Pohjois-Amerikan vanhimman esinelöydön satoa.
Pohjois-Amerikan vanhimman esinelöydön satoa.

Teksasista löytyneet muinaiset kivityökalut vievät yhä voimallisemmin pohjaa Clovis ensin -olettamukselta. 

Pitkään uskottiin, että niin sanotun Clovisin kulttuurin paleointiaanit olisivat ensimmäisenä asuttaneet Pohjois-Amerikan 13 000 vuotta sitten. Uudessa Sciencessa tutkijat kuitenkin esittelevät esinelöydön, joka on peräisin jopa 2 500 vuotta varhaisemmalta ajalta ja viittaa aiempiin asukkaisiin.

Teksasissa sijaitsevalta kaivauspaikalta yhdysvaltalaiset arkeologit löysivät piikivestä valmistettuja teriä, kaapimia ja leikkureita yli 15 500:n kappaleen kokoelman. Näiden Clovis-kulttuuria edeltäneiden metsästys- ja työkalujen arvioidaan olevan 13 200-15 500 vuotta vanhoja.

Ajoitus tehtiin luminesenssimenetelmällä, jossa esineitä ympäröivän sedimentin ikä saadaan selville mittaamalla siitä otettujen savihippusten heijastamaa valoa.

Löydetyt tarvikkeet ovat pienikokoisia, ja tutkijat päättelevät, että ne oli tarkoitettu mukana kannettavaksi työkalustoksi. Työkalut eroavat silminnähden Clovis-kulttuurin esineistä, mutta niissä on käytetty joitain samanlaisia valmistusmenetelmiä.

Clovis ensin –otaksuman mukaan se olisi ollut Amerikan varhaisin ihmisasutus. Porukan uskottiin vaeltaneen Koillis-Aasiasta jääkauden kuivattaman Beringin salmen yli. Sieltä he olisivat jatkaneet matkaansa ja levittäytyneet pitkin mannerta aina Etelä-Amerikkaan saakka.

Viime vuosien tutkimukset ovat antaneet viitteitä varhaisemmista asutuksista. Todisteet eivät ole aina vakuuttaneet, koska ne ovat perustuneet niukkoihin esinelöytöihin.

Teksasin esineet löydettiin Clovisin jäänteiden alta. Arkeologit arvelevat, että Clovisin työkalut kehittyivät varhaisemman asujaimiston esineiden pohjalta ja että Clovisin kulttuuri syntyi todennäköisesti Pohjois-Amerikassa eikä ennen Beringin salmen ylitystä.

"On aika hylätä lopullisesti Clovis ensin -oletus ja kehittää uusi malli Amerikan asuttamisesta", sanoo tutkija Michael Waters Teksasin A&M-yliopistosta.

Lue lisää Pohjois-Amerikan varhaisasukkaista Tieteen artikkelista Amerikan asutushistoria mureni käsiin.

Aurinkokunnassamme kiitänyttä asteroidia tutkitaan vielä radioteleskoopein. Ohessa taiteilijan näkemys sikarin muotoisesta vieraasta. Kuva: ESO / M. Kornmesser

Asteroidi ’Oumuamua tuli Maan lähelle aurinkokuntamme ulkopuolelta ja on nyt jo yli 300 miljoonan kilometrin päässä Maasta.

Asteroidi ulkoavaruudesta lensi aurinkokuntaamme lokakuussa, ja se paljastui oudosti sikarin muotoiseksi. Asteroidi sai nimen ‘Oumuamua, joka tarkoittaa havaijin kielellä viestinviejää.

Tähtitieteilijät haluavat nyt tarkistaa, onko asteroidissa merkkejä vieraasta sivilisaatiosta tai Maan ulkopuolisesta älystä.

Asteroidia tutkii loppuviikosta iso Green Bankin radioteleskooppi läntisessä Virginiassa Yhdysvalloissa, kertoo The Guardian.

Radioteleskooppi seuraa asteroidia keskiviikosta alkaen ainakin kymmenen tuntia. Merkkejä etsitään neljällä eri radiotaajuudella.

”Asteroidista voisi löytyä esimerkiksi radiolähde”, sanoo tähtitieteen professori Avi Loeb Harvardin yliopistosta. Hän on mukana Breakthrough Listen -hankkeessa, joka etsii vieraan älyn merkkejä avaruudesta.

