Australopithecus sediban lantio.
Australopithecus sediban lantio.

Viime vuonna julkistettu uusi ihmisen sukulainen pistää sukupuutamme uusiksi. 

Etelä-Afrikan Malapasta kolme vuotta sitten löydetty, vuosi sitten julkistettu, Australopithecus sedibaksi nimetty hominini on osoittautunut niin ainutlaatuiseksi yhdistelmäksi primitiivisiä ja moderneja piirteitä, että tutkijat esittävät sitä varhaiseksi Homoksi.

"Lukuiset kehittyneet piirteet aivoissa ja kehossa tekevät Au. sedibasta paremman kandidaatin lajimme nestoriksi kuin esimerkisi Homo habiliksen", sanoo fossiileja analysoineen 80-päisen tutkimusryhmän johtaja Lee Berger Witwatersrandin yliopistosta.

Malapasta on kaivettu esiin yli 220 luuta, jotka kuuluvat viidelle eri homininiyksilölle. Nyt Science-lehti julkaisi peräti viisi artikkelia kahden Au. sediba-yksilön tutkimuksista.

Tulokset haastavat muun muassa oletuksen, että ihmisen lantio muuntui aivojen kasvun myötä. Uusi näyttö vihjaa myös, että Au. sediba on saattanut kyetä käyttämään työkaluja.

Au. sediba-fossiilien ikä saatiin haarukoitua 1,977 miljoonaa vuotta vanhoiksi. Fossiilit itse ovat liian vanhoja ajoitettaviksi – esimerkiksi radiohiiliajoitus yltää vain noin 50 000 vuoden päähän – joten tutkijat analysoivat kiviainesta niiden ympärillä. Robyn Pickering Melbournen yliopistosta hyödynsi uraani-lyijy-ajoitusta sekä paleomagneettista ajoitusta, jossa mineraalien ikää arvioidaan maan magneettikentän vaihtelun avulla.

Fossiilien vanhuus yllätti tutkijat, koska Au. sedibassa on niin ilmeisiä ihmismäisiä piirteitä.

Kristian Carlson Witwatersrandin yliopistosta tiimeineen teki MH1-fossiilin kallosta sisäpuolisen muotin, joka paljasti, minkälainen aivojen pinta ja tilavuus on ollut. Kallo tutkittiin myös synkrotronilla.

Tutkijoiden mukaan nuori hominini oli kuollessaan 8-9-vuotias, mikä nykyihmisen iässä vastaa noin 10-13-vuotiasta.

Tutkijat saivat selville, että teinifossiilin aivot olivat muodoltaan ihmismäiset, mutta paljon pienemmät kuin tunnettujen Homojen, ja silmien takaa löytyy merkkejä hermosolujen järjestäytymisestä. Carlsonin tulokset haastavat teorian, jonka mukaan aivot suurenivat tasaisesti kehityksessä Australopithecuksesta Homoon.

MH2-fossiilin lantion tutkimus taas tukee näkemystä, että lajin lantio oli jo laajenemassa, vaikka aivot ja kallo olivat vielä pienet. Tämä viittaa siihen, että lantiota muunsi kävely kahdella jalalla.

Au. sediban käsi taas soveltui kyllä kiipeilyyn, mutta toisin kuin apinoilla, sillä oli pitkä peukalo ja lyhyet sormet, joilla pystyi tarttumaan kuin ihminen. On mahdollista, että Au. sediba on jo kokeillut työkalujen hyödyntämistä.

MH1:n ja MH2:n jalkaterän ja nilkan analyysi viittaa siihen, että Au. sediba sekä kiipeili puissa että käveli kahdella jalalla. Yhdenkään homininin nilkasta ei ole löytynyt yhtä monta primitiivistä ja kehittynyttä ominaisuutta samaan aikaan.

"Jos luut eivät olisi olleet kiinni toisissaan, olisimme uskoneet niiden kuuluvan eri lajeille", sanoo Bernhard Zipfel Witwatersrandin yliopistosta. 

Muoviroskaa on ajelehtinut rannalle. Kuva: Bob Jones

Pienet katkat silppuavat mereen päätyviä muovipusseja hyvin hienojakoiseksi roskaksi, joka voi päätyä ravintoketjuun.

Ihmiskunta tuottaa vuodessa järjettömän määrän muoviroskaa. Tuoreen tutkimusarvion mukaan muovia on synnytetty maailmaan 1950-luvun jälkeen 8,3 miljardia tonnia. Valtaosa siitä päätyy roskana kaatopaikoille ja hyvin suuri osa myös mereen.

Uutena huolenaiheena on mikromuovi eli häviävän pienet muovihiukkaset. Niitä kulkeutuu meriin esimerkiksi muoviteollisuuden raaka-aineista ja keinokuituvaatteista.

Nyt englantilaisen Plymouthin yliopiston tutkijat selvittivät, mitä tavalliselle kaupan muovipussille tapahtuu meren eläinten käsittelyssä. Tulos viittaa siihen, että eläimet itsekin hajottavat muovia mikroskooppisiksi palasiksi, joka päätyy ravintoketjuun.

Tutkijat asettivat erilaisia muovipusseja Orchestia gammarellus -katkan saataville sekä laboratoriossa että meressä. Nämä parisenttiseksi kasvavat katkat ovat hajottajia, jotka syövät merenpohjasta kasvien ja eläinten jäänteitä. Kyseistä katkalajia esiintyy Euroopan rannikoilla Norjaa ja Islantia myöten.

Katkat silppusivat ja repivät muovipusseja pieniksi paloiksi ja niiden ulosteista löytyi keskimäärin puolen millin kokoisia muovihippusia. Muovin laatu ei vaikuttanut tulokseen - katkat hajottivat yhtä ahnaasti tavallisia kuin biohajoavastakin muovista tehtyjä pusseja.

Katkojen kiinnostusta lisäsi kuitenkin huomattavasti se, kun muovipussien päälle annettiin kasvaa mikrobimatto. Tämä biofilmi nopeutti muovin silppuamista nelinkertaisesti, eli katkat saattavat jopa erehtyä pitämään mereen päätyvää muovia ravinnonlähteenä, kun se aikansa muhittuaan maustuu bakteerikasvustolla. Havainto on linjassa aiempien tutkimusten kanssa. Niissä on havaittu, että eläimet saattavat erehtyä pitämään muovia ruokana.

Silppuamistahdista tutkijat laskevat, että yksi ainoa kaupan muovipussi saattaa pohjan eläinten käsittelyssä hajota jopa 1,75 miljoonaksi mikroskooppiseksi palaseksi. Ne jäävät mereen.

Tutkimuksen tekivät Plymouthin yliopiston meribiologian opiskelijat Daniella Hodgson ja Amanda Bréchon professori Richard Thompsonin kanssa.

"Vuosittain tuotetaan arviolta 120 miljoonaa tonnia kertakäyttöisiä muoviesineitä kuten kaupan muovipusseja, ja nämä kertakäyttöiset muovituotteet muodostavat valtaosan kaikesta muoviroskasta. Ne ovat uhka meren elämälle jo sinällään, mutta tulos osoittaa, että meren eläimistö levittää jätettä entisestään", professori Thompson kommentoi tiedotteessa.

Tutkimuksen julkaisi Marine Pollution Bulletin.

Käyttäjä4499
Seuraa 
Viestejä1755
Liittynyt21.7.2017

Eliöt voivat itsekin silputa muovipussin mereen

Kaloja kuolee jo ennen sukukypsyyttä, kun ne syövät ensiravinnokseen mikromuovia. Ravintoketjussa muovi kertyy merieläinten elimistöön, ja häiritsee esim. hedelmällisyyttä. Muovia päätyy mereen ihan mielettömiä määriä - joka vuosi entistä enemmän, samalla kun mereneläviä pyydetään entistä enemmän... Entä pehmeästä muovista valmistetut uimapatjat, ja uima-asusteet, joista irtoaa käytön aikana runsaasti molekyylejä? Kuinka monta kiloa aurinkovoiteita päätyy päivittäin mereen? Entä hormonit,...
Lue kommentti
Aurinkokunnassamme kiitänyttä asteroidia tutkitaan vielä radioteleskoopein. Ohessa taiteilijan näkemys sikarin muotoisesta vieraasta. Kuva: ESO / M. Kornmesser

Asteroidi ’Oumuamua tuli Maan lähelle aurinkokuntamme ulkopuolelta ja on nyt jo yli 300 miljoonan kilometrin päässä Maasta.

Asteroidi ulkoavaruudesta lensi aurinkokuntaamme lokakuussa, ja se paljastui oudosti sikarin muotoiseksi. Asteroidi sai nimen ‘Oumuamua, joka tarkoittaa havaijin kielellä viestinviejää.

Tähtitieteilijät haluavat nyt tarkistaa, onko asteroidissa merkkejä vieraasta sivilisaatiosta tai Maan ulkopuolisesta älystä.

Asteroidia tutkii loppuviikosta iso Green Bankin radioteleskooppi läntisessä Virginiassa Yhdysvalloissa, kertoo The Guardian.

Radioteleskooppi seuraa asteroidia keskiviikosta alkaen ainakin kymmenen tuntia. Merkkejä etsitään neljällä eri radiotaajuudella.

”Asteroidista voisi löytyä esimerkiksi radiolähde”, sanoo tähtitieteen professori Avi Loeb Harvardin yliopistosta. Hän on mukana Breakthrough Listen -hankkeessa, joka etsii vieraan älyn merkkejä avaruudesta.

Breakthrough Listen -hanke perustettiin 2015. Se etsii elämän merkkejä planeetoilta, joita on löydetty ja löydetään miljoonalta lähimmältä tähdeltä. Hanketta rahoittaa venäläinen miljardööri Juri Milner.

”On outoa, että ensimmäinen kappale, jonka havaitsemme tulevan aurinkokuntamme ulkopuolelta, on tuon muotoinen”, sanoo Loeb.

”Jos siinä on mitään keinotekoista, saamme siitä selvää. Melko varmasti se on tavallinen kappale”, sanoi Loeb The Guardian -lehden mukaan.

Tähtitieteilijät pystyivät päättelemään asteroidin radasta, että se tuli aurinkokuntamme ulkopuolelta. Jonkin kappaleen painovoima on sinkauttanut sen tähtienväliseen avaruuteen.

‘Oumuamuan muoto mietityttää tähtitieteilijöitä. Samanlaista ei ole tavattu aurinkokunnassamme.

Vaikka signaalia maan ulkopuolisesta älystä ei saataisikaan, saa radioteleskoopilla lisää tietoa kohteesta. Vielä ei tiedetä, onko sillä vettä ja kaasuja.