Tutkimuksissa testattiin, huijaavatko lapset, jossa heille kesken pelin tarjoutuu tilaisuus luvatta kurkistaa toisen kortit. Kuva: Anna Matilda Valli / HS
Tutkimuksissa testattiin, huijaavatko lapset, jossa heille kesken pelin tarjoutuu tilaisuus luvatta kurkistaa toisen kortit. Kuva: Anna Matilda Valli / HS

Kahdessa tutkimuksessa lapset, joita kehuttiin fiksuiksi, huijasivat todennäköisemmin kuin ne, jotka saivat muunlaisia kehuja suorituksestaan.

Lasta kuuluu kehua, mutta miten pitäisi valita sanansa?

Kaksi tuoretta tutkimusta viittaa ainakin siihen, että lapsen älykkyyden kehuminen onnistuneen suorituksen jälkeen saattaa motivoida tätä juksaamaan jatkossa. Toinen tutkimuksista tehtiin Kiinassa ja toinen Kanadassa.

Ensimmäisessä tutkimuksessa 300 esikouluikäistä kiinalaislasta laitettiin pelaamaan arvauspeliä. Tutkija laittoi seinämän taakse kortin, jossa oli jokin numero, ja lapsen piti arvata, onko numero pienempi vai suurempi kuin kuusi. Lapsille kerrottiin, että he saavat palkinnon, jos arvaavat kolme kertaa oikein.

Lapset jaettiin kolmeen ryhmään ja heitä kehuttiin eri tavoin. Ensimmäisen ryhmän lapset saivat oikean arvauksen jälkeen kuulla olevansa fiksuja. Toisen ryhmän lapsille sanottiin vain, että he suoriutuivat hyvin. Kolmannen ryhmän lapsia ei kehuttu suorituksesta lainkaan.

Sitten tutkijat kokeilivat, miten kehuminen vaikutti. He laittoivat kortin pöydälle sermin taakse ja poistuivat huoneesta minuutiksi. He kielsivät lasta kurkkaamasta, mikä numero kortissa oli.

Kävi niin, että fiksuiksi kehutut lapset huijasivat huomattavasti todennäköisemmin kuin ne lapset, joita vain kehuttiin suorituksesta tai ei kehuttu ollenkaan.

”Fiksujen” ryhmässä korttia kurkkasi salaa 60 prosenttia lapsista, kun kahdessa muussa ryhmässä vain 40 prosenttia puijasi kurkkaamalla sermin taakse. Pojat myös sortuivat juksaukseen hieman useammin kuin tytöt.

Toinen tutkimus eteni muuten samalla tavoin, mutta siinä osalle lapsista kerrottiin etukäteen, että ”tiedämme sinun olevan fiksu”. Heitä ei siis kehuttu suorituksesta, vaan annettiin ymmärtää, että lapsella on fiksun maine. Tulokset olivat samankaltaisia.

Tutkijat tulkitsevat tulosta niin, että fiksuna pidetylle lapselle syntyy paine suoriutua jatkossakin hyvin, vaikka se sitten tarkoittaisi huijaamista. Aiemmissa tutkimuksissa on osoitettu, että kykyjen kehuminen saattaa nakertaa lasten oppimismotivaatiota, kun he kohtaavat vaikeita ongelmia.

”Kehuminen on monimutkaisempaa kuin ajattelisi. Lapsen luontaisten kykyjen kuten älykkyyden kehuminen vaikuttaa eri tavalla kuin tietynlaisesta käytöksestä tai hyvästä yrityksestä kehuminen”, sanoo lasten ja aikuisten valehteluun erikoistunut kehityspsykologian professori Kang Lee tiedotteessa.

Molemmat tutkimukset ovat vapaasti luettavissa. Ensimmäisen tutkimuksen julkaisi Psychological Science ja toisen Developmental Science.

Ensimmäisiä bongauksia odotetaan jo kesällä.

Eksoplaneettoja etsivä Tess-tutkimussatellitti on kohonnut avaruuteen. Tessin odotetaan löytävän tuhansia planeettoja, jotka kiertävät muuta tähteä kuin Aurinkoa.

Tess kohoaa aivan uudenlaiselle radalle, jota kokeillaan ensi kertaa. Rata on soikea ja tahdistettu Kuun kiertoon Maan ympäri, kertoo Nasa sivuillaan.

”Joka kerta lähellä maapalloa Tess lähettää kaikki ottamansa kuvat lennonjohdolle. Tämä on aivan uutta”, sanoi Tessiä rakentanut avaruusinsinööri George Ricker MIT-yliopistosta.

Radalle kohoamiseen menee viikkoja. Apuna käytetään Kuun painovoimaa.

Lisäksi neljän tarkan kameran viritys vie aikansa. Siksi Tess alkaa havainnoida tähtien ympäristöä vasta kesäkuun lopulla.

Tess keskittyy tähtiin 30–300 valovuoden päässä. Jos niiltä löytyy ehdokkaita eksoplaneetoiksi, aletaan niitä tutkia maanpäällisillä kaukoputkilla.

Auringon ja Maan lähellä on 250 valovuoden etäisyydellä noin 200 000 tähteä. Tess keskittyy kirkkaisiin ja läheisiin tähtiin.

Erityisesti tutkijat haluavat selvittää, onko uudella eksoplaneetalla kaasukehää ja jos on, mistä aineista se koostuu.

Tessin menetelmä on vanha tuttu. Jos tähden edestä kulkee planeetta, se himmentää hetkeksi tähden valoa. Muutoksen perusteella voidaan selvittää tähteä himmentävän kappaleen koko ja massa.

Moni haluaa ryhtyä liikkumaan, mutta into lopahtaa aikatauluihin ja monimutkaisiin harjoitusohjelmiin. Tavoite pitää paremmin, jos laajentaa mielikuvaa liikunnasta.

Liikkuminen on terveellistä, kuka sitä ei tietäisi. Mitä välttelystä seuraa, voi aavistella UKK-instituutin tuoreesta raportista, jossa lasketaan liikkumattomuuden kustannuksia suomalaiselle yhteiskunnalle.

Ne ovat huomattavat: vähintään runsaat kolme miljardia mutta kenties jopa yli seitsemän miljardia euroa vuodessa. Summa kertyy sairauspäivistä, lääkemenoista, terveyspalveluiden käytöstä, tekemättä jääneistä työtunneista, menetetyistä verotuloista ja koti- ja laitoshoidon kustannuksista.

Tutkimusten mukaan liikkuja suojaa itseään monilta sairauksilta: diabetekselta, masennukselta, metaboliselta oireyhtymältä, sydän- ja verisuonitaudeilta, jopa joiltakin syöviltä – ja tietysti ylipainolta.

Mikä määrä sitten pitäisi liikkua hyödyt saadakseen?

Suositus kaksi ja puoli tuntia

Maailman terveysjärjestön WHO:n suositus, jota Suomikin noudattaa, ohjeistaa liikkumaan keskitehoisesti vähintään kaksi ja puoli tuntia tai voimakkaasti tunnin ja vartin viikossa.

Ohjetta tukee vuonna 2017 julkaistu tutkimus, johon osallistui yli 130 000 ihmistä 17 maasta. Tulosten mukaan varhaisen kuoleman riski vähenee lähes 30 prosenttia, kun käyttää vähintään suositellun ajan fyysisiin aktiviteetteihin.

Hyvästä kannusteesta huolimatta aikatavoite voi lannistaa nykyajan kiireistä ihmistä. Mistä ottaa ajan juoksulenkkiin, jumppatuntiin tai salilla käyntiin?

Entä jos sitä ei tarvitsisi aina erikseen ottaa. Liikuntaa voi tarkastella muutenkin kuin nimenomaisena suorituksena.

Kertyy arjen askareistakin

WHO laskee keskitehoiseksi liikunnaksi myös tavalliset arjen tekemiset, kuten imuroinnin ja muut kotityöt. Samaan joukkoon menevät työmatkakävely, työmatkapyöräily – ja näin kesän lähestyessä monen iloksi – myös puutarhatyöt, marjastus ja sienestys.

Liikuntaa ei ole edes pakko jakaa pitkin viikkoa, vaikka suositus niin neuvookin. Viikonloppuliikuntakin hyödyttää. Tutkimuksissa se on pienentänyt ennenaikaisen kuoleman riskiä yhtä paljon kuin ositettu liikunta.

Mikä parasta, tuore yhdysvaltalaistutkimus osoittaa, että vähänkin on parempi kuin ei mitään.

Nykyinen suositus pitää terveyshyödyn rajana vähintään kymmenen minuutin liikuntarupeamaa, mutta uusien tulosten mukaan elimistö kiittää jo kahden minuutin aktiivisuudesta. Se voi olla pysäkin väli kävelyä tai hissin vaihto portaisiin.

Näin ajatellen kaksi ja puoli tuntia ei enää tunnukaan mahdottomalta.

 

Lue lisää

Huhtikuun Tiede-lehdessä on pitkä artikkeli, jossa kansainväliset tiedetoimittajat esittävät asiantuntijoille monien miettimiä liikuntakysymyksiä: Onko pakko rehkiä hikeen asti? Voiko venyttelyn jättää väliin? Mitä oikein kannattaa syödä? Siivittääkö musiikki tosiaan menoa?

Jos aihe kiinnostaa, käy ostamassa paperilehti tai iPad-digilehti.

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea artikkelin kirjautumalla tilaajatunnuksillasi Digilehdet-palveluun.

Ellet ole vielä aktivoinut digilukuominaisuutta, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.

Ellet ole tilaaja, voit hyödyntää maksutonta tutustumistilausta, joka tarjoaa neljän viikon lukuoikeuden Tiede-lehden artikkeleihin.

Pääset tekemään tilauksen klikkaamalla tätä artikkelilinkkiä.