Kiinassa havaittiin, että pääskysetkin voivat kuljettaa vastustuskykyisiä bakteereja. Kuva: Kimmo Taskinen
Kiinassa havaittiin, että pääskysetkin voivat kuljettaa vastustuskykyisiä bakteereja. Kuva: Kimmo Taskinen

Pääskyset ja kärpäsetkin voivat kantaa vastustuskykyisiä bakteereita maatiloilta kaupunkiin.

Bakteereiden vastustuskyky viimeisillekin tehokkaille antibiooteille leviää siivillä – kirjaimellisesti.

Kiinasta löytyi vuonna 2015 ensimmäisen kerran bakteereita, jotka olivat muuttuneet vastustuskykyisiksi myös kolistiinille. Se on yksi niin sanotun viimeisen linjan antibiooteista, joita käytetään, kun muut eivät tehoa.

Resistenssin aiheuttajaksi todettiin mrc1-geeni, joka hyppää helposti myös bakteerikannasta toiseen.

Nyt vastustuskykyä aiheuttavaa geeniä on havaittu jo 25 maassa, neljällä mantereella. Sen syntypaikka saattaa kuitenkin olla juuri Kiinassa, missä käytetään vuosittain 8 000 tonnia kolistiinia sikojen ja siipikarjan kasvun edistämiseen.

Antibiootti tappaa bakteererita, mutta jättää henkiin itselleen vastustuskykyiset kannat. Ne lisääntyvät muiden jättämässä tilassa entistä tehokkaammin. Niinpä antibioottien jatkuva käyttö on tehnyt Kiinan maataloudesta suuren resistenssihautomon.

Kahdessa perusteellisessa tutkimuksessa on nyt selvitetty, missä määrin resistenssi on edennyt Kiinan kanaloissa, niiden lähistön muissa eläimissä ja ihmisissä.

Kiinalaisilta kanatiloilta ja ruokakaupoista eristetyistä Escherichia coli -bakteereista jo neljännes kesti kolistiinia. Lisäksi tutkijat löysivät runsaasti resistenttejä kantoja kanatarhoilta löytyneistä koirien ja pääskysten ulosteista ja tarhoilla lentelevistä kärpäsistä.

Tämä tarkoittaa, että jopa kärpäset voivat levittää resistenssiä. Se saattaa selittää, miksi kolistiinille vastustuskykyisiä bakteereita löytyi noin prosentilta sairaalapotilaista kahdessa suuressa kiinalaisessa kaupungissa, vaikka Kiinan sairaaloissa ei käytetä lainkaan kolistiinia.

Tutkimuksen tekijöihin kuuluva Tim Walsh Cardiffin yliopistosta sanoi New Scientist -lehdelle, että siivekkäät kantajat voivat olla syy siihen, että kaukana maatiloista asuvat potilaat saivat kesäaikaan resistentin infektion yhtä todennäköisesti kuin lähellä asuvat.

Kärpäset tunkeutuvat kaikkialle. Pääskyset taas pystyvät kuljettamaan resistenssiä todella kauas.

Kanaloista, ruokatiskeiltä ja ihmisistä löydettyjen resistenttien E. coli -bakteereiden dna oli niin samanlainen, että tutkijat saattoivat päättellä niiden kulkeutuneen kanaloista ihmisiin.

Yllättäen dna:n läpiluvussa kävi ilmi, että resistenssigeeni oli vielä levinneempi kuin toimiva vastustuskyky. Useimmilla kanaloista kerätyillä bakteereilla oli mrc1-resistenssigeeni, vaikka vain puolet kesti kokeissa kolistiinia.

Tämä tarkoittaa että resistenssiä aiheuttava geeni on levinnyt piilevänä vielä laajemmalle kuin on osattu arvella.

Kiina on päättänyt kieltää kolistiinin käytön eläimiin tämän vuoden huhtikuusta alkaen ja alkaa lääkitä sillä ihmisiä. Päätös näyttää kuitenkin olevan myöhässä.

Lihantuotantoa saa Kiinassa edelleen tehostaa enää sellaisilla antibiooteilla, joita ei käytetä ihmisten lääkitsemiseen. Kasvua kiihdyttäviä antibioottilisiä käytetään tuotantoeläinten ravinnossa myös suuressa osassa muuta maailmaa, muun muassa Yhdysvalloissa ja Brasiliassa. Euroopan unionissa ne on kielletty.

