Superraskaiden alkuaineiden "vakauden saareke" siintää epävakauden meren tuolla puolen. Kuva: Juri Organessian
Superraskaiden alkuaineiden "vakauden saareke" siintää epävakauden meren tuolla puolen. Kuva: Juri Organessian

Suhteellisen vakaista superaskaista alkuaineista tiedetään vähän, mutta tutkijat spekuloivat jo seuraavasta vakauden saarekkeesta.

Alkuaineiden jaksollisen järjestelmän alkupää koostuu jo kauan tunnetuista vakaista alkuaineista. "Atomiajalla" 1900-luvulla opittiin tuntemaan myös raskaampia, radioaktiivisia alkuaineita. Niistä suurinta osaa ei esiinny luonnossa. Niitä on tehty lyhyeksi ajaksi ydinreaktoreilla ja hiukkaskiihdyttimillä.

Viime vuosina tutkijat ovat päässeet hiukkaskiihdyttimillään myös lähelle niin kutsuttua "vakauden saareketta". Sillä tarkoitetaan ryhmää superraskaita alkuaineita, joiden eräiden isotooppien puoliintumisaika on pitempi kuin väliin jäävällä "epävakauden merellä".

Pitkäikäisimmän isotoopin puoliintumisaika lyhenee alkuaineesta 101 alkuaineeseen 109, mutta sen uskotaan olevan pitempi alkuaineiden 110 ja 114 välillä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Venäjän Dubnan ydintutkimuslaboratorion Juri Organessian pohti sunnuntaina New Orleansissa Yhdysvaltain kemiallisen seuran kokouksessa, voisiko vakauden saarekkeita olla lisää.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

"Seuraava saari on hyvin kaukana ensimmäisestä", Organessian sanoi. Seuraava vakaa alkuaine voisi olla alkuaineen 164 tienoilla, kun tutkijat nyt yrittävät synnyttää vasta alkuainetta 120.

Yhä raskaampien alkuaineiden tuottamiseksi tutkijat tarvitsisivat kuitenkin uudenlaisia hiukkaskiihdyttimiä. Ytimiä pitää pystyä tuottamaan paljon enemmän kuin tähän asti on ollut mahdollista, Organessian arvioi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla