Keväällä mieliala kohoaa ja elimistö herkistyy hempeilyyn. Kesällä voikin sitten jättäytyä Amorin saaliksi. 

Otetaan ensin runsaasti valoa, sitten lisätään lämpöä ja tavallista suurempi mitallinen joutilaisuutta. Kun koko sekoitus kostutetaan alkoholilla, kaikki romanssille herkistävät ainekset ovat koossa. Levottomuus valtaa kesäkissat ja -kollit, ja he alkavat vilkuilla toisiaan sillä silmällä.

Ensisysäyksen antaa siis valo, joka lisääntyy kiihtyvään tahtiin kevään mittaan. Muutos ei jää elimistöltä huomaamatta. Silmistä johtaa tie aivoihin, ja niissä hyrähtää.

Aivot kylpevät serotoniinissa

– Auringonpaiste ja vuorokauden valoisan ajan piteneminen voimistavat aivojen serotoniinintuotantoa reippaasti. Tämä vaikuttaa mielialaan, sanoo psykiatri, dosentti Timo Partonen Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksesta.

Serotoniiniaineenvaihdunnan kiihtyminen voi suosia rakastumista, sillä serotoniini lisääntyy etenkin mielihyvään ja kiintymykseen kytketyissä rakenteissa, aivosaaressa ja pihtipoimussa. Rakastuneilla alueet oikein kylpevät tässä välittäjäaineessa.

– Vilkas serotoniinin eritys valpastuttaa aivot, vieraat kasvot alkavat viehättää, ja empatian tunne kasvaa, Partonen kuvailee.

Vartalot vapautuvat verhoistaan

Kevään aikana useimmat ihmiset muuttuvat sosiaalisemmiksi. He käyttäytyvät tavallista vapaammin ja ottavat helpommin kontaktia muihin.

Kaupungeissa bussipysäkkien bikinimainokset ovat ennakoineet jo hyvän aikaa, mitä tuleman pitää: vartalot vapautuvat verhoistaan.

– Kun sää lämpenee, ihmiset pukeutuvat ohuempiin ja vähempiin vaatteisiin. Ihmiset näkevät, millainen vartalo toisella on. Se houkuttelee ihastumaan herkemmin, Partonen kertoo.

Lomamatkoilla käy sutina

Loma pitää huolen siitä, että valon ja lämmön virittämillä ihmisillä on aikaa kohdata toisensa. Myös paikanvaihdos avittaa Amorin juonia. Monen kesäsuhteen näyttämö on jossain muualla kuin kotikonnuilla. Silloin suhteen nimi on lomaromanssi.

Kaikki matkakohteet eivät ole yhtä kuumia vapaan rakkauden temmellyskenttiä. Tarumaisen aseman lemmentouhuissa on saavuttanut Välimeren turistirysä Ibiza. Joidenkin tutkimusten mukaan joka toisella siellä lomailleella sinkkunuorella on ollut matkansa aikana seksisuhde, kertoo matkailualan opetus- ja tutkimuslaitoksen johtaja, professori Antti Honkanen Itä-Suomen yliopistosta. Madeiralla sutina saattaa olla hillitympää.

Lomamatkoilla vallitsee sosiologien sanoin liminaalinen eli rajatila, ja siitä irtosuhteet pitävät. Matkalla ihminen on ei-kenenkään-maalla, jonne kodin rajoitteet eivät yllä. Lomalla aika myös tihenee, ja tapahtumat etenevät nopeammin kuin arkielämässä.

– Ei ole arkisia velvollisuuksia, ei tarvitse mennä töihin, ei tarvitse tehdä ruokaa tai muita kotitöitä. Kun arkitöistä pääsee irti, voi toimia vapaammin. Mutta vielä tärkeämpää on, että mieli vapautuu. Matkalla puuttuu sosiaalinen kontrolli, Honkanen sanoo.

Joillakin yltyy tuttu meno

Nykyään sosiaalinen kontrolli on kuitenkin löysännyt otettaan suomalaisten ja etenkin kaupunkilaisten elämästä. Siksi Honkasen suosikkiselitys lomaromansseille ei olekaan se, että matkalla ihmiset vapautuvat normaalin elämän kahleista. Osa ihmisistä kenties kokee perusminänsä muodonmuutoksen, mutta toiset pikemminkin jatkavat lomilla tavallisia touhujaan. Nyt niihin on vain enemmän aikaa.

– Jos on altis irtosuhteille normaalielämässä, loma tarjoaa puitteet, jotka mahdollistavat toiminnan entistä paremmin. On vapaa-aikaa, toisia ihmisiä ja baareja. Alkoholin käyttö lisääntyy loman aikana, ja eniten niillä, jotka juovat muutenkin. Irtosuhteiden määrä tuppaa kasvamaan sitä mukaa kuin yökerhoissa käynti ja alkoholin juonti lisääntyvät.

Testosteroni suosii lempeä

Irtosuhteiden kemiassa alkoholilla näyttää olevan suuri sija, mutta varsinaisessa lemmen huumassa tärkeät aineet ovat kortisoli ja testosteroni, tietää dosentti Timo Partonen.

Rakastuminen on jonkinlainen stressitila, sillä stressihormoni kortisolin määrä nousee verenkierrossa 40 prosenttia. Lisäksi naisen elimistö alkaa tuottaa täydellä teholla testosteronia, jonka määrä veressä kaksinkertaistuu. Sitä vastoin rakastuneen miehen testosteronit vetäytyvät pois.

Vaikka testosteronin muutokset ovat miehillä ja naisilla päinvastaiset, seuraukset vievät samaan suuntaan ja rakentavat rakkaussuhdetta.

– Sanotaan, että naisilla testosteroni on kiltteyshormoni. Kun se lisääntyy, naisesta tulee vastaanottavaisempi ja myötäilevämpi, mikä on rakkaudelle eduksi. Miehestä taas hormonin väheneminen tekee kiltimmän tai lauhkeamman.

Kesäheilan voi muuten hankkia myös helluntain jälkeen. Sananlasku ei enää pidä kutiaan. Maatalous-Suomessa täytyi ehkä panostaa paljon helluntain juhliin, jotta sai kuhertelukumppanin kainaloonsa. Nykymaailmassa tilaisuuksia heilastelun aloittamiseen tarjoutuu useammin. 

Teksti: Mikko Puttonen

Julkaistu Tiede-lehdessä 6/2011.

 Tiede.fi-sivuston päivittäiset tiedeuutiset palaavat kesätauolta 1. elokuuta.

Musiikki soi aivoissa kaikkialla. Kuva: Getty Images

Kansien kärkitilan nappasi koira.

Tiede-lehden lukijat ovat antaneet vuosipalautteensa eli äänestäneet vuoden 2017 jutut ja kannet.

Tänä vuonna Tieteessä julkaistiin 76 artikkelia. Kannatus jakautui laajalti, mutta kolmen kärki oli hyvin tasainen. Sijat ratkesivat muutamilla äänillä.

Vuoden jutut

1.  Aivot rakastavat musiikkia

Artikkeli kertoi, kuinka musiikki on paljon muutakin kuin kuuntelunautinto. Musiikkiharrastus vahvistaa aivoja ja kehittää kognitiivisia valmiuksia keskittymiskyvystä muistiin ja älyyn.

Artikkeli ilmestyi numerossa 11/2017. Kirjoittajat olivat tiedetoimittajat Panu Räty ja Kirsi Heikkinen.

2. Mitä koira näkee sinussa?

Artikkeli kysyi, miten paras ystävämme suhtautuu meihin ja mitä se meidän mielenliikkeistämme ja tekemisistämme tajuaa.

Artikkeli ilmestyi numerossa 6/2017. Kirjoittaja oli tiedetoimittaja Maija Karala.

3. Elämän suurimmat arvoitukset

Artikkeli kysyi, mitä nykytiede sanoo maailman pohdituimmista asioista, kuten tietoisuuden olemuksesta ja elämän tarkoituksesta.

Artikkeli ilmestyi numerossa 2/2017. Kirjoittajat olivat New Scientist -lehden tiedetoimittajia.

 

Lue Digilehdet.fi:ssä

Jos olet jonkin Sanoman aikakauslehden tilaaja, voit lukea voittoisat artikkelit Digilehdet-palvelussa kirjautumalla tilaajatunnuksillasi alla olevista linkeistä.

Ellet ole vielä aktivoinut digilukuominaisuutta, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet.

 

Vuoden kannet

Tasainen oli myös kansiäänestys. Lämpenevän luonnon maapallojäätelö ja Eurooppaa valtaava susi hävisivät vain hienoisesti koiralle.

Äänestyksen voittajat

Arvonnassa muhkean tietokirjapaketin voittivat

Jaakko Rantanen, Hämeenlinna

Nikolas Uso, Helsinki

Veera Vedenpää, Teerijärvi

 

OJP.
Seuraa 
Viestejä310
Liittynyt18.1.2013

Aivot rakastavat musiikkia on vuoden juttu

- Niin, aivot rakastavat musiikkia. Miksi ? - J.S. Bachin säveltaidetta, musiikkia kuunnellessa , kuten kantaatteja, soolosellosarjaa, Toccara et fuge tai Goldberg muunnelmia puhumattakaan passioista ja oratorioista ymmärtää säveltäjän luovan intuuition perustuvan siihen Hengen voimaan, joka perustuu Pyhän Raamatun Sanaan. --J.S.Bachi säveltaiteen merkitys kirkastuu meille nykyihmisille Hänen rakkautta ilmentävissä sävellyksissän. - Hänen säveltaiteessa on sisäinen looginen rakenne, joka avaa...
Lue kommentti

Osmo, Otto, Juhani Päivinen

Muinainen punkki jäi meripihkaan. Kuva on tutkimuksesta.
Muinainen punkki jäi meripihkaan. Kuva on tutkimuksesta.

Punkilla on ikää sata miljoonaa vuotta.

Meripihkaan kivettyneet eläimet ovat melkein kuin valokuvia dinosaurusten ajasta. Nyt Myanmarista on löytynyt kivettynyttä meripihkaa, jonka sisällä on ikivanha punkki.

Pieni otus on imenyt itsensä täyteen dinosauruksen verta ja tarraa yhä kiinni dinosauruksen sulkaan. Muinaisen havupuun pihkaan on ikuistunut hetki sadan miljoonan vuoden takaa.

Meripihkasta on löytynyt aiemmin vanhempiakin ötököitä ja esimerkiksi kokonainen muinainen linnunpoikanen. Nyt löytynyt punkki on ensimmäinen suora todiste siitä, että nämä verenimijät kiusasivat myös muinaisia eläimiä.

Toki tiedetään, että punkkeja oli olemassa jo yli 200 miljoonaa vuotta sitten. On kuitenkin harvinaista, että sekä loiseläin ja kappale sen isäntää ovat kivettyneet samaan pihkanpalaseen.

Tutkijat eivät voi olla täysin varmoja, kuuluiko meripihkaan jämähtänyt sulka dinosaurukselle vai eräälle esihistorialliselle linnulle.

Tiedetään, että useat teropodien alalahkoon kuuluneet dinosaurukset olivat höyhenpeitteisiä. Teropodien kuuluisin edustaja on Tyrannosaurus rex. Teropodeista kehittyivät myös nykyiset linnut.

Pihkasta löytynyt punkki on tieteelle uusi ilmestys. Se edustaa aiemmin tuntematonta punkkilajia ja tutkijat antoivat sille nimeksi Deinocroton draculi, Draculan hirmuinen punkki.

Havupuun pihkaan on tarttunut muutakin kiintoisaa. Tutkijat löysivät useita meripihkaan kivettyneitä punkkeja, ja osaan niistä näyttää tarttuneen pieniä karvoja. Näiden karvojen tutkijat arvelevat olevan peräisin erään kuoriaislajin toukasta.

Nämä toukat elävät nykyäänkin lintujen ja nisäkkäiden pesissä ja popsivat pesänhaltijasta varisevaa kuollutta ihosolukkoa ja sulkia. Kun toukkia on paljon, niistä irtoilevat karvat voivat muodostaa pesän pohjalle maton.

Niinpä tutkijat päättelevät, että punkit ovat vierailleet jonkin sulkapeitteisen dinosauruksen pesässä, missä niihin on myös takertunut näitä toukkien karvoja.

Verenimijät karvoineen ja dinosauruksesta tai linnusta irronnut sulka ovat sitten jämähtäneet kiinni puun pihkaan, joka sopivissa olosuhteissa kivettyy ja vuosimiljoonien saatossa kerrostuu merenpohjaan.

Vaikka yksi punkeista on täynnä verta, joka mahdollisesti on peräisin dinosauruksesta, ei ole toivoakaan, että näistä muinaisjäänteistä saataisiin dinosauruksen dna:ta. Perimäaines ei säily ehjänä siinä kivettymisprosessissa, jossa meripihka muodostuu.

Tutkimuksen julkaisi Nature Communications.