Kaupunginosan mikrobit kulkeutuvat pankkiautomaatin näppäimistölle. Kuva: Rio Gandara / HS
Kaupunginosan mikrobit kulkeutuvat pankkiautomaatin näppäimistölle. Kuva: Rio Gandara / HS

Pankkiautomaatin näppäimistöön jää jälkiä käyttäjistä: ihosta, kodin pinnoista ja syödyistä ruokalajeista.

Tämä paljastui, kun New Yorkin yliopiston mikrobiologit pyyhkivät näytteitä automaattien näppäimistä kaupungin eri alueilla.

Automaatin näppäimet tarjoavat kuvan siitä, millainen on kaupungin tai kaupunginosan mikrobikanta ja sen keskimääräinen ”dna-sormenjälki”.

”Näppäimistöön kertyy mikrobeja monista eri lähteistä: ihmisten ja ruokien mutta myös ympäröivän ilman mikrobeja”, selittää tutkimusta tehnyt Jane Carlton. Hän on systeemibiologian tutkija ja biologian professori New Yorkin yliopistossa.

Yhtä pankkiautomaattia käyttää päivän aikana jopa satoja ihmisiä. He kaikki ovat kosketelleet lähiympäristön pintoja ja hengittäneet paikallista ilmaa. Siksi näyte edustaa hyvinkin alueen tai yhteisön keskimääräistä mikrobien kantaa.

Näytteet koottiin New Yorkissa kesä- ja heinäkuussa vuonna 2014. Yhteensä 66 pankkiautomaatin näppäimistöjä pyyhkäistiin kolmessa New Yorkin kaupunginosassa: Manhattanilla, Queensissa ja Brooklynissa.

Eniten mikrobeja oli siirtynyt näppäimistöön kotien esineiden pinnoista, kuten televisiosta, vessoista, keittiöstä ja tyynyistä. Tutkijat löysivät myös merkkejä kalanruodoista ja kanasta. Ruuan jäämiä on siis siirtynyt ensin käsiin ja siitä näppäimistöön.

Parhaiten mikrobeja saatiin itsepalvelupesuloiden automaateista ja kauppakeskusten edustoilta. Yleisimpiä olivat maitohappobakteerit, joita on maitotuotteissa ja hajoavissa kasveissa. Manhattanilta löytyi paljon merkkejä leivonnaisista.

Tutkijat eivät löytäneet eroja siinä, oliko näyte otettu näppäimistöstä sisätiloissa tai ulkona.

Tutkimus ilmestyi avoimessa mSphere-verkkolehdessä, jota julkaisee Amerikan mikrobiologian seura.

Prossimo Treno
Seuraa 
Viestejä1375
Liittynyt26.3.2006

Asuinalueen bakteerikanta paljastuu pankkiautomaatista

Arvelen että pankkiautomaattia käyttävät eniten tietynlaiset ihmiset. Kuten ne joilla ei ole luottotietoja että saisivat maksukortin sekä vanhukset. Tavalliset keskivertokansalaiset käyvät yhä harvemmin pankkiautomaatilla. Käteisnostojen määrä on vähentynyt kymmenessä vuodessa kolmanneksella. Pankkiautomaattien määrä on viime vuosina ollut laskussa, sillä käteisen käyttö on vähentynyt, käteistä voi nostaa yhä useammasta kaupasta ja pankkiautomaattien ylläpidon on haluttu olevan kannattavampaa...
Lue kommentti

TOIJALA. Katse josta huomaa toisen olevan aivan liian päissään, jotta hän ymmärtäisi mitään mitä hänelle on sanottu viimeisen 20 min. aikana. "Junassa yritin puhua hänelle, mutta hän oli jo toijalassa." — Antti Hyry (Kokkilan kakkakääpiö, Hömpönkeinaa, Hirvi Akuniemi, Artsiitti Höti Pörtsiitti)

Planeetta imee 99 prosenttia siihen osuvasta valosta.

Tähtitieteilijät ovat löytäneet planeetan, joka on kuin itse pimeys. Kaukana Leijonan tähdistössä omaa tähteään kiertävä Jupiterin kokoinen Wasp-104b imee jopa 99 prosenttia siihen osuvasta valosta.

Tutkijat kirjoittavat arXiv-esijulkaisupalveluun ladatussa artikkelissaan, että Wasp-104b on ”mustempi kuin hiili”.

Wasp-104b on Jupiterin massainen kaasujättiläinen. Se kiertää emotähteään erittäin lähellä, lähempänä kuin Merkurius kiertää meidän Aurinkoamme. Planeetta tekee täyden kierroksen tähtensä ympäri alle kahdessa vuorokaudessa.

Tällaista tähden lähellä kiertävää kaasuplaneettaa kutsutaan kuumaksi jupiteriksi. Tähden säteily lämmittää planeettaa jopa tuhansiin asteisiin, mikä estää muun muassa pilvien muodostumisen planeetan päiväpuolelle.

Wasp-104b on lisäksi vuorovesilukittunut tähteensä, eli aina sama puoli planeetasta on tähteen päin. Toisella puolella vallitsee ikuinen yö.

Äärimmäisen musta väri johtuu siitä, että valoa heijastavia pilviä ei pääse muodostumaan. Sen sijaan planeetan kaasukehässä on kaliumia ja natriumia, jotka imevät valoa.

Tummuus ei estä meitä havaitsemasta planeettaa. Tämäkin planeetta löydettiin tarkastelemalla varjoa, joka muodostuu kun planeetta kulkee meistä katsoen tähtensä editse.

”Tähän asti tunnetuista mustista planeetoista sanoisin, että tämä menee top viiteen. Ehkä top kolmoseen”, pohtii tutkimusta johtanut astrofyysikko, tohtoriopiskelija Teo Mocnik englantilaisesta Keelen yliopistosta New Scientist -lehdessä.

Wasp-104b ei ole siis ainoa laatuaan. Tällaisia pikimustia planeettoja tunnetaan muutama muukin. Tummin kaikista on vuonna 2011 löydetty TrES-2b, joka heijastaa vain 0,1 prosenttia siihen osuvasta valosta. Sen kaasukehässä on muun muassa titaanioksidia valoa imemässä.

Toinen kiintoisa musta jättiläinen on Hat-p-7b. Sen yöpuolella sataa rubiineja ja safiireita, kun planeetan kaasukehässä oleva alumiinioksidi tiivistyy mineraalikiteiksi eli korundeiksi.

Vaikka nämä planeetat heijastavat äärimmäisen vähän valoa, on hieman harhaanjohtavaa verrata niitä hiileen, huomauttaa astrofysiikan professori Adam Burrows Princetonin yliopistosta. Ne eivät näyttäydy aivan pikimustina, vaan mitä luultavimmin Wasp-104b on hyvin tumman purppuran värinen. TrES-2b puolestaan on niin kuuma, että se hohtaa heikosti punaisena, kuin kekäle.

Planeetat löydettiin Kepler-avaruusteleskoopin avulla. Aurinkoa kiertävä Kepler-teleskooppi on tähän mennessä havainnut jo yli 2300 planeettaa muiden tähtien ympäriltä.

Kivikautisessa naudankallossa on reikä, jonka kuva näyttää sen sekä otsaluun ulko- että sisäpuolelta. Janan pituus vastaa kymmentä senttimetriä. Kuva: Fernando Ramirez Rozzi
Kivikautisessa naudankallossa on reikä, jonka kuva näyttää sen sekä otsaluun ulko- että sisäpuolelta. Janan pituus vastaa kymmentä senttimetriä. Kuva: Fernando Ramirez Rozzi

Länsi-Ranskasta löydetyssä yli 5 000 vuotta vanhassa lehmän kallossa oleva reikä on mitä todennäköisimmin porattu tarkoituksella.

Kallonporaus on ikivanha toimenpide. Esimerkiksi migreenin ja epilepsian uskottiin aiheutuvan pään sisällä mekastavista pahoista hengistä, ja kun kalloon porattiin tai raaputettiin reikä, nämä pirut pääsivät liihottelemaan matkoihinsa.

Arkeologinen todistusaineisto osoittaa, että ihmiset porasivat reikiä toistensa päihin jo yli 8 000 vuotta sitten. Toimenpiteestä jopa selvittiin hengissä jo kivikaudella.

Useassa vanhassa kallossa näkyy, että porausreikä on luutunut umpeen. Potilas on siis elänyt ainakin jonkin aikaa toimenpiteen jälkeen.

Nyt Ranskasta löydetty yli 5 000 vuotta vanha lehmän kallo viittaa siihen, että ihmiset ovat kenties harjoitelleet operaatiota eläimillä. Lehmän kallossa on ammottava reikä, jonka ympärillä on selvästi samanlaisia raapimisjälkiä kuin porauksen läpikäyneiden ihmisten päässä.

Atlantin rannalla Länsi-Ranskassa on muinoin ollut kivikautista asutusta, ja lehmän kallo kaivettiin siellä esille jo 1970–1980-luvun kaivauksissa.

Reiän ajateltiin tuolloin syntyneen kamppailussa toisen eläimen kanssa. Kenties toinen sarvipää oli puhkaissut lehmäparan kallon.

Kallon alun perin löytänyt tutkija pyysi kuitenkin muutama vuosi sitten kahta tutkijaa vilkaisemaan reikää lähemmin.

”Näimme hyvin nopeasti, että reikä on syntynyt kallonporauksesta. Se ei ole sarven jälki”, kertoo tutkija Fernando Ramirez Rozzi LiveScience-verkkolehdelle.

Totuus paljastui viimeistään elektronimikroskoopin alla, kun tutkijat näkivät kivityökalujen aiheuttamat raapimisjäljet reiän ympärillä.

Muinaiset ihmiset ovat siis ehkä harjoitelleet kallonporausta lehmällä. Tai kenties lehmäparka on kärsinyt jostain sairaudesta, jota on yritetty parantaa poraamalla sen päähän reikä.

Ei tiedetä, oliko lehmä elossa, kun reikä tehtiin. Joka tapauksessa se ei ole elänyt kovin pitkään operaation jälkeen, sillä reikä ei ole luutunut lainkaan.

Tutkijat pohtivat myös, olisiko reikä tehty osana jotain rituaalia. Heidän mielestään on kuitenkin todennäköisintä, että lehmä on toiminut aloittelevan kallonporaajan harjoituspotilaana ennen kuin vaarallista tekniikkaa on lähdetty soveltamaan ihmiseen.

Ranskasta on aiemmin löytynyt myös villisian kallo, jossa on samankaltainen reikä.

Tutkimuksen julkaisi Scientific Reports.