Alkoholi saa kivat tunteet tarttumaan. Kuva: Liisa Takala
Alkoholi saa kivat tunteet tarttumaan. Kuva: Liisa Takala

Pienessä sievässä ihminen keskittyy hetkeen.

Juomisen iloja ei tarvitse todistella: estot hälvenevät, suusta tulee hauskempia vitsejä, on rento ja välitön olo. Yllättävää kyllä, laboratorioissa tehdyissä juomiskokeissa alkoholin rentouttavaa vaikutusta ei ole aina havaittu.

Laboratoriokokeiden ongelma on kenties ollut se, että testit on tehty yksittäisillä ihmisillä. Juominen on usein sosiaalinen tapahtuma, ja sen ilotkin tulevat enemmän esiin seurassa.

Britannian psykologisen yhdistyksen blogissa psykologi Christian Jarret poimii tuoreesta katsaustutkimuksesta viisi syytä, miksi juominen porukassa on niin palkitsevaa ja miksi siihen voi jäädä koukkuun.

Alkoholi saa meidät ensinnäkin keskittymään käsillä olevaan hetkeen. Tutkijat kutsuvat tätä alkoholilikinäköisyydeksi.

Tukea hetkessä elämisen havaitno on saanut pienryhmissä tehdyistä kokeista, joissa toiset saivat juoda pieniä annoksia alkoholia, kun toisille tarjottiin lumejuomaa. Sitten heidän hymyilyään videoitiin ja analysoitiin.

Kävi ilmi, että niin sanottu tunteiden liikkumattomuus väheni nauttineilla. Toisin sanoen heidän mielialansa oli vähemmän kiinni aiemmissa tunteissa kuin vesiselvillä. Juuri tunteiden liikkumattomuus on aiemmin yhdistetty masennukseen ja huonoon itsetuntoon. Siemailu seurassa näyttäisi siis vapauttavan sidoksen edeltävään mielialaan ja auttavan tarttumaan kuluvaan hetkeen.

Toisekseen alkoholi huojentaa huolta. Se ei poista pelkoa, joka kohdistuu johonkin tiedossa olevaan uhkaan. Sitä vastoin epäselviin uhkiin liittyvät huolet hälvenevät. Tätä todistaa koe, jossa annettiin lieviä sähköiskuja. Jos alkoholia nauttineet koehenkilöt tiesivät varmasti saavansa sähköiskun, pelko pysyi, mutta kun sähköiskun saaminen oli epävarmaa, huoli lieveni.

Sosiaalisissa tilanteissa epämääräinen uhka – vaikkapa sanallisen loukkauksen riski – on tyypillisempää kuin täsmäuhka. Se voi selittää alkoholin suosiota juuri sosiaalisissa tilanteissa, kirjoittaa Jarret.

Kolmas etu on se, että alkoholi kaventaa näkökulmaamme ja auttaa pitämää huolestuttavat ajatukset loitolla. Vanhassa tutkimuksessa koehenkilöiden edellytettiin pitävän puheen, mitä ihmiset tuppaavat jännittämään. Odottaessaan vuoroaan koehenkilöt istuivat joko päihtyneenä tai selvänä ja arvioivat siinä istuskellessaan diakuvia taideteoksista.

Jännitys tulevasta puheesta lievittyi vain silloin, kun sai päihtyneenä tarkastella taidetta. Yksinään alkoholi tai kuvien katselu ei lievittänyt jännitystä mutta yhdessä ne tehosivat.

Tutkijoiden selitys kuuluu näin: alkoholin vaikutuksen alaisena huomiokyky oli rajoittuneempi eikä tarkkaavaisuutta enää riittänyt kuvien katselulta puheenpitoon.

Neljäs ilon lähde on se, että alkoholi yhdistää ihmisiä ja lisää iloisten tunteiden tarttuvuutta. Yhdessä kokeessa pieni humala näytti liimaavan keskenään tuntemattomien ihmisten pienryhmät paremmin yhteen kuin selvänä seurustelu. Siemailuryhmien jäsenet raportoivat suuremmasta läheisyydestä uusien tuttaviensa kanssa. Heidän porukoissaan oli myös useammin hetkiä, jolloin kaikki hymyilivät yhtä aikaa.

Lopuksi on sanottava, että ilot eivät jakaannu tasaisesti. Eniten sosiaalisesta juomisesta saavat irti ulospäin suuntautuneet ihmiset ylipäänsä ja miehet. Tämä voi selittää, miksi juuri he voivat jäädä helpommin myös koukkuun.

Miesten alttiudesta alkoholille kertoo parin vuoden takainen tutkimus, jossa mitattiin pienryhmien keskustelun äänenvoimakkuutta. Äänitasoa käytettiin porukan hyväntuulisuuden mittarina. Melu yltyikin alkoholista, mutta vain porukoissa, joissa oli pelkkiä miehiä.

idiotus
Seuraa 
Viestejä1907
Liittynyt8.12.2007

Alkoholi yhdistää ja hälventää huolta

Clickbait sponsored by Alko. Ymmärän nyt paremmin, miksi en juo. Minlla on joko erittäin suuria ongelmia tai erittäin vähän ongelmia.
Lue kommentti

Quidquid latine dictum sit, altum videtur.

In porto perse vitulus est.

Rousseau: "tämä keskustelufoorumi saattaa aiheuttaa itsetuhoisuutta, käytettävä vain hoitohenkilökunnan valvovan silmän alla ja/tai hyvin lääkittynä".

Varoitus! Saatan leikkiä välillä paholaisen asianajajaa jopa tiedostamatta sitä.

Eurooppalaiset miehet taas ovat kolme kertaa todennäköisemmin mustatukkaisia kuin naiset.

Herrasmiehet pitävät vaaleaveriköistä, kuuluu kuuluisan Marilyn Monroe -elokuvan nimi. Ilmeisesti todella pitävät. Muuten olisi vaikea selittää, miksi vaaleahiuksisuus on naisilla luontaisesti paljon yleisempää kuin miehillä.

Miehillä taas on huomattavasti todennäköisemmin mustat hiukset. Se voi puolestaan selittyä naisten viehtymyksellä tummahiuksisiin miehiin.

Tätä päätyi ihmettelemään tutkijaryhmä, joka selvitti laajassa tutkimuksessa hiusten väriin vaikuttavia geenejä.

Nature Genetics -tiedelehdessä ilmestyneessä tutkimuksessa monikansallinen ryhmä onnistui kartoittamaan 124 uutta geeniä, jotka vaikuttavat hiusten väriin. Aiemmin hiusväriin vaikuttavia geenejä oli löydetty noin tusina.

Tutkimus on toistaiseksi laajin aiheesta tehty: siinä tutkittiin yhteensä 300 000 eurooppalaistaustaisen ihmisen geeniperimää Euroopassa ja Amerikassa.

Tutkimuksessa paljastui monta mielenkiintoista asiaa. Ensinnäkin naisilla vaaleat hiukset ovat kaksi kertaa yleisemmät kuin miehillä. Miehet taas ovat kolme kertaa todennäköisemmin mustatukkaisia kuin naiset.

Tämä pätee sekä perimältään eurooppalaistaustaisiin ihmisiin sekä Euroopassa että Yhdysvalloissa. Löydös oli tutkijoille yllätys.

Tutkijat hakevat syytä parinvalinnasta.

”Osa voi johtua evoluutiosta, sillä vaaleahiuksiset naiset saavat miehiä helpommin, ja vastaavasti tummahiuksiset miehet menestyvät paremmin parisuhdemarkkinoilla vaaleahiuksisiin miehiin verrattuna”, sanoo geneettisen epidemiologian professori Tim Spector Lontoon King’s Collegesta BBC-uutiskanavan haastattelussa.

Hiusten väriin kohdistuu siis sukupuolivalintaa, mikä auttaa pitämään ominaisuutta yleisenä populaatiossa. Spector kuitenkin korostaa, että tämä on spekulointia.

Itse geeneissä ei nimittäin näytä olevan eroa. Jostain syystä ne kuitenkin ilmenevät eri tavalla miehissä ja naisissa.

Vaaleatukkaisia poikia syntyy yhtä paljon kuin tyttöjä, mutta vaaleahiuksisuutta aiheuttavat geenit kytkeytyvät useammin pojilla pois päältä heidän kasvaessaan ja väri tummuu.

Tätä kutsutaan epigenetiikaksi. Ei tiedetä, miksi geenien ilmeneminen muuttuu tällä tavalla. Siihen vaaditaan jatkotutkimusta. Tutkijoita kiinnostaisi sekin, onko taustalla jokin nykyajan kulttuurillinen muutostekijä.

Ihmisen geenit ovat soluissa kiveen hakattuja, mutta epigeneettinen taso on altis ympäristön aiheuttamille muutoksille.

Minijehova
Seuraa 
Viestejä1483
Liittynyt10.10.2011

Naiset ovat paljon useammin blondeja kuin miehet

" Itse geeneissä ei nimittäin näytä olevan eroa. Jostain syystä ne kuitenkin ilmenevät eri tavalla miehissä ja naisissa. Vaaleatukkaisia poikia syntyy yhtä paljon kuin tyttöjä, mutta vaaleahiuksisuutta aiheuttavat geenit kytkeytyvät useammin pojilla pois päältä heidän kasvaessaan ja väri tummuu." Hiusten väri voi vaihtua montakin kertaa elämän aikana. Esimerkiksi ihan vauvana tumma, lapsena vaalea ja tummuu taas vanhetessa, kunnes vaalenee ja lopulta harmaantuu tai putoaa. Tuota värinvaihtelua...
Lue kommentti

Ah, this is obviously some strange usage of the word 'safe' that I wasn't previously aware of.

Tutkijan mielestä presidentti Donald Trumpkaan ei vaikuta tietävän paljon, vaikka laukookin vankasti mielipiteitään. Kuva: Paul D. Williams/The White House
Tutkijan mielestä presidentti Donald Trumpkaan ei vaikuta tietävän paljon, vaikka laukookin vankasti mielipiteitään. Kuva: Paul D. Williams/The White House

Niin sanottu ylivertaisuusvinouma saa epäpätevän ihmisen yliarvioimaan omaa osaamistaan ja pätevän vähättelemään itseään.

Mitä vähemmän ihminen asiasta tietää, sitä enemmän hän luulee tietävänsä. Asioista oikeasti perillä olevat taas saattavat olla taipuvaisia vähättelemään omaa osaamistaan.

Tähän psykologiassa tunnettuun ylivertaisuusvinoumaan eli Dunning–Krugerin vaikutukseen törmää esimerkiksi internetin kommenttipalstoilla. Uusi tutkimus osoittaa, että se vaikuttaa myös poliittisessa ajattelussa.

Politiikan tutkimuksen apulaisprofessori Ian Anson Marylandin yliopistosta havahtui tutkimaan asiaa seuratessaan sosiaalisessa mediassa käytyjä keskusteluja Yhdysvaltain vaalien aikaan. Anson ja muut tutkijat kiinnittivät huomiota siihen, että sosiaalisessa mediassa paljon seuraajia saaneet kommentaattorit esittivät vaalikamppailusta varsin voimakkaita ja itsevarmoja näkemyksiä.

”Vaalien jälkeen jotkut alkoivat puhua jopa Dunning–Kruger-presidentistä, sillä Donald Trump laukoo voimakkaita mielipiteitä asioista, joista ei kuitenkaan vaikuta tietävän paljon mitään”, Anson sanoo Psypost-verkkolehdessä.

Anson huomasi, että ylivertaisuusvinouman vaikutusta ei juurikaan ollut selvitetty politiikan tutkimuksessa. Häntä kiinnosti myös, ovatko erityisen vahvasti johonkin poliittiseen siipeen sitoutuvat ihmiset alttiimpia sille.

Anson kehitti yksinkertaisen koeasetelman testatakseen asiaa. 2600 täysi-ikäistä amerikkalaista vastasi verkkokyselyyn, jossa kartoitettiin heidän tietojaan Yhdysvaltojen politiikasta. Lomakkeessa kysyttiin esimerkiksi, kuka on Yhdysvaltain energiaministeri, kumpi puolue hallitsee tällä hetkellä edustajainhuonetta ja mihin hankkeisiin hallitus käyttää vähiten rahaa.

Koehenkilöitä pyydettiin samalla arvioimaan, miten hyvin he kokevat olevansa perillä politiikasta.

Todellinen osaaminen osoittautuikin kuviteltua vähäisemmäksi. Mitä huonommat tiedot politiikasta ihmisellä testin mukaan oli, sitä paremmaksi hän omat tietonsa arvioi. Ylipäänsä koe osoittautui valtaosalle vaikeaksi.

”Moni amerikkalainen vaikuttaa todella itsevarmalta omista tiedoistaan, koska he eivät tiedä itse, kuinka vähän he oikeastaan tietävät.”

”Vaikutus näyttää myös vahvistuvan, kun ihmiset kohtaavat toisen poliittisen laidan edustajia”, Anson kertoo.

Kokeen toisessa osassa jompaankumpaan poliittiseen laitaan vahvasti samaistuvat osallistujat pantiin pisteyttämään muiden vastauksia. Heille annettiin valmiiksi täytetty lomake, jonka kerrottiin olevan toista poliittista laitaa edustavan henkilön täyttämä. Vakaumukselliset republikaanit siis luulivat arvioivansa vankkojen demokraattien vastauksia ja toisin päin.

Vinouma vaikutti tässäkin. Mitä huonommin henkilö oli itse pärjännyt testissä, sitä todennäköisemmin hän pisteytti muiden testivastaukset puhtaasti omien poliittisten luulojensa mukaan.

”Tulokset viittaavat siihen, että amerikkalainen poliittinen keskustelukulttuuri on laajasti epäonnistunut. Kun yhden laidan edustaja kohtaa omaan puolueeseensa kuulumattoman, on varsin todennäköistä, että hän arvioi sekä omansa että toisen ihmisen poliittisen ymmärryksen väärin. Ja usein vielä niin, että hän pitää itseään pätevämpänä”, Anson sanoo.

Ansonin tutkimus julkaistiin Political Psychology -lehdessä.

Keijona
Seuraa 
Viestejä8868
Liittynyt13.3.2015

Tietämätön luulee tietävänsä politiikassakin

Niihän se on, monesti yksilökeskeisinkin yksilö uskoo tietävänsä kuinka yhteiskuntaa kuuluisi johtaa, on se uskonnonvapaus kamala asia. Parviälyn varassa ajelehtiva demokratia on keskinkertaisuuden ja mitäänsanommattumuuksia molisevien monoistien ymmärtämättön lahko.
Lue kommentti

Rikkaalla riittävästi, köyhä haluaa lisää.