaavia asteroideja ei tällä hetkellä tunneta. Asteroidivyöhykkeellä on kuitenkin tuhansia ja tuhansia kappaleita, jotka voisivat mahdollisesti joskus ajautua törmäämään maapalloon.

Kiviä putoilee silloin tällöin. Kuuluisa Siperian Tunguskan räjähdys vuonna 1908 aiheutui todennäköisesti pienehkön asteroidin törmäyksestä. Vuonna 2013 Tšeljabinskin yllä räjähti meteori, joka aiheutti 1 600 ihmisen loukkaantumisen.

Tutkijat uskovat, että asteroidien törmäykseltä voidaan suojautua. Siksi Aida-hankkeen eteneminen olisi tärkeää.

”Emme ole voimattomia asteroidien edessä. Mutta meidän täytyy harjoitella niiden torjumista tosielämässä siltä varalta, että joskus joudumme oikeasti suistamaan asteroidin radaltaan”, sanoo yhdysvaltalaista osaa hankkeesta johtava Andrew Cheng tiedotteessa.

Viime joulukuussa Euroopan avaruusjärjestö Esan jäsenmaat peruivat rahoituksen toiselta hankkeeseen tarvittavalta luotaimelta

Rahat ohjattiin Marsista elämää etsivään ExoMars-hankkeeseen.

Nyt tutkijat yrittävät lobata asteroidihanketta taas henkiin.

Latviassa pidetyssä tapaamisessa tutkijat esittivät halvemman vaihtoehdon Aimin toteuttamiseksi.

Uudessa versiossa luotaimesta olisi riisuttu Didymoksen kuuhun suunniteltu laskeutuja ja poistettu tutkajärjestelmä, joka luotaisi kuun rakennetta. Hintalappu olisi nyt 210 miljoonaa.

Nasan Dart-hanke eli varsinainen törmääjä etenee eurooppalaisista huolimatta, mutta Dart ei pysty tekemään kaikkia niitä tärkeitä mittauksia, joihin Aimia tarvittaisiin.

Aimin pitäisi mitata tarkasti kappaleen massa, jotta törmäyksen vaikutukset voitaisiin myös mitata.

”Emme ole koskaan kokeilleet asteroidin työntämistä radaltaan eikä sitä voi testata laboratoriossa mitenkään. Meidän täytyy selvittää, pitävätkö simulaatiomme ja mallimme paikkansa”, kertoo Esan johtaja Jan Woerner.

Nasa rakentaa Dart-luotaintaan edelleen alkuperäisessä aikataulussa. Sen olisi tarkoitus törmätä asteroidiin vuonna 2022.

Tutkijat sanovat, että parasta olisi ollut saada Aim tekemään mittauksia samaan aikaan Dartin kanssa. Aim pystyy heidän mukaansa hoitamaan tehtävänsä myös törmäyksen jälkeen, jos hanke ylipäätään saa rahoitusta.