Ruudun sininen valo laskee tehokkaasti pimeähormonia ja lykkää unensaantia. Kuva: Emilia Kangasluoma
Ruudun sininen valo laskee tehokkaasti pimeähormonia ja lykkää unensaantia. Kuva: Emilia Kangasluoma

Kun aivot ja silmät ovat vielä kehittymässä, ne ovat alttiimpia näyttövalojen vaikutukselle.

Lasten ja nuorten uni tärveltyy älylaitteen tuijottelusta helpommin kuin aikuisen. Alaikäisten vasta kehittymässä olevat silmät ja aivot ovat nimittäin herkempiä näyttövalon vaikutukselle.

Lukuisat tutkimukset ympäri maailman osoittavat, että mitä enemmän teinit viettävät aikaa ruutua katsellen, sitä todennäköisemmin he menevät myöhempään nukkumaan ja sitä vähemmän ja huonommin he nukkuvat.

Tähän on päätynyt 90 prosenttia asiaa käsitelleistä tutkimuksista, laskee lastenlääketieteen tutkijoiden ryhmä tuoreessa katsauksessaan.

Ruutuaika pilaa teinien unta kolmesta eri syystä.

Ensinnäkin laitteiden kanssa iltamyöhään vietetty aika on suoraan pois nukkumiselta.

Toisekseen ruudun välityksellä pääsee käsiksi nukkumisen kannalta turhankin viihdyttäviin sisältöihin. Kavereiden viestit tai jännittävä elokuva kiihdyttävät mieltä ja vaikeuttavat siksi unta.

Samat syyt voivat pitää valveilla myös aikuisia. Kuitenkin lapset ja nuoret ovat vielä aikuisiakin alttiimpia näyttöruudun valolle.

Valo säätää elimistön biologista kelloa. Valo illalla on elimistölle merkki vähentää pimeähormoni melatoniinin tuotantoa, jolloin väsymys lykkääntyy ja sisäinen kello rukkaantuu myöhemmäksi.

Eräässä kokeessa aikuiset ja kouluikäiset lapset altistettiin samalle määrälle valoa. Kun heiltä mitattiin pimeähormoni melatoniinin määrä verestä, osoittautui, että lapsilla melantoniini väheni kaksi kertaa enemmän kuin aikuisilla.

”Tiedämme, että nuoremmilla on suuremmat pupillit ja heidän mykiönsä ovat läpinäkyvämmät. Siksi altistus ja herkkyys valolle on suurempi kuin aikuisilla”, selittää katsauksen yksi tekijä, professori Monique LeBourgeois Coloradon yliopistosta Boulderista tutkimustiedotteessa.

Nuorten mykiö päästää erityisen hyvin juuri lyhyen aallonpituuden sinisävyistä valoa, jota hohtaa älypuhelimista, tietokoneista ja tableteista. Sinertävä valo estää tutkimusten mukaan erityisen tehokkaasti melatoniinin tuotantoa.

Koululaiset ovat aikuisia alttiimpia ruutuajan valvottavalle ja väsyttävälle vaikutukselle myös toisesta syystä. He eivät pysty säätämään omaa untaan yhtä helposti kuin aikuiset.

Koulun alkamisaika ei jousta, ja siksi koululaiset eivät voi nukkua halutessaan pidempään, jos ovat valvoneet. Aikuisille se on usein mahdollista.

Tutkimuskatsauksen digitaalisen median ja teinien unen suhteesta julkaisi lastenlääketieteeseen keskittyvä Pediatrics-lehti.

Geenimuoto näyttää torjuvan diabetesta ja tekevän sen kantajista pitkäikäisempiä.

Sattumanvarainen muutos yhdessä ainoassa geenissä näyttää olleen hyödyksi amerikkalaisille amisseille. Geenimuutos näyttäisi pidentävän elämää.

Vanhoillisia kristittyjä oppeja noudattavat amissit ovat tunnettuja siitä, että he elävät eristyksissä modernista yhteiskunnasta. He eivät yleisesti ottaen halua hyödyntää nykymaailman mukavuuksia kuten autoja ja sähköä.

Yhdysvaltalaisen Chicagon Northwestern-yliopiston tutkijat selvittivät erään Indianan osavaltiossa elävän amissiyhteisön jäsenten geeniperimää.

He havaitsivat, että osalla amisseista on mutaatio geenissä, joka vaikuttaa ikääntymiseen. Tästä kirjoittaa muun muassa New Scientist.

Tämä serpine1-niminen geeni tuottaa pai1-proteiinia, joka on yhdistetty solujen nopeampaan vanhenemiseen.

Osalla amisseista on kuitenkin mutaatio tässä geenissä, jolloin kyseistä proteiinia syntyy puolet vähemmän kuin tavallisesti. Tutkijat laskevat mutaation syntyneen kuusi sukupolvea sitten.

Tutkijat huomasivat, että ne amissit, joilla oli vähintään yksi kopio tästä muuttuneesta geenistä, elivät keskimäärin kymmenen vuotta pidempään kuin muut, tyypillisesti 85-vuotiaiksi.

