New Horizons -luotaimen l&auml;hett&auml;m&auml;ss&auml; ensimm&auml;isess&auml; l&auml;hikuvassa n&auml;kyy vuoristoista aluetta. Kuva: <span class="photographer">NASA.</span>
New Horizons -luotaimen lähettämässä ensimmäisessä lähikuvassa näkyy vuoristoista aluetta. Kuva: NASA.
Keskiviikkona julkaistiin kuva my&ouml;s Pluton kuusta Kharonista. Kuva: NASA.
Keskiviikkona julkaistiin kuva myös Pluton kuusta Kharonista. Kuva: NASA.
Ku&shy;vasttu vuo&shy;ris&shy;to Pluton etel&auml;osassa l&auml;&shy;hel&shy;t&auml; aluet&shy;ta, jo&shy;ta on sa&shy;not&shy;tu&nbsp;Plu&shy;ton kirk&shy;kaak&shy;si&nbsp;sy&shy;d&auml;&shy;mek&shy;si. Kuva: NASA.
Ku­vasttu vuo­ris­to Pluton eteläosassa lä­hel­tä aluet­ta, jo­ta on sa­not­tu Plu­ton kirk­kaak­si sy­dä­mek­si. Kuva: NASA.

Kuvan vuoret kohoavat 3 500 metrin korkeuteen. Vuoristo muodostui ehkä vain 100 miljoonaa vuotta sitten.

New Ho­ri­zons -luo­tain on lä­het­tä­nyt en­sim­mäi­sen lä­hi­ku­van Plu­tos­ta Maa­han. Ku­vas­sa vuo­ris­to nä­kyy 77 000 ki­lo­me­tin pääs­tä. Sii­nä erot­tuu ra­ken­tei­ta, jot­ka ovat pie­nem­piä kuin ki­lo­met­rin ko­ko­luok­kaa. Vuo­ret ovat Na­san mu­kaan yli kol­me ki­lo­met­riä kor­kei­ta.

Lä­hi­ku­vas­sa on alue, jo­ka kat­taa al­le pro­sen­tin Plu­ton pin­nas­ta. Se saat­taa ol­la geo­lo­gi­ses­ti ak­tii­vi­nen. Ikää alueel­la on eh­kä vain sa­ta mil­joo­naa vuot­ta. Se on hy­vin vä­hän au­rin­ko­kun­tam­me yli 4,5 mil­jar­din vuo­den ke­hi­tys­his­to­rias­sa.

Ar­vio vuo­rien iäs­tä pe­rus­tuu sii­hen, et­tä alueel­la ei ole lain­kaan tör­mäysk­raat­te­rei­ta. Vuo­ret ovat pyyh­ki­neet kraat­te­rien jäl­jet pois.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

"Täs­sä on yk­si nuo­rim­mis­ta tie­de­tyis­tä pinnan­muo­dois­ta koko au­rin­ko­kun­nas­sam­me", häm­mäs­te­lee geo­lo­gi Jeff Moo­re New Ho­ri­zon­sin ku­vaus­ryh­mäs­tä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Vuoristo nimettiin löytäjän mukaan

Jo­kin muu kuin Plu­ton sy­vyyk­sis­tä kum­pua­va läm­pö on tuot­ta­nut vuo­ret. Kyl­mäl­lä pla­nee­tal­la ei eh­kä ole yti­mes­sä niin pal­joa läm­pöä, et­tä se voi­si tuot­taa vuo­ris­ton.

Muual­la au­rin­ko­kun­nas­sa niin sa­no­tut vuo­ro­ve­si­voi­mat ovat saat­ta­neet muut­taa pal­jon kui­den pin­taa, kun isojen pla­neet­to­jen pai­no­voi­ma vai­kut­taa nii­hin. Tä­mä­kään ei syn­ny­tä vuo­ria Plu­tol­la.

Vuo­ret koos­tu­vat todennäköisesti Plu­ton ve­si­jääs­tä. Se on Plu­tol­la ko­vaa kuin ki­vi, sa­no­vat geo­lo­git New Ho­ri­zon­sin ko­ti­si­vuil­la. Osa hu­ipuis­ta näyt­tää te­rä­vil­tä.

Len­non pää­suun­nit­te­li­ja Alan Stern ar­vioi, et­tä geo­fyy­sik­ko­jen pi­tää nyt ar­vioi­da uu­del­leen syi­tä, jot­ka voi­vat joh­taa vuo­ris­to­jen syn­tyyn.

Len­non­joh­to on jo ni­men­nyt vuo­ret Cly­de Tom­baug­hin mu­kaan. Hän löy­si etäi­sen Plu­ton vuon­na 1930. Tom­baugh oli sil­loin vain 24-vuo­tias aloitteleva täh­ti­tie­tei­li­jä.

Typen lähde yhä mysteeri

Plu­ton pin­nal­la on myös typ­pi-, me­taa­ni- ja hii­li­diok­si­di­jää­tä, mut­ta nii­tä on vain ohut ker­ros. Eten­kin typ­peä il­maan­tuu pin­nal­le jos­tain li­sää.

Ty­pes­tä on ka­ran­nut ava­ruu­teen men­nei­syy­des­sä sa­to­jen met­rien pak­suis­ta ker­ros­ta vas­taa­va mää­rä. Tois­tai­sek­si ei tie­de­tä, mis­tä uut­ta typ­peä voi­si pin­nal­le tul­la, ker­too Tie­de­tuu­bin verk­ko­si­vu.

Tut­ki­jat tie­tä­vät nyt et­siä New Ho­ri­zon­sin ku­vis­ta esi­mer­kik­si mah­dol­li­sia gey­si­re­jä, jot­ka voi­si­vat tuot­taa pin­taan li­sää typ­peä. Nii­tä ei ole vie­lä löy­det­ty, ku­ten ei myös­kään jään al­ta pur­kau­tu­via tu­li­vuo­ria.

Kharonista löytyi Mordor

Kes­ki­viikko­na Na­sa jul­kai­si myös uu­den ku­van Plu­ton isos­ta kuus­ta Kha­ro­nis­ta.  Se on ku­vat­tu pal­jon kauem­paa, 466 000 ki­lo­met­rin pääs­tä.

Kha­ro­nin poh­jois­na­val­la on tum­ma alue. Se on ehkä suu­ri tör­mäysk­raat­te­ri. Alue on saa­nut nimen Mor­dor. Ni­mi on na­pat­tu John Tol­kie­nin kir­jas­ta Ta­ru sor­mus­ten her­ras­ta

Kha­ro­nis­sa on ete­läm­pä­nä kor­kei­ta jyr­kän­tei­tä lä­hes tu­han­nen ki­lo­met­rin mat­kal­la. Kuun itä­lai­dal­la nä­kyy pys­ty­suun­nas­sa sy­vä kan­jo­ni, jo­ka on lähes kym­me­nen ki­lo­met­riä sy­vä.

Pie­nes­tä kuus­ta Hyd­ras­ta jul­kais­tiin ku­va, jos­sa on lä­hin­nä vain pik­se­lei­tä. Mut­ta Hyd­ran ko­ko on nyt mi­tat­tu. Se on noin 45 kertaa 30 ki­lo­met­riä.

Parhaat palat vasta tulossa

New Ho­ri­zons -luo­tain pyy­häl­si tiis­tai­na Plu­ton ohi al­le 12 500 ki­lo­met­rin kor­keu­del­ta. Luo­tain oli pin­nan lä­hel­lä tuol­la kor­keu­del­la vain muu­ta­man mi­nuu­tin. Noin lä­hel­tä ei ole vie­lä tul­lut ku­via.

Vain pro­sent­ti New Ho­ri­zon­sin ko­koa­mas­ta da­tas­ta läh­ete­tään lä­hi­päi­vi­nä  Maa­han. E­nem­män ku­via ja da­taa tu­lee Maa­han vas­ta syys­kuun 14. päi­vän jäl­keen, kun New Ho­ri­zons on jo kau­ka­na pää­koh­tees­taan Plu­tos­ta.

Tie­to luo­tai­men ohi­len­nos­ta tu­li ra­dio­an­ten­nil­le lä­hel­le Mad­ri­dia Es­pan­jas­sa kes­ki­viik­ko­na aa­muyöl­lä. Na­sa tie­dot­ti onnistumisesta kes­ki­viik­ko­na aa­mul­la hie­man ennen kel­lo nel­jä Suo­men ai­kaa.

