Ikaros näkyy yhdeksän miljardin valovuoden päästä, koska välissä olevan galaksin painovoimalinssi vahvistaa sen valoa. Kuva: NASA, ESA, P. Kelly
Ikaros näkyy yhdeksän miljardin valovuoden päästä, koska välissä olevan galaksin painovoimalinssi vahvistaa sen valoa. Kuva: NASA, ESA, P. Kelly

Ikaros-tähti olisi jäänyt näkemättä, ellei avuksi olisi tullut galaktinen suurennuslasi.

Yhdeksän miljardin valovuoden päästä on löytynyt kaukaisin koskaan havaittu yksittäinen tähti.

Näin kaukaisia tähtiä ei voi tavallisesti nähdä, mutta tässä tapauksessa taivaan palaset järjestyivät kohdalleen otollisella tavalla. Tähden ja maapallon välissä sijaitsee galaksirypäs, joka taittaa ja vahvistaa takanaan olevien kohteiden valoa niin, että ne näkyvät meille asti.

Ilmiötä kutsutaan gravitaatiolinssiksi. Meidän ja kohteen välissä olevien galaksien painovoima on siis niin valtava, että se taittaa valoa.

Kansainvälinen tutkijaryhmä huomasi uuden tähden Hubble-avaruusteleskoopin kuvista. He tarkkailivat Hubblen avulla kaukaisessa galaksissa sijaitsevaa supernovaa eli räjähtäneen tähden jäänteitä, kun he huomasivat kuvissa kirkkaan valopisteen.

Ryhmä järkeili, että kyseessä on oltava tavallinen tähti, joka gravitaatiolinssin vaikutuksesta näkyy huomattavasti tavallista kirkkaampana.

Tähden valoa analysoimalla tutkijat havaitsivat, että kyseessä on sininen jättiläistähti, niin sanottu ylijättiläinen. Siniset ylijättiläiset ovat ärhäkästi roihuavia ja verrattain lyhytikäisiä tähtiä. Ne ovat paljon suurempia kuin meidän Aurinkomme ja hohtavat paljon kirkkaampina.

Meitä lähin sininen jättiläinen on Orionin tähtikuviossa hohtava Rigel. Se on noin 860 valovuoden päässä, kun nyt löydetty tähti on siis yhdeksän miljardin valovuoden päässä.

”Näin kaukaa voi erottaa galakseja, mutta tämä tähti on sata kertaa kauempana kuin seuraavaksi lähin meille näkyvä tähti, lukuun ottamatta supernovaräjähdyksiä”, selittää tutkimusta johtanut tähtitieteilijä Patrick Kelly Minnesotan yliopistosta.

Uusi tähti sai lempinimekseen Ikaros kreikkalaisen mytologian hahmon mukaan. Tähden virallinen, vähemmän mieleenpainuva nimi on MACS J1149+2223 Lensed Star 1.

Pieni liikahdus taivaan rattaissa sai Ikaroksen näkymään meille hetkellisesti jopa 2 000 kertaa kirkkaampana kuin tavallisesti. Ikaroksen ja meidän välisessä galaksiryppäässä Ikaroksen eteen siirtyi laskelmien mukaan noin Auringon kokoinen tähti, jonka painovoima muljautti suurennuslasiefektiä vielä paljon normaalia tehokkaammaksi meistä katsottuna.

Tällainen kirkastuminen voisi johtua myös siitä, että Ikaros olisi räjähtänyt, mutta tutkijoiden mukaan kyse on yksinkertaisesti valon poikkeuksellisesta vahvistumisesta linssi-ilmiön takia.

”Ikaros ei kuumene. Se ei ole räjähtämässä. Valo vain vahvistuu. Tulos vastaa sitä, miten gravitaatiolinssi toimii”, Kelly selittää Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan uutisessa.

Kirkkaana hohtavaa Ikarosta ei silti enää ole olemassa. Ei ole ollut enää aikoihin. Ikaros sijaitsee yhdeksän miljardin valovuoden päässä eli sen valo on matkannut meille noin kauan. Näemme nyt Ikaroksen sellaisena kuin se oli yhdeksän miljardia vuotta sitten. Tuolloin Aurinkokaan ei ollut vielä syntynyt.

Sininen jättiläinen Ikaros on tuhoutunut jo miljardeja vuosia sitten. Koska se on niin massiivinen tähti, se on räjähtänyt ja luhistunut joko mustaksi aukoksi tai valtavan tiheäksi neutronitähdeksi.

Siniset ylijättiläiset eivät ole kovin pitkäikäisiä tähtien mittapuulla, joten ehkä satojen tuhansien tai miljoonien vuosien päästä Maasta voisi nähdä tähden tuhon.

Ikaroksesta katsottuna meitä ei ole edes olemassa. Aurinko muodostui viitisen miljardia vuotta sitten, joten sen valo ei ole ehtinyt vielä Ikarokseen asti.

Ikaros on etäisyytensä puolesta mielenkiintoinen löytö, mutta sen löytöön sattumalta johtaneen pidempiaikaisen tutkimuksen avulla tutkijat saivat myös uutta tietoa maailmankaikkeudesta.

Suuren osan universumin massasta uskotaan olevan niin sanottua pimeää ainetta, jonka olemuksesta ei kuitenkaan tiedetä varmuudella mitään. Yhden hypoteesin mukaan pimeä aine voisi muodostua hyvin muinaisista mustista aukoista, mutta jos näin olisi, tutkimuksessa olisi havaittu valon käyttäytyvän eri tavalla kuin nyt nähtiin.

Ylipäänsä kaukaisin avaruudesta havaittu kohde on 13,4 miljardin valovuoden päässä sijaitseva galaksi GN-z11. Senkin havaitsi Hubble-teleskooppi vuonna 2016.

Maailmankaikkeus syntyi 13,8 miljardia vuotta sitten. GN-z11 näyttäytyy meille siis vain 400 miljoonan vuoden ikäisenä. Koska maailmankaikkeus kuitenkin laajenee jatkuvasti, on tämä galaksi tällä hetkellä oikeasti jo 32 miljardin valovuoden päässä.