Tutkijat ovat ensimmäistä kertaa tutkineet antiatomin sisuksia. Tätä on tavoiteltu pitkään, sillä teorian mukaan antiaineen ja aineen tulisi käyttäytyä samoin.
Jokaisella hiukkasella on antihiukkanen. Hiukkasella ja sen antihiukkasella on sama massa, ...

Tutkijat ovat ensimmäistä kertaa tutkineet antiatomin sisuksia. Tätä on tavoiteltu pitkään, sillä teorian mukaan antiaineen ja aineen tulisi käyttäytyä samoin.

Jokaisella hiukkasella on antihiukkanen. Hiukkasella ja sen antihiukkasella on sama massa, mutta vastakkainen sähkövaraus. Antihiukkaset ovat kuuluneet fyysikkojen arkeen jo kymmeniä vuosia. Niitä syntyy rajuissa törmäyksissä hiukkaskiihdyttimissä. Antielektronien eli positronien ja antiprotonien yhdistäminen antivedyksi onnistui ensimmäistä kertaa jo seitsemän vuotta sitten. Antiatomit kuitenkin tuhoutuivat kohdattuaan tavallista ainetta ennen kuin niiden ominaisuuksia ehdittiin mitata.

Harvardin yliopistossa työskentelevä Gerald Gabrielse, joka johtaa Euroopan hiukkasfysiikan tutkimuskeskuksen Cernin Atrap–ryhmää, onnistui vangitsemaan antivetyä mittauksia varten. Atrap–laitteisto (Antihydrogen Trap, antivetyloukku) on suunniteltu nimenomaan antivedyn vangitsemiseen.

Ryhmä tutki antivedyn ominaisuuksia mittaamalla, miten voimakas sähkökenttä tarvitaan irrottamaan positroni antiprotonia kiertävältä radaltaan. Mittaukset viittaavat siihen, että vety ja antivety käyttäytyvät samalla tavalla, kuten teoria ennustaa. Gabrielse muistuttaa Yhdysvaltain tiedesäätiön tiedotteessa, että heidän tutkimansa antivety oli virittynyt varsin korkealle energiatasolle. Päätelmien varmistamiseksi tutkijat yrittävät saada mitattavaksi lähellä perustilaa olevaa antivetyä, jossa antiprotonia kiertävä positroni on alimmilla radoillaan. Silloin sen lähettämää valoa päästään vertaamaan tavallisella vedyllä tehtyihin mittauksiin luotettavasti.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla