Tyrannosauruskin olisi selvinnyt toisenlaisesta törmäyksestä. Kuva: Wikimedia Commons
Tyrannosauruskin olisi selvinnyt toisenlaisesta törmäyksestä. Kuva: Wikimedia Commons

Vain 13 prosentilla Maan pinta-alasta oli ainekset dinosaurusten joukkotuhoon.

Kauan sitten nykyisen Jukatanin niemimaan reunaan iskeytynyt, halkaisijaltaan yli kymmenen kilometrin kokoinen asteroidi hävitti lähes kaiken elämän maapallolta.

Dinosaurukset ja valtaosa merieläimistä kuoli kylmässä ja pimeässä, kun törmäyksen ilmaan syöksemä pöly pimensi Auringon ja laski planeetan keskilämpötilaa jopa kymmenellä asteella. Taivaalta satoi tulta ja tulikiveä.

Nyt kaksi japanilaistutkijaa laskee Scientific Reports -lehdessä, että näin ei välttämättä olisi käynyt, jos asteroidi olisi iskeytynyt melkein mihin tahansa muualle.

Väite perustuu maaperän koostumukseen. Jukatanin niemimaan tienoilla ja Meksikonlahdella maankuoressa oli kiviin sitoutuneena paljon hiilivetyjä ja rikkiyhdisteitä.

Asteroidin törmäyksen aiheuttama valtava kuumuus käynnisti periaatteessa öljypalon. Siitä syntyi niin paljon nokea, että Aurinko pimeni.

Tutkijat laskevat, että vain 13 prosentilla maapallon pinta-alasta maankuoren koostumus on sellainen, että asteroidi voi iskeytyessään aiheuttaa näin valtavaa tuhoa. Kyse on pitkälti samoista alueista, joilta nykyisin löytyy öljyä.

Jukatanin niemimaan lisäksi vaaranpaikkoja törmäykselle olisivat olleet nykyisen Pohjois-Amerikan itärannikko, Siperia ja Lähi-itä.

Ylipäänsä rannikkoseutujen maaperässä ja merenpohjassa oli levien ja muiden eliöiden suuresta määrästä johtuen huomattavan paljon orgaanista ainesta ja hiilivetyjä.

Muualle iskeytynyt asteroidi ei japanilaistutkijoiden mukaan olisi välttämättä synnyttänyt niin katastrofaalisia ilmastovaikutuksia.

Tutkimusta on myös arvosteltu. Geofyysikko Sean P. S. Gulick kommentoi The New York Times -sanomalehdessä, että tutkijoiden ajatus juuri oikean törmäyskohdan merkityksestä on periaatteessa oikea, mutta hän ei usko ilmakehään sinkoutuneen noen syntyneen hiilivetyjen palamisesta.

Gulick pitää todennäköisempänä, että noki syntyi ympäri maailmaa raivonneissa metsäpaloissa, kun kuuma kiviaines satoi alas ja sytytti valtavia tulipaloja. Voi myös olla, että noki ei ollut päätekijä ilmaston viilenemisessä.

Gulickin ryhmä on ottanut kairanäytteitä Jukatanin alueen muinaisesta kiviaineksesta. Maaperässä ei hänen mukaansa ollut 66 miljoonaa vuotta sitten niin runsaasti hiilivetyjä kuin japanilaistutkijat laskevat. Gulickin ryhmän tutkimus törmäyskraatterin muodostumisesta julkaistiin viime vuonna Science-lehdessä.

Kaihon mukaan hänen aiempi analyysinsä noesta kuitenkin osoittaa, että se paloi korkeammassa lämpötilassa kuin metsäpaloista yleensä syntyvä noki ja syntyi nimenomaan törmäysalueen kiviaineksesta.

Tietoisuus ei ole vakaa tila vaan vaihtelee alati. Se tarjoaa tilaisuuksia oudoille aistimuksille. Kuva: iStock

Muinaisen kalliotaiteen kuvajaiset tuotti muuntunut tietoisuus. Se syntyy meidänkin aivoissamme.

Kalliotaidetta tehtiin kaikilla asutuilla mantereilla kymmeniätuhansia vuosia. Suomestakin sitä tunnetaan yli viidentuhannen vuoden takaa.

Jos olet joskus katsellut kuvia näistä maalauksista tai uurroksista, olet varmaan pannut merkille, kuinka samankaltaisia ne ovat maailman eri puolilla.

Kaikkialla kiveen on laadittu ristikoita, siksakkeja, aaltoviivoja, täpliä, kaaria ja spiraaleja. Yhtä lailla yleismaailmallisia ovat eläimet, ja joka puolella on kuvattu paljon myös ihmisiä.

Ihmisissä huomiota kiinnittää yhtäläinen kahtalaisuus. Osa toimittaa selvästi arkisia askareita, osa kokee jotain yliluonnollista. Heillä saattaa olla linnun pää, peuran sarvet tai leijonan häntä.

Menneisyytemme tutkijoilla on selitys samankaltaisuuteen. Se löytyy aivoistamme.

Tietoisuus on universaali

Tietoisuuden syvintä olemusta etsitään yhä, mutta yksi asia näyttää selvältä: aivomme tuottavat kaikille yhteistä tajunnan sisältöä.

Esihistoriallista ihmismieltä tutkiva Steven Mithen laskee, että universaali tietoisuus syntyi noin 50 000–60 000 vuotta sitten, samoihin aikoihin, kun meidän nykyisten ihmisten esivanhemmat purkautuivat Afrikasta maailmalle. Silloin aivorakenteissa tapahtui muutoksia, jotka mahdollistivat uudet kollektiiviset innovaatiot.

