Kulkuproteiini lupailee aikaisempaa diagnoosia. Nykyään Alzheimer löytyy aivokuvista vasta pitkälle edettyään. Kuva: Shutterstock
Kulkuproteiini lupailee aikaisempaa diagnoosia. Nykyään Alzheimer löytyy aivokuvista vasta pitkälle edettyään. Kuva: Shutterstock

Tautiproteiinia valmistuu elimistössä muuallakin kuin aivoissa.

Saksalainen neuropatologi ja psykiatri Alois Alzheimer löysi nimeään kantavan, nyt kaikkien tunteman taudin erään naispotilaansa aivoista yli sata vuotta sitten, jo vuonna 1906.  Silti tämä dementioista yleisin tunnetaan yhä puutteellisesti.

Tiedetään, että tauti rappeuttaa aivot sotkemalla kahden proteiinin, beeta-amyloidin ja taun, toiminnan. Ilmeisesti ensin sekoaa amyloidi, joka alkaa keräytyä plakeiksi hermosolujen väleihin. Sitten vikaantuu tau, joka tekee takkua hermosolujen sisään. Mistä tämä kaikki pohjimmiltaan johtuu, ei tiedetä.

Koska tauti ilmenee aivoissa, syytä on etsitty aivoista – mutta ehkei se yksin niissä olekaan. Jospa haitallista amyloidia syntyy jossain muualla ja kulkeutuu aivoihin syövän lailla? Beeta-amyloidiahan valmistuu myös verihiutaleissa, verisuonissa ja lihaksissa, ja sen esiastetta löytyy useista elimistä.

Hiiret vahvistivat ajatuksen

Vaihtoehtoa tuli pohtineeksi psykiatrian professori Weihong Song Brittiläisen Kolumbian yliopistosta Kanadasta. Hän päätti kollegoineen testata hypoteesia parabioosimenetelmällä. Siinä kaksi eläintä liitetään toisiinsa kirurgisesti niin, että verenkierrot yhdistyvät. Ryhmä kytki yhteen terveitä ja Alzheimer-hiiriä. 

Yhdistetyissä koe-eläimissä viallista beeta-amyloidia kulkeutui sairaista hiiristä terveiden hiirien aivoihin, joissa se lisääntyi ja kertyi plakeiksi. Myös tautakkuja ilmaantui. Jo neljän kuukauden kuluttua aivojen kyky oppia ja muistaa heikentyi, ja vuoden päästä aivoissa näkyi Alzheimerin tautiin viittaavia merkkejä: tuhoutuneita hermosoluja, tulehdusta ja verentihkuntaa, tutkijat raportoivat lokakuussa 2017 Molecular Psychiatry -lehdessä.

Tekijöidensä mukaan tutkimus on ensimmäinen, joka osoittaa, että aivojen ulkopuolinen beeta-amyloidi voi päästä aivoihin. Tämä on mahdollista siksi, että aivoja vierailta aineilta suojaava veri-aivoeste heikkenee vanhemmiten.

Uutta toivoa tunnistukseen

Tulosten selvittyä professori Song toivoi, että tutkijat ja lääkärit alkaisivat kiinnittää huomiota verenkierrossa liikkuvaan beeta-amyloidiin. Vaikka Alzheimer olisi enimmäkseen aivosairaus, kulkuproteiini voi pahentaa aivojen plakkiutumista ja rappeutumista.

Sitä paitsi kulkuproteiini voi tarjota mahdollisuuden Alzheimerin taudin nykyistä aikaisempaan diagnosointiin, tulevaisuudessa kenties ehkäisyynkin. Proteiini voitaisiin merkitä niin, että se jäisi kiinni matkalla, ennen ehtimistään aivoihin.

Jo diagnoosin varhentuminen olisi iso parannus, sillä Alzheimerin taudin havaitseminen on yhä vaikeaa. Rappeutumiseen johtavia muutoksia saattaa kehittyä jopa 20 vuotta, ennen kuin sairaus näkyy aivokuvissa ja panee elämän sekaisin.

Uutta toivoa herättää myös se, että Alzheimer on osoittautumassa elintapataudiksi – siis taudiksi, jonka riskiin voi itse vaikuttaa elintavoillaan. Ravitsemuksen, liikunnan ja henkisen toimeliaisuuden merkityksen nosti ensimmäisenä esiin suomalaistutkimus pari vuotta sitten. Joidenkin arvioiden mukaan terveelliset tavat pienentävät Alzheimer-riskiä jopa 30 prosenttia.

 

Lue lisää

Tammikuun Tiede-lehdessä on laaja artikkeli, jossa tiedetoimittaja Arja Kivipelto porautuu uusimpaan Alzheimer-tietoon, niin taudin syntyyn, tunnistukseen ja hoitoon kuin elintapojen vaikutukseen taudin ehkäisyssä.

Jos aihe kiinnostaa, käy ostamassa painettu lehti tai iPad-digilehti.

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea artikkelin Digilehdet-palvelussa kirjautumalla tilaajatunnuksillasi alla olevasta artikkelilinkistä.

Ellet ole vielä aktivoinut digilukuominaisuutta, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.

Raspu
Seuraa 
Viestejä13616
Liittynyt12.7.2010

Alzheimer voi vaeltaa kuin syöpä

Niin, mikä on syy ja mikä seuraus. Ureaa tarttuu koska mitä? Mikä aktivoi sen, nestevajaus? Joskus miettinyt myös verenpainetta. Esim. aivoverenvuodossa verenpaine nousee. Elimistö siis pyrkii kuljettamaan verta ja happea paikkaan jossa se on elintärkeää. Hoitona kuitenkin annetaan verenpainetta alentavaa lääkettä jotta repeämä parantuisi. Mhh... Oikein vai väärin, vai olisiko joku muu keino? Eli verenpaine voi johtua ravinnosta, mutta monista muistakin seikoista, mutta onko sillä...
Lue kommentti

You have to die few times before you really can live.
- Charles Bukowski

Ötökkä meni tästä 500 miljoonaa vuotta sitten. Janan pituus on kaksi senttiä. Kuva: L. Buatois
Ötökkä meni tästä 500 miljoonaa vuotta sitten. Janan pituus on kaksi senttiä. Kuva: L. Buatois

Jokin pieni otus kipitti joen pohjassa jo 540 miljoonaa vuotta sitten.

Kiinasta on löytynyt maailman vanhimmat tunnetut jalanjäljet. Tai oikeammin raajan- tai ulokkeenjäljet.

Jokin pieni otus, todennäköisesti myöhempien niveljalkaisten varhainen esi-isä, on kipittänyt ja kaivautunut joen pohjassa satoja miljoonia vuosia sitten.

Nykyään tuo muinainen joenpohja on kiveä Etelä-Kiinassa. Kivettyneet jäljet löytyivät kahden kivikerroksen välistä. Niistä vanhempi on ajoitettu 551 miljoonan vuoden ikäiseksi ja nuorempi 541 miljoonan vuoden ikäiseksi.

Otus on siis elänyt yli 540 miljoonaa vuotta sitten. Tältä ajalta ei vielä tunneta jalallisia olentoja. Otus on elänyt juuri ennen kambrikautta, jolloin eläinkunta kehittyi räjähdysmäisesti ja uusia lajeja syntyi valtavasti.

Fossiili ajoittuu ediacara-kauden viimeisille vuosimiljoonille. Tuona aikana kehittyivät ensimmäiset monisoluiset ja monimutkaisemmat eläimet.

Valtaosa tuon ajan fossiileista on erilaisia pehmytkudoksisia matoja ja pussimaisia pieneliöitä. Nyt jälkensä jättäneellä otuksella on siis kuitenkin jo tuolloin ollut raajat. Tämä on merkittävää, sillä löydös voi auttaa ymmärtämään eliöiden kehitystä paremmin.

”Eläimet käyttävät ulokkeitaan liikkumiseen, pesänrakennukseen, taisteluun ja syömiseen. On tärkeä tietää, milloin ensimmäiset raajat ilmaantuivat ja mille eläimille, koska sitten ymmärrämme paremmin, miten muinaiset eläimet maapallolla alkoivat muuttua”, selittää geobiologi, professori Shuhai Xiao Virginian teknillisestä yliopistosta The Guardian -lehdessä.

Kivettyneet jäljet ovat niin pieniä, että tutkijat saivat toden teolla tihrustaa kiveä eri kulmissa, jotta auringonvalo olisi osunut pieniin yksityiskohtiin. Jäljet ovat todella hentoja ja vain muutaman millimetrin kokoisia.

Toistaiseksi on mahdotonta sanoa, minkälainen ötökkä jäljet on jättänyt. Asiaa helpottaisi, jos itse otus olisi kuollut ja kivettynyt jälkien läheisyyteen, mutta näin ei ole käynyt

Tutkijat kuitenkin arvelevat, että otus on ollut ehkä sormenpään levyinen ja sillä on mahdollisesti ollut neljä tai viisikin paria jalkoja.

Jäljet ovat kahdessa rivissä, ja fossiilista erottuu myös tunnelia muistuttavia kohoumia. Jälkien perusteella tutkijat ovat hahmotelleet otuksen liikkeet ja ulkonäön.

Tutkijat uumoilevat, että pieni otus on painanut menemään pohjaa pitkin ja välillä kaivautunut pohjahiekkaan, kenties pyydystääkseen mikrobeja ruoakseen tai happea etsien. Voi olla, että tällaisilla pienillä, pohjasedimenttiä sekoittaneilla otuksilla on ollut suurempikin vaikutus muinaisen maapallon geokemiallisiin prosesseihin.Tuolloin yli 540 miljoonaa vuotta sitten maapallon kaikki elämä oli vielä merissä. Ensimmäiset eläimet siirtyivät maalle vasta miljoonia vuosia myöhemmin. Maan päällä ei ollut vielä kasvejakaan.Tutkijat ovat alustavasti sijoittaneet jäljet jättäneen otuksen muinaiseen Lamonte-sukuun, jolle kaivautuminen on ollut muidenkin fossiilien perusteella tyypillistä. Eläintä ei kuitenkaan näillä tiedoilla voida tunnistaa. Otus on kenties ollut sukua joko myöhemmille niveljalkaisille tai nivelmadoille.Tutkimuksen julkaisi Science Advances.

Myös häviävälle puolelle joutuminen ja voimattomuuden tunne lisävät salaliittoteorioiden viehätystä.

Ihmisen kuvitelma omasta osaamisestaan ei aina vastaa todellisuutta. Psykologiassa tunnettu esimerkki tästä on niin sanottu ylivertaisuusvinouma. Se tarkoittaa, että ihminen uskoo tietävänsä aiheesta sitä enemmän, mitä vähemmän hän oikeasti ymmärtää.

Uusi tutkimus osoittaa, että tästä vinoumasta kärsivät ihmiset ovat myös alttiimpia salaliittoteorioille.

Amerikkalaisen Lehighin yliopiston psykologian tutkijat Joseph Vitriol ja Jessecae Marsh selvittivät, miten ihmisten poliittiset tiedot ja taipumus uskoa salaliittoihin korreloivat Yhdysvaltain presidentinvaalien aikana.

Viime vaalien myllerryksessä julkisuuteen tunki mitä oudoimpia valeuutisia ja hämäriä salaliittoteorioita, joista häiriintynein oli ehkä väite demokraattipoliitikkojen pyörittämästä lapsipornoluolasta pizzaravintolan kellarissa.

”Hallitukseen ja yhteiskunnan instituutioihin kohdistuvia salaliittoteorioita esiintyy läpi poliittisen kentän. Näissä uskomuksissa annetaan ylenpalttista vaikutusvaltaa jollekin näkymättömälle toimijalle tai salamyhkäiselle taholle”, Vitriol kuvailee.

”Salaliittoteoriat usein perustuvat jo kumottuihin harhaluuloihin, ja niihin uskova pyrkii niiden avulla torjumaan omaa maailmankuvaansa uhkaavan tiedon, joten niitä on hankala oikaista”, Vitriol sanoo PsyPost-verkkolehdessä.

Vitriolin ja Marshin tutkimuksessa 394 amerikkalaista sai vastata politiikkaa koskeviin kysymyksiin ennen ja jälkeen vuoden 2016 presidentinvaalien.

Heidän piti ensin arvioida, miten hyvin he tuntevat hallituksen politiikkaa. Sitten heitä pyydettiin kertomaan mahdollisimman tarkasti, mistä missäkin linjauksessa ja hankkeessa on oikeasti kyse ja miten ne vaikuttavat.

Löytyi kiinnostava yhteys: mitä kauempana ihmisen käsitys omista tiedoistaan oli todellisesta osaamisesta, sitä todennäköisemmin hän myös uskoi johonkin salaliittoteoriaan, kuten että aids on Yhdysvaltain hallituksen luoma sairaus tai että prinsessa Dianan kuolema oli salamurha.

Kiintoisaa oli sekin, että ilmiö näytti vaikuttavan voimakkaammin Hillary Clintonin kannattajiin sen jälkeen, kun Clinton oli hävinnyt vaalit Donald Trumpille. Toisin sanoen hävinnyt puoli halusi entistä herkemmin uskoa, että maailmassa on meneillään jotain hämärää.

Sama on havaittu aiemmassakin tutkimuksessa. Kun Barack Obama voitti Mitt Romneyn vuoden 2012 presidentinvaaleissa, tuolloin alakynteen jääneet republikaanit epäilivät todennäköisemmin, että vaalituloksissa tai maailmassa yleensä oli jotain vilunkia meneillään.

Salaliittoteoriat ovat siis tavallaan häviäjien harrastus.

”Kun ihmiset kokevat olevansa voimattomia ja heidän kannattamansa puolue häviää, salaliittoteorioista tulee houkuttelevia. Ihmiset tuntevat itsensä uhatuiksi eivätkä koe pystyvänsä hallitsemaan tärkeitä tapahtumia ja asioita”, Vitriol selittää.

Tutkimuksen julkaisi European Journal of Social Psychology.

Vitriol oli hiljattain tekemässä myös toista tutkimusta, joka julkaistiin samassa lehdessä. Tämä 3 500 ihmistä kattanut kyselytutkimus osoitti salaliittoteorioihin uskomisen olevan kytköksissä siihen, että ihminen uskoo yhteiskunnan perusarvojen olevan uhattuina.

Yhdysvalloissa ja epäilemättä muissakin maissa oikeiston ja vasemmiston salaliittoteoriat poikkeavat toisistaan. Esimerkiksi Amerikan laitaoikeisto esitti pitkään väitteitä siitä, että presidentti Obama olisi syntynyt Keniassa.

Tässä kelkassa oli myös Trump ennen valintaansa presidentiksi. Obaman on myös väitetty olevan muslimi.

Demokraattien kannattajien ja vasemmiston parissa taas on yleisempää uskoa, että WTC:n tornien romahdukseen johti jonkinlainen Yhdysvaltain sisäinen salaliitto. Uskomukset kohdistuvat siis tyypillisesti vastakkaiseen poliittiseen siipeen.

Myös kummankin laidan tieteenvastaisia näkemyksiä on tutkittu, ja ne näyttävät menevän melko tasan.

Republikaanien kannattajille on huomattavasti tyypillisempää vastustaa evoluutioteoriaa ja kiistää ilmastonmuutos kuin demokraateille. Vasemmisto taas suhtautuu epäluuloisemmin geenimuunteluun ja rokotteisiin.

Karkeasti voi sanoa, että vasemmistolle on tyypillisempää epäillä suuryrityksiä, kun oikeistolainen taas epäilee hallitusta.

Ylipäänsä näyttää siltä, että ihminen valitsee sellaiset uskomukset, jotka sopivat hänen maailmankuvaansa, olivat ne totta tai eivät.