Breakthrough Listen -hanke perustettiin 2015. Se etsii elämän merkkejä planeetoilta, joita on löydetty ja löydetään miljoonalta lähimmältä tähdeltä. Hanketta rahoittaa venäläinen miljardööri Juri Milner.

”On outoa, että ensimmäinen kappale, jonka havaitsemme tulevan aurinkokuntamme ulkopuolelta, on tuon muotoinen”, sanoo Loeb.

”Jos siinä on mitään keinotekoista, saamme siitä selvää. Melko varmasti se on tavallinen kappale”, sanoi Loeb The Guardian -lehden mukaan.

Tähtitieteilijät pystyivät päättelemään asteroidin radasta, että se tuli aurinkokuntamme ulkopuolelta. Jonkin kappaleen painovoima on sinkauttanut sen tähtienväliseen avaruuteen.

‘Oumuamuan muoto mietityttää tähtitieteilijöitä. Samanlaista ei ole tavattu aurinkokunnassamme.

Vaikka signaalia maan ulkopuolisesta älystä ei saataisikaan, saa radioteleskoopilla lisää tietoa kohteesta. Vielä ei tiedetä, onko sillä vettä ja kaasuja.

Tutkijat esittävät, että nykyihminen vaelsi ulos Afrikasta useaan otteeseen. Ensimmäisen seurueen lähdöstä on noin 120 000 vuotta.

Nykyihminen Homo sapiens kehittyi Afrikassa, mistä noin 60 000 vuotta sitten levittäytyi Aasian ja Euroopan puolelle joukko, josta kaikki nykyiset ei-afrikkalaiset polveutuivat.

Näin ihmislajin tarinaa on kerrottu koulukirjoissa ja tiedeuutisissa vuosien ajan. Nyt siihen on aika tehdä päivitys, toteavat alan asiantuntijat Science-lehdessä .

Arvostetun Max Planck -instituutin ja Hawaijin yliopiston tutkijat kokosivat analyysissaan yhteen joukon löytöjä, jotka on tehty Aasiassa aivan viime vuosina. Niistä saadut tutkimustulokset eivät sovi yhteen vanhan kertomuksen kanssa.

Esimerkiksi Keski- ja Etelä-Kiinasta on löydetty nykyihmisen jäänteitä, jotka on ajoitettu 70 000–120 000 vuotta vanhoiksi.

Löydöt Kaakkois-Aasiasta ja Australiasta viittaavat siihen, että nykyihminen ehti häärätä sielläkin jo ennen kuin lajimme vanhan teorian mukaan oli edes astunut jalallaan Afrikan ulkopuolelle.

Tutkijat esittävät, että nykyihminen vaelsi ulos Afrikasta useaan otteeseen. Ensimmäisen seurueen lähdöstä on noin 120 000 vuotta, siis kaksi kertaa pidempi aika kuin mitä ennen otaksuttiin.

Heidän jälkeensä muuttajia on ollut useita, kunnes suurin Afrikasta muutto nähtiin 60 000 vuotta sitten.

Jokin vanhassa tarinassa sentään pitää kutinsa: kaikki kansat Afrikan ulkopuolella polveutuvat tuosta viimeksi mainitusta joukkiosta. Syystä tai toisesta aiemmin lähteneiden ihmisten suvut ovat sammuneet.

”Varhemmin kuin 60 000 vuotta sitten Afrikasta levittäytyneet ihmiset olivat todennäköisesti pieniä metsästäjä-kerääjien ryhmiä. Ainakin jotkin näistä varhaisista levittäytyjistä jättivät vähäisiä geneettisiä jälkiä nykyisiin ihmispopulaatioihin”, selittää tutkimustiedotteessa professori Michael Petraglia Ihmisen historian Max Planck -instituutista.

Analyysissaan tutkijat liittävät tarinaan myös viimeaikaisissa geenitutkimuksissa saadut tiedot siitä, että nykyihminen pariutui sukulaislajiensa kanssa Afrikasta lähdettyään.

Nykyihmisiltä on tunnistettu niin neandertalien kuin denisovanihmisten geenejä sekä näiden lisäksi vielä tunnistamattoman ihmislajin perimää.

Tutkijoiden mukaan risteytyminen tapahtui Aasiassa, missä lajeillamme oli mahdollisuus kohdata oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa.