Auringonkukkapelto Kaliforniassa. Kuva: Chris Nicolini / Kalifornian yliopisto Davisissa
Auringonkukkapelto Kaliforniassa. Kuva: Chris Nicolini / Kalifornian yliopisto Davisissa

Kukka seuraa Auringon liikettä.

Nuoret auringonkukat seuraavat Auringon liikettä päivällä. Niiden kukinto ei ole vielä täysin kehittynyt.

Yöllä ne kääntyvät takaisin lähtöpisteeseen siten, että ovat valmiit kohtaamaan uudelleen auringonnousun.

Kukaan ei tähän asti tiennyt, kuinka paljon etua kasvit saavat tästä jokapäiväisestä tanssista. Tätä selvittääkseen Stacey Harmer Kalifornian yliopistossa Davisissä kytki kollegoineen liekaan joitakin kasveja siten, että ne eivät voineet liikkua.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Hän myös pyöräytti toisten auringonkukkien multaruukkuja siten, että ne olivat aamulla päinvastaisessa suunnassa kuin auringonnousu.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Harmer havaitsi, että molemmissa ryhmissä auringonkukan lehdet olivat noin kymmenen prosenttia pienempiä kuin kukilla, jotka saivat seurata Auringon liikettä.

Tutkijat halusivat lisäksi tietää, ohjaako auringonkukan liikettä ympäristö vai kukan sisäinen kello. Niinpä he kyhäsivät kasveille huoneen, jossa valojen rivistö syttyi ja sammui perä perää.

Valojen käytöllä he loihtivat keinotekoisen yön ja päivän, jossa vuorokauden pituus oli 30 tuntia, kertoo Science Daily.

30-tuntisen vuorokauden aikana auringonkukat eivät liikkuneet eestaas säännöllisin väliajoin. Heti kun tutkijat palauttivat valoihin 24 tunnin jakson, kasvit alkoi seurata keinoaurinkoa.

Tämä viittaa siihen, että kasveilla on sisäinen vuorokausirytmi. Se on ainakin osittain vastuussa päivittäisestä kasvin liikkeestä, kertoo tiedelehti Science.

Kun aikuiset auringonkukat alkavat kukkia, niiden edestakainen liike lakkaa. Yleensä ne suuntavat kukintonsa pysyvästi kohti auringonnousua.

Tutkijat halusivat mitata, kuinka hyödyllistä kypsälle kasville oli kääntää kukkansa pysyvästi itään, auringonnousuun päin. Tutkijat laittoivat jotkut kukat länteen päin. Sitten he mittasivat, kuinka moni mehiläinen tai muu hyönteinen kävi kasvilla.

Itään päin aamulla kääntynyt kukka sai noin viisi kertaa niin paljon pölyttäjiä kuin länteen päin käännetty kukka.

”Mehiläisiä kiinnostavat paljon enemmän itään päin käännetyt kukat. Yleensä ne unohtavat länteen päin osoittavat kukat”, sanoo Harmer.

Itään suunnattu kukka lämpeni paljon nopeammin kuin läntinen. Se voi selittää osan eroista, koska lämpimien kukkien tiedetään houkuttelevan pölyttäjiä.

”Hämmästelen jatkuvasti, kuinka hienostuneita kasvit ovat”, Harmer sanoo New Scientistille.

Tuloksista nousee esiin kaksi kysymystä. Miten kasvit tuntevat kellonajan, ja miten ne aistivat oikean suunnan? Tätä tutkitaan nyt.

Sisältö jatkuu mainoksen alla