Avaruuden golfpallo, asteroidi Pallas.
Avaruuden golfpallo, asteroidi Pallas.

Pallaksen pintaa peittävät kraatterit. Kuopat syntyivät, kun Pallas kulki kaltevalla radallaan asteroidivyöhykkeen läpi.

Asteroidi Pallas on kolmanneksi suurin kappale asteroidivyöhykkeellä. Vasta nyt sen pinnasta on saatu suhteellisen tarkkoja kuvia.

Pallaksen pinta on kuvissa kraatterien pommittama. Tutkijat ovat alkaneet kutsua sitä asteroidivyöhykkeen golfpalloksi. Siltä Pallas tosiaan se näyttää, vaikka ei ole täysin pyöreä.

”Pallas on näiden kuvien perusteella asteroidivyöhykkeen kraatterisin kohde. Löysimme aivan uuden maailman”, sanoo planeettatutkija Michaël Marsset.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Hän kirjoitti löydöstä tutkimusraportin, joka ilmestyi helmikuun alussa Nature Astronomy-tiedelehdessä. Löydöstä kertoi myös MIT News.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Marsset on MIT-yliopiston planeettatutkija. Pallasta tutki 21 tutkijayhteisöä eri puolilta maapalloa.

Kraatterit löytyivät kuvista, joita otettiin Euroopan eteläisen observatorion (Eso) isolla VLT-teleskoopilla Chilessä.

Planeettatutkijat kuvasivat Pallasta kahdessa jaksossa vuosina 2017 ja 2019. Molemmilla kerroilla asteroidi oli kiertoradallaan lähinnä Maata.

Tutkijat saivat Pallaksesta kaikkiaan 11 kuvasarjaa kahdella havaintojaksolla. Pallas saatiin näin kuvattua eri kulmista. Tutkijat koostivat kuvien avulla 3d-mallin sen muodosta.

Pallakselta löytyi 36 kraatteria, joiden läpimitta oli yli 30 kilometriä. Kaikkiaan kraatterit peittävät vähintään kymmenen prosenttia asteroidin pinnasta.

Pinnan rosoisuus viittasi siihen, että asteroidilla oli vilkas historia. Tätä planeettatutkijat selvittivät mallinnuksen avulla.

Tietokone laski, miten Pallas vuorovaikutti menneinä aikoina muiden asteroidivyöhykkeen kohteiden kanssa. Mallinnus ulottui yli neljän miljardin vuoden päähän, aurinkokuntamme alkuhetkiin.

Tutkijat kirjasivat asteroidin osuman Pallakseen, jos se tuotti mallinnuksessa Pallaksen pintaan vähintään 40 kilometriä leveän kraatterin. Se on tavallinen Pallaksen kraatterin koko.

Sama mallinnus tehtiin vertailun vuoksi kahteen isoimpaan asteroidivyöhykkeen kohteeseen. Ne ovat kääpiöplaneetta Ceres ja asteroidi Vesta.

Niiden lähellä kävi jo 2010-luvun alussa tutkimusluotain. Tämän Dawn-luotaimen ansiosta molemmat asteroidit tunnetaan jo varsin hyvin. Lähimpänä asteroidi Vestaa Dawn kävi marraskuussa 2011 ja kääpiöplaneetta Ceresiä vuoden 2016 lopulla.

Kraatterisuus johtuu Pallaksen radan kaltevuudesta asteroidien ratatasoon nähden. Valtaosa asteroideista kiertää Aurinkoa Marsin ja Jupiterin välissä lähes samassa tasossa.

Tähtitieteilijät havaitsivat Pallaksen radan kaltevuuden jo 1800-luvulla. Syytä kallistumaan ei tiedetä.

Koska rata on kallistunut ratatasoon nähden, kulkee Pallas aika ajoin tietyssä kulmassa ratatason asteroidivyöhykkeen läpi, selittää planeettatutkija Marsset.

Mallinnus paljasti, että iso 40-kilometrinen kraatteri syntyi Pallaksen pintaan pienemmän asteroidin iskusta kuin jos sama asteroidi olisi iskeytynyt Ceresiin tai Vestaan.

Pallaksella oli myös paljon suurempi todennäköisyys kohdata pienenkin asteroidin isku kuin Vestan tai Ceresin. Pienet kivet ovat asteroidivyöhykkeellä paljon yleisempiä kuin isot.

Pallaksen osui malleissa kaksin- ja kolminkertaisesti törmäyksiä Ceresiin tai Vestaan verrattuna.

Jos Pallas törmäsi tällä matkalla toiseen asteroidiin, oli törmäys neljä kertaa voimakkaampi kuin kahden asteroidin törmäys samassa ratatasossa.

Pallaksen läpimitta on noin 510 kilometriä, eli noin seitsemäsosa Kuumme läpimitasta. Sen massa on tarpeeksi suuri, että se on jo pallomainen.

Pallaksen massa on noin seitsemän prosenttia koko asteroidivyöhykkeen arvioidusta massasta. Sekään ei ole kovin paljoa, sillä asteroidivyöhykkeen massa puolestaan on vain noin neljä prosenttia Kuun massasta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla