Kuva: Wikimedia Commons
Kuva: Wikimedia Commons

Aktiivisuuden vaihtelut selittävät kymmenyksen muutoksesta.

Auringon aktiivisuuden vaihtelut sen paremmin kuin sen kosmisia säteitä estävä vaikutus eivät selitä ilmastonmuutosta kuin korkeintaan pieneltä osalta, vahvistui brittitutkimuksessa, joka on julkaistu Environmental Research Letters -tiedelehdessä.

Jotkut tutkijat ovat ehdottaneet Auringosta tulevan säteilyn muutosten nostavan lämpötiloja maapallolla. Samoin on esitetty, että kun Aurinko toimii vilkkaasti, sen lähettämät hiukkaspurkaukset estäisivät kosmisten säteiden pääsyä ilmakehään. Vähäisempi määrä kosmisia hiukkasia supistaisi ajatuskulun mukaan maapallon pilvipeitettä, mikä puolestaan nostaisi lämpötiloja, kun enemmän Auringon säteilyä pääsee ilmakehään.

Kummallekaan olettamukselle ei löytynyt tukea Lancasterin yliopiston professorin Terry Sloanin ja Durhamin yliopiston professorin Arnold Wolfendalen tutkimuksesta.

Tutkijat vertasivat ilmakehän tulevien kosmisten säteiden määriä ja maapallon lämpötiloja vuodesta 1955 asti. Pieni yhteys löytyi säteiden ja lämpötilojen väliltä 22 vuoden välien. Kuitenkin kosmisten säteiden muutokset tapahtuivat vasta lämpötilan muutoksen jälkeen. Havainto viittaa siihen, että lämpenemistä aiheuttaisi Auringon säteilyaktiivisuus itse eikä se välittyisi kosmisten säteiden ja pilvien muodostumisen kautta.

Kosmisten säteiden määrän ja ilmakehän lämpötilojen vertailun perusteella tutkijat arvioivat, että alle 14 prosenttia vuodesta 1955 tapahtuneesta lämpenemisestä menee Auringon aktiivisuuden tiliin. Kuitenkin kun he ottivat huomioon aiempien tutkimusten näytöt, he päätyivät tulokseen, jonka mukaan Auringon kokonaisvaikutus viime vuosisadalla tapahtuneeseen lämpenemiseen jää alle kymmenen prosentin.