Tyrannosauruskin olisi selvinnyt toisenlaisesta törmäyksestä. Kuva: Wikimedia Commons
Tyrannosauruskin olisi selvinnyt toisenlaisesta törmäyksestä. Kuva: Wikimedia Commons

Vain 13 prosentilla Maan pinta-alasta oli ainekset dinosaurusten joukkotuhoon.

Kauan sitten nykyisen Jukatanin niemimaan reunaan iskeytynyt, halkaisijaltaan yli kymmenen kilometrin kokoinen asteroidi hävitti lähes kaiken elämän maapallolta.

Dinosaurukset ja valtaosa merieläimistä kuoli kylmässä ja pimeässä, kun törmäyksen ilmaan syöksemä pöly pimensi Auringon ja laski planeetan keskilämpötilaa jopa kymmenellä asteella. Taivaalta satoi tulta ja tulikiveä.

Nyt kaksi japanilaistutkijaa laskee Scientific Reports -lehdessä, että näin ei välttämättä olisi käynyt, jos asteroidi olisi iskeytynyt melkein mihin tahansa muualle.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Väite perustuu maaperän koostumukseen. Jukatanin niemimaan tienoilla ja Meksikonlahdella maankuoressa oli kiviin sitoutuneena paljon hiilivetyjä ja rikkiyhdisteitä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Asteroidin törmäyksen aiheuttama valtava kuumuus käynnisti periaatteessa öljypalon. Siitä syntyi niin paljon nokea, että Aurinko pimeni.

Tutkijat laskevat, että vain 13 prosentilla maapallon pinta-alasta maankuoren koostumus on sellainen, että asteroidi voi iskeytyessään aiheuttaa näin valtavaa tuhoa. Kyse on pitkälti samoista alueista, joilta nykyisin löytyy öljyä.

Jukatanin niemimaan lisäksi vaaranpaikkoja törmäykselle olisivat olleet nykyisen Pohjois-Amerikan itärannikko, Siperia ja Lähi-itä.

Ylipäänsä rannikkoseutujen maaperässä ja merenpohjassa oli levien ja muiden eliöiden suuresta määrästä johtuen huomattavan paljon orgaanista ainesta ja hiilivetyjä.

Muualle iskeytynyt asteroidi ei japanilaistutkijoiden mukaan olisi välttämättä synnyttänyt niin katastrofaalisia ilmastovaikutuksia.

Tutkimusta on myös arvosteltu. Geofyysikko Sean P. S. Gulick kommentoi The New York Times -sanomalehdessä, että tutkijoiden ajatus juuri oikean törmäyskohdan merkityksestä on periaatteessa oikea, mutta hän ei usko ilmakehään sinkoutuneen noen syntyneen hiilivetyjen palamisesta.

Gulick pitää todennäköisempänä, että noki syntyi ympäri maailmaa raivonneissa metsäpaloissa, kun kuuma kiviaines satoi alas ja sytytti valtavia tulipaloja. Voi myös olla, että noki ei ollut päätekijä ilmaston viilenemisessä.

Gulickin ryhmä on ottanut kairanäytteitä Jukatanin alueen muinaisesta kiviaineksesta. Maaperässä ei hänen mukaansa ollut 66 miljoonaa vuotta sitten niin runsaasti hiilivetyjä kuin japanilaistutkijat laskevat. Gulickin ryhmän tutkimus törmäyskraatterin muodostumisesta julkaistiin viime vuonna Science-lehdessä.

Kaihon mukaan hänen aiempi analyysinsä noesta kuitenkin osoittaa, että se paloi korkeammassa lämpötilassa kuin metsäpaloista yleensä syntyvä noki ja syntyi nimenomaan törmäysalueen kiviaineksesta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla