Koiraspingviinit Ping ja Skipper elävät parina Berliinin eläintarhassa. Ne ovat hoitaneet yhdessä emonsa hylkäämää poikasta. Kuva: <span class="photographer">Annegret Hilse / Reuters</span>
Koiraspingviinit Ping ja Skipper elävät parina Berliinin eläintarhassa. Ne ovat hoitaneet yhdessä emonsa hylkäämää poikasta. Kuva: Annegret Hilse / Reuters

Uuden teorian mukaan eläinkunnan alkuperäinen sukupuolinen toiminta kohdistui niin vastakkaiseen kuin omaankin sukupuoleen.

Eläinmaailmassa yli 1500 lajilla on tavattu homoseksuaalisuutta. Esimerkiksi lehmät, japaninmakakit, rupisammakot, pingviinit, meritähdet ja koppakuoriaiset ovat osoittaneet seksuaalista kiinnostusta omaan sukupuoleen.

Samaan sukupuoleen kohdistuva seksuaalinen käyttäytyminen on kuitenkin ollut biologialle pulma. Miten tällainen käytös voi säilyä, jos se ei edistä yksilöiden lisääntymistä?

Nyt joukko evoluutiobiologian tutkijoita on päätynyt ajatukseen, että samaan sukupuoleen kohdistuva kiinnostus ei ole myöhemmin ilmaantunut poikkeus heteroseksuaaliseen normiin vaan yksi puoli alkuperäistä sukupuolista käyttäytymistä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Alkuaan eliöt olivat heidän mukaansa eräänlaisia yleisseksuaaleja, jotka eivät niinkään piitanneet parittelukumppanin sukupuolesta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tämä alkuperäinen käyttäytymismalli on säilynyt evoluutiossa, koska siitä on niin vähän haittaa lisääntymiselle – tai joissain tapauksissa siitä on jopa hyötyä.

Näin kuuluu pähkinänkuoressa tutkimusryhmän uusi teoria, jonka he julkaisivat arvostetussa Nature Ecology and Evolution -tiedelehdessä.

Selitys poikkeaa aiemmista, jotka lähtevät usein siitä, että ensin oli ihmiskielellä ilmaistuna yksinomainen heteroseksi. Homoseksuaalisuus olisi sitten kehittynyt vasta jälkikäteen eri eläinlajeissa.

Yleisseksuaalinen alkuperä on uskottava, kommentoi Jyväskylän yliopiston evoluutioekologian professori Johanna Mappes.

”On loogista ajatella, että seksuaalinen lisääntyminen on syntynyt ensin ja sukupuolen tunnistusmekanismi on tullut jälkeenpäin”, Mappes sanoo.

Sukupuolen tunnistusmekanismit ovat sellaisia ulkoisia tunnusmerkkejä, joiden perusteella voidaan erottaa naaraat ja koiraat toisistaan. Sukupuolisen lisääntymisen keksineillä eliöillä ei kenties tällaisia erottavia piirteitä ollut.

Uuden teorian esittäneet tutkijat eivät pidä ongelmana sitä, että parittelu oman sukupuolen kanssa ei tuota jälkeläisiä.

Tätä ei tarvita, jotta tällainen ominaisuus voi säilyä evoluutiossa. Säilymiseen riittää se, että toiminnasta ei ole suurempaa haittaa lisääntymismenestykselle.

Kaikki käy -käytöksestä voi olla hyötyäkin.

”Jos pyrit tarkasti parittelemaan vain vastakkaisen sukupuolen kanssa, päädyt parittelemaan harvempien yksilöiden kanssa. Jos taas olet vähemmän nirso, voit paritella useampien yksilöiden kanssa, mukaan lukien vastakkaisen sukupuolen yksilöt”, selittää tutkija Max Lambert Kalifornian yliopistosta Berkeleystä tiedotteessa. Hän on yksi tutkimuksen tekijöistä.

Kokeissa on huomattu, että tietyt kovakuoriaiskoiraat esimerkiksi alkavat paritella useammin muiden koiraiden kanssa, jos niille koituu suurempaa haittaa siitä, että niiltä menee parittelumahdollisuus naaraan kanssa sivu suun. Jos ne näissä oloissa pitäisivät tähtäimen vain naaraissa, niiden lisääntyminen voisi kärsiä.

Toisessa kokeessa tutkittiin kurpitsapistiäisiä. Ne voivat paritella joissain oloissa läheistä sukua mutta eri lajia olevien yksilöiden kanssa.

Tällainen toiminta ei kuitenkaan haitannut kokeessa niiden lisääntymistä omien parissa, vaan ne saivat saman verran poikasia kuin ne yksilöt, jotka saivat paritella vain lajitovereidensa kanssa.

Muut tutkijat ovat selittäneet homoseksuaalisuuden syntyä joko sopeutumana tai eräänlaisena virhekäyttäytymisenä.

Sopeutumaselitysten mukaan homoseksuaalinen käytös lisää yksilöiden lisääntymismenestystä.

”On huomattu, että homoseksuaaleilla on sisartensa kautta keskimäärin enemmän jälkeläisiä”, Mappes kertoo esimerkkinä.

Virhekäyttäytymiseen vetoavien selitysten mukaan samaan sukupuoleen kohdistuva seksuaalinen toiminta on eräänlainen tunnistusvirhe. Esimerkiksi Mappesin mukaan koppakuoriaisten innokkuus paritella jopa kivien kanssa voidaan tulkita tunnistusvirheenä.

Lambert ja kumppanit katsovat, että sopeutumisen tai virhekäyttäytymiseen perustuvat mekanismit ovat voineet tukea samaan sukupuoleen kohdistuvan seksin säilymistä eri eläinlajeilla.

Alussa oli silti yleisseksi. Tiukemmin rajautuva heteroseksuaalisuus kehittyy tukijoiden mukaan vasta, kun samaan sukupuoleen kohdistuvan seksin ekologiset tai sosiaaliset haitat kasvavat riittävän suuriksi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla