Tutkimuksissa testattiin, huijaavatko lapset, jossa heille kesken pelin tarjoutuu tilaisuus luvatta kurkistaa toisen kortit. Kuva: Anna Matilda Valli / HS
Tutkimuksissa testattiin, huijaavatko lapset, jossa heille kesken pelin tarjoutuu tilaisuus luvatta kurkistaa toisen kortit. Kuva: Anna Matilda Valli / HS

Kahdessa tutkimuksessa lapset, joita kehuttiin fiksuiksi, huijasivat todennäköisemmin kuin ne, jotka saivat muunlaisia kehuja suorituksestaan.

Lasta kuuluu kehua, mutta miten pitäisi valita sanansa?

Kaksi tuoretta tutkimusta viittaa ainakin siihen, että lapsen älykkyyden kehuminen onnistuneen suorituksen jälkeen saattaa motivoida tätä juksaamaan jatkossa. Toinen tutkimuksista tehtiin Kiinassa ja toinen Kanadassa.

Ensimmäisessä tutkimuksessa 300 esikouluikäistä kiinalaislasta laitettiin pelaamaan arvauspeliä. Tutkija laittoi seinämän taakse kortin, jossa oli jokin numero, ja lapsen piti arvata, onko numero pienempi vai suurempi kuin kuusi. Lapsille kerrottiin, että he saavat palkinnon, jos arvaavat kolme kertaa oikein.

Lapset jaettiin kolmeen ryhmään ja heitä kehuttiin eri tavoin. Ensimmäisen ryhmän lapset saivat oikean arvauksen jälkeen kuulla olevansa fiksuja. Toisen ryhmän lapsille sanottiin vain, että he suoriutuivat hyvin. Kolmannen ryhmän lapsia ei kehuttu suorituksesta lainkaan.

Sitten tutkijat kokeilivat, miten kehuminen vaikutti. He laittoivat kortin pöydälle sermin taakse ja poistuivat huoneesta minuutiksi. He kielsivät lasta kurkkaamasta, mikä numero kortissa oli.

Kävi niin, että fiksuiksi kehutut lapset huijasivat huomattavasti todennäköisemmin kuin ne lapset, joita vain kehuttiin suorituksesta tai ei kehuttu ollenkaan.

”Fiksujen” ryhmässä korttia kurkkasi salaa 60 prosenttia lapsista, kun kahdessa muussa ryhmässä vain 40 prosenttia puijasi kurkkaamalla sermin taakse. Pojat myös sortuivat juksaukseen hieman useammin kuin tytöt.

Toinen tutkimus eteni muuten samalla tavoin, mutta siinä osalle lapsista kerrottiin etukäteen, että ”tiedämme sinun olevan fiksu”. Heitä ei siis kehuttu suorituksesta, vaan annettiin ymmärtää, että lapsella on fiksun maine. Tulokset olivat samankaltaisia.

Tutkijat tulkitsevat tulosta niin, että fiksuna pidetylle lapselle syntyy paine suoriutua jatkossakin hyvin, vaikka se sitten tarkoittaisi huijaamista. Aiemmissa tutkimuksissa on osoitettu, että kykyjen kehuminen saattaa nakertaa lasten oppimismotivaatiota, kun he kohtaavat vaikeita ongelmia.

”Kehuminen on monimutkaisempaa kuin ajattelisi. Lapsen luontaisten kykyjen kuten älykkyyden kehuminen vaikuttaa eri tavalla kuin tietynlaisesta käytöksestä tai hyvästä yrityksestä kehuminen”, sanoo lasten ja aikuisten valehteluun erikoistunut kehityspsykologian professori Kang Lee tiedotteessa.

Molemmat tutkimukset ovat vapaasti luettavissa. Ensimmäisen tutkimuksen julkaisi Psychological Science ja toisen Developmental Science.

Geenimuoto näyttää torjuvan diabetesta ja tekevän sen kantajista pitkäikäisempiä.

Sattumanvarainen muutos yhdessä ainoassa geenissä näyttää olleen hyödyksi amerikkalaisille amisseille. Geenimuutos näyttäisi pidentävän elämää.

Vanhoillisia kristittyjä oppeja noudattavat amissit ovat tunnettuja siitä, että he elävät eristyksissä modernista yhteiskunnasta. He eivät yleisesti ottaen halua hyödyntää nykymaailman mukavuuksia kuten autoja ja sähköä.

Yhdysvaltalaisen Chicagon Northwestern-yliopiston tutkijat selvittivät erään Indianan osavaltiossa elävän amissiyhteisön jäsenten geeniperimää.

He havaitsivat, että osalla amisseista on mutaatio geenissä, joka vaikuttaa ikääntymiseen. Tästä kirjoittaa muun muassa New Scientist.

Tämä serpine1-niminen geeni tuottaa pai1-proteiinia, joka on yhdistetty solujen nopeampaan vanhenemiseen.

Osalla amisseista on kuitenkin mutaatio tässä geenissä, jolloin kyseistä proteiinia syntyy puolet vähemmän kuin tavallisesti. Tutkijat laskevat mutaation syntyneen kuusi sukupolvea sitten.

Tutkijat huomasivat, että ne amissit, joilla oli vähintään yksi kopio tästä muuttuneesta geenistä, elivät keskimäärin kymmenen vuotta pidempään kuin muut, tyypillisesti 85-vuotiaiksi.

Samoin heidän kromosomiensa päissä olevat telomeerit olivat kymmenen prosenttia pidemmät kuin muilla. Telomeerit lyhenevät hieman joka kerta, kun solut jakautuvat, kunnes ne lopulta kuluvat loppuun.

Heidän paastoverensokerinsa oli myös 30 prosenttia alempi kuin verrokeilla, eikä yksikään tutkituista geenin kantajista sairastunut diabetekseen.

Seitsemän prosenttia niistä, joilla tätä geenimuunnosta ei ollut, sairastivat diabetesta.

Tutkimuksessa tarkasteltiin 177 henkilöä, joista 43 henkilöllä oli kyseinen muunnos geenistä.

Lisätutkimusta tarvitaan vielä, mutta voi olla, että pai1-proteiinin tuotanto on yhteydessä ihmisen ikääntymiseen.

Tutkimuksen julkaisi Science Advances.

Sokeritutkimus haudattiin, kun tulokset eivät miellyttäneet. Kuva: Markku Niskanen

Sokeriteollisuuden tutkimusjärjestö hautasi tutkimuksen, joka uhkasi osoittaa sokerin yhteyden sydäntauteihin ja syöpään hiirillä.

Sokeriteollisuuden vaikutuskeinot ovat Yhdysvalloissa 1960-luvulla olleet varsin samanlaiset kuin tupakkateollisuudella, paljastaa Kalifornian yliopistossa San Franciscossa työskentelevien tutkijoiden löydös.

Tutkijat saivat käsiinsä arkistoista vanhoja, sokeriteollisuuden sisäisiä asiakirjoja.

Asiakirjat osoittavat, että sokeriteollisuutta edustava Sugar Research Foundation rahoitti aluksi eläinkokeita, joissa oli tarkoitus selvittää sokerin yhteyttä sydän- ja verisuonisairauksiin.

Kun hiirikokeissa alkoi ilmetä, että sokeri todella voi olla haitallista, nostaa veren rasva-arvoja ja saattaa olla yhteydessä jopa virtsarakon syöpään koe-eläimillä, teollisuus veti rahoituksen pois – ja hautasi tulokset kaikessa hiljaisuudessa.

Tutkimusryhmä julkaisi raporttinsa torstaina PLoS Biology -tiedelehdessä.

Sokerin ja tärkkelyksen vaikutuksia veren rasva-arvoihin tutkitaan yhä. 1960-luvun lopulle tultaessa alkoi kuitenkin kertyä tietoa siitä, että sokeri voisi olla haitallisempaa sydämelle kuin tärkkelys.

Sokerisäätiö palkkasi Birminghamin yliopiston tutkijan W. F. R. Poverin selvittämään asiaa eläimillä.

Pover havaitsi ensinnäkin, että sokeri nosti veren triglyseridi- eli rasva-arvoja hiirillä. Ihmisillä veren kohonnut triglyseridi voi lisätä riskiä sydänkohtauksiin ja aivohalvauksiin.

Toisekseen hiirten virtsassa oli entsyymiä, joka tutkimuksissa oltiin yhdistetty virtsarakon syöpään.

Kun sokeriteollisuus sai alustavia tuloksia nähtäväkseen, se päätti keskeyttää koko tutkimushankkeen vuonna 1969. Poverin tuloksia ei koskaan julkaistu.

Teollisuuden sisäisessä muistiossa todetaan tutkimuksen olevan ensimmäinen, joka osoittaa biologisia eroja sokeria ja tärkkelystä syöneiden hiirien välillä.

Sekä tohtori Pover että tutkimuksen rahoituksesta ja katkaisusta päättänyt johtaja John Hickson ovat jo kuolleet.

Löytyneiden muistioiden mukaan Hickson kertoi kollegoilleen vuonna 1970 muista tutkimuksista, joista saataisiin ”teollisuuden kannalta arvokasta ja hyödyllistä tietoa”.

Poverin tutkimuksen arvoa teollisuudelle hän kuvaili ”nollaksi”.

Sokeriteollisuuden kannalta kiusalliset asiakirjat löysi Kalifornian San Franciscon yliopiston hammaslääketieteen apulaisprofessori Christin E. Kearns. Selvitystyössä olivat myös hänen kollegansa Dorie Apollonio ja Stanton Glantz.

Sama kolmikko osoitti viime vuonna niin ikään salassa pysyneiden asiakirjojen perusteella, että sokeriteollisuus maksoi vuonna 1967 Harvardin yliopiston tutkijoille 50 000 dollaria, jotta he kirjoittaisivat sokerin kannalta myönteisen tutkimuksen.

Poverin tutkimuksen aikoinaan tilannut ja torpannut sokeriteollisuuden järjestö SRF on nykyisin Sugar Association. Se julkaisi myös oman vastineensa tutkijoiden löydöksiin.

Sugar Association sanoo tutkijoiden olevan ”tunnettuja sokeriteollisuuden kriitikkoja” ja että Poverin tutkimusta olisi ollut tarkoitus aikoinaan jatkaa toisen tahon rahoituksella.

”Syistä, joita emme tiedä, näin ei tapahtunut”, vastineessa kirjoitetaan.