Kalliotaiteessa tämä näkyy aiheiden samanlaisuutena.

Yhteiset sisällöt syntyvät muuntuneessa tietoisuuden tilassa, jossa aivot tuottavat kuvia ihan itsestään, ilman visuaalisia ärsykkeitä. Tutkijat kutsuvat sisäsyntyisiä aistimuksia entoptisiksi kuviksi, mutta he eivät osaa vielä sanoa, miten aivot niitä tarkkaan ottaen tekevät. Se tiedetään, että havainnot etenevät vaiheissa abstrakteista kuvioista hallusinaatioihin ja että aivot ovat mukana laajalti.

Kuka vain voi kokea

Myös se on käynyt tutkimuksissa ilmi, että entoptisia havaintoja voi syntyä kenen tahansa päässä.

Tilaisuuksia tarjoaa tietoisuuden häilyvyys. Tajuntamme ei näet ole vakaa vaan vaihtelee tilasta toiseen. Erityisen altis harha-aistimuksille tietoisuus on silloin, kun se on kääntynyt sisäänpäin, itseen.

Entisaikain samaanit näkivät oman kulttuurinsa pyhiä ja pahoja, me voimme nähdä enkelin, kuolleen omaisen tai hirviön. Yhdysvaltalaistutkimuksen mukaan yliluonnolliset aistimukset ovat yleisiä. Sellaisen on kokenut joka toinen maailman ihminen.

 

Lue lisää

Huhtikuun Tiede-lehdessä on pitkä artikkeli, jossa kalliotaidetta tutkiva psykologi Mauno Niskanen valaisee universaalin tietoisuuden ja entoptisten aistimusten syntyä.

Jos aihe kiinnostaa, käy ostamassa paperilehti tai iPad-digilehti.

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea artikkelin kirjautumalla tilaajatunnuksillasi Digilehdet-palveluun.

Ellet ole vielä aktivoinut digilukuominaisuutta, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.

Ellet ole tilaaja, voit hyödyntää maksutonta tutustumistilausta, joka tarjoaa neljän viikon lukuoikeuden Tiede-lehden artikkeleihin.

Pääset tekemään tilauksen klikkaamalla tätä artikkelilinkkiä.

Planeetta imee 99 prosenttia siihen osuvasta valosta.

Tähtitieteilijät ovat löytäneet planeetan, joka on kuin itse pimeys. Kaukana Leijonan tähdistössä omaa tähteään kiertävä Jupiterin kokoinen Wasp-104b imee jopa 99 prosenttia siihen osuvasta valosta.

Tutkijat kirjoittavat arXiv-esijulkaisupalveluun ladatussa artikkelissaan, että Wasp-104b on ”mustempi kuin hiili”.

Wasp-104b on Jupiterin massainen kaasujättiläinen. Se kiertää emotähteään erittäin lähellä, lähempänä kuin Merkurius kiertää meidän Aurinkoamme. Planeetta tekee täyden kierroksen tähtensä ympäri alle kahdessa vuorokaudessa.

Tällaista tähden lähellä kiertävää kaasuplaneettaa kutsutaan kuumaksi jupiteriksi. Tähden säteily lämmittää planeettaa jopa tuhansiin asteisiin, mikä estää muun muassa pilvien muodostumisen planeetan päiväpuolelle.

Wasp-104b on lisäksi vuorovesilukittunut tähteensä, eli aina sama puoli planeetasta on tähteen päin. Toisella puolella vallitsee ikuinen yö.

Äärimmäisen musta väri johtuu siitä, että valoa heijastavia pilviä ei pääse muodostumaan. Sen sijaan planeetan kaasukehässä on kaliumia ja natriumia, jotka imevät valoa.

Tummuus ei estä meitä havaitsemasta planeettaa. Tämäkin planeetta löydettiin tarkastelemalla varjoa, joka muodostuu kun planeetta kulkee meistä katsoen tähtensä editse.

”Tähän asti tunnetuista mustista planeetoista sanoisin, että tämä menee top viiteen. Ehkä top kolmoseen”, pohtii tutkimusta johtanut astrofyysikko, tohtoriopiskelija Teo Mocnik englantilaisesta Keelen yliopistosta New Scientist -lehdessä.

Wasp-104b ei ole siis ainoa laatuaan. Tällaisia pikimustia planeettoja tunnetaan muutama muukin. Tummin kaikista on vuonna 2011 löydetty TrES-2b, joka heijastaa vain 0,1 prosenttia siihen osuvasta valosta. Sen kaasukehässä on muun muassa titaanioksidia valoa imemässä.

Toinen kiintoisa musta jättiläinen on Hat-p-7b. Sen yöpuolella sataa rubiineja ja safiireita, kun planeetan kaasukehässä oleva alumiinioksidi tiivistyy mineraalikiteiksi eli korundeiksi.

Vaikka nämä planeetat heijastavat äärimmäisen vähän valoa, on hieman harhaanjohtavaa verrata niitä hiileen, huomauttaa astrofysiikan professori Adam Burrows Princetonin yliopistosta. Ne eivät näyttäydy aivan pikimustina, vaan mitä luultavimmin Wasp-104b on hyvin tumman purppuran värinen. TrES-2b puolestaan on niin kuuma, että se hohtaa heikosti punaisena, kuin kekäle.

Planeetat löydettiin Kepler-avaruusteleskoopin avulla. Aurinkoa kiertävä Kepler-teleskooppi on tähän mennessä havainnut jo yli 2300 planeettaa muiden tähtien ympäriltä.