Samoin heidän kromosomiensa päissä olevat telomeerit olivat kymmenen prosenttia pidemmät kuin muilla. Telomeerit lyhenevät hieman joka kerta, kun solut jakautuvat, kunnes ne lopulta kuluvat loppuun.

Heidän paastoverensokerinsa oli myös 30 prosenttia alempi kuin verrokeilla, eikä yksikään tutkituista geenin kantajista sairastunut diabetekseen.

Seitsemän prosenttia niistä, joilla tätä geenimuunnosta ei ollut, sairastivat diabetesta.

Tutkimuksessa tarkasteltiin 177 henkilöä, joista 43 henkilöllä oli kyseinen muunnos geenistä.

Lisätutkimusta tarvitaan vielä, mutta voi olla, että pai1-proteiinin tuotanto on yhteydessä ihmisen ikääntymiseen.

Tutkimuksen julkaisi Science Advances.

Sokeritutkimus haudattiin, kun tulokset eivät miellyttäneet. Kuva: Markku Niskanen

Sokeriteollisuuden tutkimusjärjestö hautasi tutkimuksen, joka uhkasi osoittaa sokerin yhteyden sydäntauteihin ja syöpään hiirillä.

Sokeriteollisuuden vaikutuskeinot ovat Yhdysvalloissa 1960-luvulla olleet varsin samanlaiset kuin tupakkateollisuudella, paljastaa Kalifornian yliopistossa San Franciscossa työskentelevien tutkijoiden löydös.

Tutkijat saivat käsiinsä arkistoista vanhoja, sokeriteollisuuden sisäisiä asiakirjoja.

Asiakirjat osoittavat, että sokeriteollisuutta edustava Sugar Research Foundation rahoitti aluksi eläinkokeita, joissa oli tarkoitus selvittää sokerin yhteyttä sydän- ja verisuonisairauksiin.

Kun hiirikokeissa alkoi ilmetä, että sokeri todella voi olla haitallista, nostaa veren rasva-arvoja ja saattaa olla yhteydessä jopa virtsarakon syöpään koe-eläimillä, teollisuus veti rahoituksen pois – ja hautasi tulokset kaikessa hiljaisuudessa.

Tutkimusryhmä julkaisi raporttinsa torstaina PLoS Biology -tiedelehdessä.

Sokerin ja tärkkelyksen vaikutuksia veren rasva-arvoihin tutkitaan yhä. 1960-luvun lopulle tultaessa alkoi kuitenkin kertyä tietoa siitä, että sokeri voisi olla haitallisempaa sydämelle kuin tärkkelys.

Sokerisäätiö palkkasi Birminghamin yliopiston tutkijan W. F. R. Poverin selvittämään asiaa eläimillä.

Pover havaitsi ensinnäkin, että sokeri nosti veren triglyseridi- eli rasva-arvoja hiirillä. Ihmisillä veren kohonnut triglyseridi voi lisätä riskiä sydänkohtauksiin ja aivohalvauksiin.

Toisekseen hiirten virtsassa oli entsyymiä, joka tutkimuksissa oltiin yhdistetty virtsarakon syöpään.

Kun sokeriteollisuus sai alustavia tuloksia nähtäväkseen, se päätti keskeyttää koko tutkimushankkeen vuonna 1969. Poverin tuloksia ei koskaan julkaistu.

Teollisuuden sisäisessä muistiossa todetaan tutkimuksen olevan ensimmäinen, joka osoittaa biologisia eroja sokeria ja tärkkelystä syöneiden hiirien välillä.

Sekä tohtori Pover että tutkimuksen rahoituksesta ja katkaisusta päättänyt johtaja John Hickson ovat jo kuolleet.

Löytyneiden muistioiden mukaan Hickson kertoi kollegoilleen vuonna 1970 muista tutkimuksista, joista saataisiin ”teollisuuden kannalta arvokasta ja hyödyllistä tietoa”.

Poverin tutkimuksen arvoa teollisuudelle hän kuvaili ”nollaksi”.

Sokeriteollisuuden kannalta kiusalliset asiakirjat löysi Kalifornian San Franciscon yliopiston hammaslääketieteen apulaisprofessori Christin E. Kearns. Selvitystyössä olivat myös hänen kollegansa Dorie Apollonio ja Stanton Glantz.

Sama kolmikko osoitti viime vuonna niin ikään salassa pysyneiden asiakirjojen perusteella, että sokeriteollisuus maksoi vuonna 1967 Harvardin yliopiston tutkijoille 50 000 dollaria, jotta he kirjoittaisivat sokerin kannalta myönteisen tutkimuksen.

Poverin tutkimuksen aikoinaan tilannut ja torpannut sokeriteollisuuden järjestö SRF on nykyisin Sugar Association. Se julkaisi myös oman vastineensa tutkijoiden löydöksiin.

Sugar Association sanoo tutkijoiden olevan ”tunnettuja sokeriteollisuuden kriitikkoja” ja että Poverin tutkimusta olisi ollut tarkoitus aikoinaan jatkaa toisen tahon rahoituksella.

”Syistä, joita emme tiedä, näin ei tapahtunut”, vastineessa kirjoitetaan.