Nimipäivä oli pitkään tärkein henkilökohtainen merkkipäivä.

Tiedätkö, milloin sinulla on nimipäivä? Toisin kun monessa muussa maailman maassa, vastauksesi on todennäköisesti kyllä. Liekö edes suomalaista, joka ei tietäisi.

Entä panitko merkille, että eilen alkoi naistenviikko? Monet panivat – muutkin kuin ne yli 600 000 naista, joiden nimipäivä osuu 18.7.–24.7. sijoittuvaan viikkoon.

Meillä muistetaan naistenviikko sen peruina, että ennen sääkarttoja ja taloussivujen pörssianalyysejä suomalaiset yrittivät ennakoida elämäänsä enteistä.

Naisten viikolla selvisivät sadot ja sateet.

Joka ei ole Marketan aikana heinässä, se ei korjaa heiniä.
Jos ei Kristiinan päivänä ole pavussa kukkaa, saa päästää siat papumaahan.
Jos on poudat, varokaa ämmäviikkoa. Kyllä ämmät kastelee.
Kun Matleenan päivänä sataa, sataa Pertun päivään asti.

Vietto alkoi 1700-luvulla

Naistenviikon juuren muodostavat kahden pyhimyksen, Maria Magdalenan ja Kristinan, keskiaikaiset muistopäivät.

Katolisen kirkon pyhimyskalenterista lähti aikoinaan koko ajatus nimille omistetuista päivistä. Pyhimysten päivät alkoivat muuntua nimipäiviksi, kun kirkon jäsenet ryhtyivät nimeämään lapsiaan pyhimysten mukaan.

Yhteys pyhimyksiin höllentyi, kun Martin Luther käynnisti Saksassa uskonnollisen reformaation. Se hylkäsi pyhimysten palvonnan ja korvasi pyhimyskalenterit evankelisilla kalentereilla, joihin merkittiin nimipäiviä myös suosituille kansannimille.

Suomeen tämä maallinen nimipäiväperinne saapui Ruotsin kautta 1700-luvulla. Tavan omaksuivat ensin – niin kuin tuolloin uudet muotivillitykset yleensä – säätyläiset, mutta seuraavalla vuosisadalla nimipäiviä vietettiin jo koko maassa.

Perinteen yleistymistä edisti täkäläinen nimipäiväkalenteri, jota päivitettiin vastaamaan suomalaisten tosiasiallista nimistöä.

Maassa, jossa kaikki eivät vielä satakaan vuotta sitten tienneet toistensa syntymäpäiviä, eivät aina omaansakaan, almanakkaan merkityt nimipäivät antoivat mahdollisuuden toivottaa sukulaisille ja ystäville vuosittain lisää onnellisia elonpäiviä.

Näin Suomesta tuli nimipäivien vieton kärkimaita – ja sellainen maamme on yhä. Meidän lisäksemme maallisia nimipäiviä viettävät innokkaasti lähinnä ruotsalaiset, tšekit ja latvialaiset.

Kalenterit tukevat edelleen

Nimipäiväperinteen säilymistä ovat tukeneet uudet nimipäiväkalenterit, joilla on haluttu varmistaa, että mahdollisimman monella on tilaisuus viettää nimipäivää.

Suomenruotsalaiset saivat omansa vuonna 1929. Inarinsaamelaisten kalenteria on julkaistu vuodesta 1996, ja ensimmäinen pohjoissaamelaisten kalenteri ilmestyi 1997.

Luonnollisesti myös ortodokseilla on kalenteri. He juhlivat nimipäivää oman nimikkopyhänsä päivänä.

Nykyään jopa 84 prosenttia suomalaisista pystyy viettämään nimipäivää suomenkielisen nimipäiväkalenterin mukaan.

Jos nimeään etsii lisäksi suomenruotsalaisesta, ortodoksisesta tai saamelaisesta kalenterista, nousee luku yli 90 prosenttiin, arvioi nimistöntutkimuksen dosentti Minna Saarelma-Paukkala, joka Helsingin yliopiston almanakkatoimiston johtajana hoitaa suomenkielistä nimipäiväkalenteria.

