Julius Caesar oli paitsi hallitsija ja sotapäällikkö myös ahkera kirjailija. Kuva: Wikimedia Commons
Julius Caesar oli paitsi hallitsija ja sotapäällikkö myös ahkera kirjailija. Kuva: Wikimedia Commons

Havaintojen todenmukaisuus oli sivuseikka.

Antiikin kreikan- ja latinakieliset kuvaukset Eurooppaa asuttaneiden muiden kansojen, barbaarien, uskonnoista perustuivat vuosisataisiin stereotypioihin, osoittaa tuore Turun yliopiston väitöstutkimus.

– Lähdeaineistoni piirtää kuvaa barbaarien välinpitämättömyydestä jumalia kohtaan ja heidän raaoista, taikauskoisista kulteistaan Euroopan metsissä, kertoo Antti Lampinen tuloksistaan yliopiston tiedotteessa.

Lampinen arvioi tutkimuksessaan antiikin kirjallisten tuotosten lähdearvoa niiden kuvatessa barbaareiksi leimattujen pohjoisten kansojen uskonnollisuutta.

Kaikkein vahvimmin barbaarien uskonnollisuuden kuvaamiseen vaikutti se, että antiikin kirjoittajat arvostivat kirjallisia esikuviaan enemmän kuin objektiivista uuden tiedon tuottamista. Koska eliitin jäsenet koulutettiin pitkälti aiemman kirjallisuuden esikuvien ja tarinoiden avulla, he havainnoivat oman aikansa barbaareita välillä jo vuosisatoja vanhojen stereotyyppien valossa.

Edes Julius Caesarin kaltainen, omiin havaintoihinsa pohjaava kirjoittaja ei kuvannut suoraan näkemäänsä vaan asioita, joita arvioi roomalaisesta eliitistä koostuvan yleisönsä odottavan pohjoisista seuduista lukiessaan.

– Stereotyyppiset mielikuvat vieraista yhteisöistä voivat sisältää keskenään hyvinkin ristiriitaisia elementtejä, joita nostetaan esille kirjoittajan tavoitteista riippuen. Kaukaisia kansoja voitiin paitsi käyttää esimerkkinä villistä ja alkukantaisesta uskonnonharjoituksesta myös ihannoida puhtaan ja alkuperäisen ihmisten ja jumalten välisen suhteen vaalijoina, Lampinen kertoo.

Hyvinkin alkukantainen kulttuuri ja suoranainen jumalien puute saatettiin myös nostaa ihannetilaksi. Näin teki esimerkiksi Tacitus kirjoittaessaan "viheliäisen köyhistä" fenneistä, joiden ei silti tarvinnut toivoa jumalilta mitään.

Antiikin kirjallisuuden kuvauksia Euroopan barbaarien uskonnoista ei ollut tarkoitettu välittämään havaintoihin perustuvaa faktatietoa. Muukalaisten uskonnollisuuden kuvaaminen oli aina alisteista kulloisenkin kirjoittajan omille tavoitteille. Mukana oli laaja kirjo poliittisia ja kirjallisia motiiveja.

– Tätä syrjivää vieraan uskonnollisuuden kuvaamista esiintyy valitettavasti edelleen nykypäivän julkisessa keskustelussa, Lampinen huomauttaa.

Roomalaisille kaikkein pelottavin vieras uskonnollisuus piti valtaa pohjoisessa. Antiikin arvostetut klassiset tekstit muokkasivat halki keskiajan ja aina valistusajalle asti länsimaisten kirjoittajien mielikuvia pohjoisten, metsiin sijoittuvien luonnonuskontojen luonteesta ja Euroopan pakanallisten kansojen moraalista.