 

Lue lisää

Tiede-lehdessä 8/2018 on pitkä artikkeli, jossa tiedetoimittaja Johanna Junttila  kertoo nimipäiväperinteen synnystä ja nimipäivien perinteisistä viettotavoista. Nykyiset someviestit ja pullakahvit työpaikalla ovat kalpea aavistus alkuperäisistä menoista. Ennen päivänsankari sai nimipäiväpuun ja olkiheilan sänkyyn.

Jos aihe kiinnostaa, käy ostamassa paperilehti tai iPad-digilehti.

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea artikkelin kirjautumalla tilaajatunnuksillasi Digilehdet-palveluun.

Ellet ole vielä aktivoinut digilukuominaisuutta, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.

Ellet ole tilaaja, voit hyödyntää maksutonta tutustumistilausta, joka tarjoaa neljän viikon lukuoikeuden Tiede-lehden artikkeleihin.

Pääset tekemään tilauksen klikkaamalla tätä artikkelilinkkiä.

Jopa huonomuistisena pidetty kultakala pystyy palauttamaan mieleensä yli vuoden takaisia tapahtumia.

Englanninkieliset kutsuvat hajamielisyyttä usein ”kultakalan muistiksi”, ja sen väitetään olevan vain kolmen sekunnin mittainen.

Todellisuudessa kultakala, kuten moni muukin kala, on muistivirtuoosi. Sen muisti on jopa niin luotettava, että Kanadassa Brittiläisen Kolumbian yliopiston luennoitsijat hyödyntävät sitä biologian opetuksessa.

Harjoituksessa kunkin opiskelijan pitää opettaa yhdelle kultakalalle, että se saa ylimääräisen ruoka-annoksen uimalla tietyn värisen muoviputken luo. Joka kalalle on varattu hiukan eri värisävy. Sitten putkirivistö pidetään poissa kalojen näkyviltä vuoden ajan. Tämän jälkeen opiskelija saa tehtäväkseen kokeilla, vieläkö hänen ”oma” kalansa valitsee oikean sävyn.

Vastaus on kyllä. Jokainen kultakala viilettää edelleen oman värisävynsä putkelle.

Kalojen muisti on muutenkin osoittautunut mainettaan paremmaksi. Eräs todiste tästä on röyhelötokko, sormenmittainen sintti, joka elää Atlantin rantavesissä.

Tutkimuksissa on paljastunut, että röyhelötokko painaa nousuveden aikana mieleensä kolmiulotteisen kartan kotivetensä pohjasta. Sitä hyödyntämällä tokko löytää laskuveden aikana vuorovesilammikosta takaisin mereen. Kartta päässään se loikkii yhdestä rannalle jääneestä lampareesta viereiseen, siitä seuraavaan ja niin edelleen avoveteen asti.

Jos tokot siirtää vieraan rannan lammikoihin, niiden loikat suuntautuvat mihin sattuu ja päättyvät yleensä kuivalle maalle. Jo yhden nousuveden mittainen uiskentelu uuden pohjamaiseman yllä riittää kuitenkin siihen, että ne muistavat oikeat hyppelyreitit yli kuukautta myöhemmin.

 

Lue lisää

Kesäkuun Tiede-lehdessä on pitkä artikkeli, jossa tutkija ja tietokirjailija Helena Telkänranta kertoo kalojen hämmästyttävistä kyvyistä. Valtaosa kalojen älyä ja tunnemaailmaa koskevista tutkimuksista on niin tuoretta, että tiedot eivät ole vielä ehtineet esimerkiksi oppikirjoihin.

Jos aihe kiinnostaa, käy ostamassa paperilehti tai iPad-digilehti.

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea artikkelin kirjautumalla tilaajatunnuksillasi Digilehdet-palveluun.

Ellet ole vielä aktivoinut digilukuominaisuutta, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.

Ellet ole tilaaja, voit hyödyntää maksutonta tutustumistilausta, joka tarjoaa neljän viikon lukuoikeuden Tiede-lehden artikkeleihin.

Pääset tekemään tilauksen klikkaamalla tätä artikkelilinkkiä.