Luo­tai­men an­ten­ni oli kes­ki­viik­ko­na aa­mu­yöl­lä Suo­men ai­kaa kään­ty­nyt ta­kai­sin Maa­han suun­ni­tel­mien mu­kaan. New Ho­ri­zons vies­tit­ti en­sin ly­hyes­ti, et­tä kaik­ki me­ni hy­vin.

Len­non­joh­toon kuu­lu­va Ali­ce Bow­man vah­vis­ti BBC:l­le, et­tä New Ho­ri­zon­sin tie­to­ko­neen muis­ti­ti­la oli täyt­ty­nyt odo­te­tus­ti. Se kie­lii sii­tä, et­tä ohi­len­non ai­ka­na on saa­tu ke­rät­tyä pal­jon tie­toa.

Nyt alkaa tulkinta

Luo­tain oh­jat­tiin ohi­len­nol­la "a­vai­men­rei­kään", jon­ka ko­ko oli Plu­ton lä­hel­lä vain 100 ker­taa 150 ki­lo­met­riä. Ajoi­tuk­sen tark­kuus ko­loon oli 1–2 mi­nuu­tin luok­kaa.

Oh­jauk­sel­la len­non­joh­to sai New Ho­ri­zon­sin ot­ta­maan par­haat mah­dol­li­set va­lo­ku­vat kää­piö­pla­nee­tas­ta – jo­ka oli tä­hän as­ti vu­osi­kym­me­niä vain utui­nen pie­ni pis­te au­rin­ko­kun­tam­me reu­na­mil­la.

Nyt al­kaa ku­va­vir­ran tul­kin­ta. Sii­hen voi­vat osal­lis­tua kaik­ki pla­neet­ta Maan kan­sa­lai­set, mut­ta eri­tyi­ses­ti iso jouk­ko pla­neet­to­jen maas­ton am­mat­ti­tut­ki­joi­ta, esi­mer­kik­si geo­lo­ge­ja.

Par­hai­den ku­vien tark­kuus on eh­kä niin hy­vä, et­tä luo­tai­men Lor­ri-ka­me­ra erot­tai­si Plu­ton pin­nal­ta ta­lo­ja ja pi­ho­ja, jos siel­lä sel­lai­sia oli­si. Ku­via ot­taa myös mo­ni­spekt­ri­ka­me­ra Mvic.

Plu­ton pin­nal­la ha­vait­tiin jo kau­kaa vaa­leam­pia ja tum­mem­pia aluei­ta lä­hel­lä päi­vän­ta­saa­jaa. Il­ma­tie­teen lai­tok­sen tut­ki­jan Ilk­ka Sil­lan­pään mu­kaan vaa­lean me­taa­ni­jään su­la­mi­nen ja pai­koin muo­dos­tu­mi­nen syn­nyt­tää näi­tä eri aluei­ta.

Pin­nan li­säk­si luo­tain tuot­taa pal­jon tie­toa myös Plu­ton kaa­su­ke­häs­tä, ker­too Il­ma­tie­teen lai­tok­sen tie­do­te. Sil­lan­pää on mal­lin­ta­nut Plu­ton kaa­su­ke­hän ja au­rin­ko­tuu­len vuo­ro­vai­ku­tus­ta.

Jännitettävää riittää

Ku­via tu­lee kau­kaa Kui­pe­rin vyö­hyk­keel­tä jo­pa 16 kuu­kaut­ta, sil­lä tie­don­vä­li­tys luo­tai­men ja len­non­joh­don välillä on hi­das­ta.

Yk­si­kin jäi­nen pik­ku­ki­vi oli­si saat­ta­nut tu­ho­ta kal­lis­ar­voi­sen lait­teen, kun se kul­ki Plu­ton ohi yli 14 ki­lo­met­rin se­kun­ti­vauh­dil­la.

New Ho­ri­zons jat­kaa mat­kaan­sa Kui­pe­rin vyö­hyk­keel­lä, jos­sa on tu­han­sia uu­sia, pie­nem­piä koh­tei­ta. Luo­tain oli kes­ki­viik­ko­na aa­mu­päi­väl­lä jo yli mil­joo­nan ki­lo­met­rin pääs­sä Plu­tos­ta.

Jo tiis­tai­na var­mis­tui, et­tä Plu­to on sit­ten­kin hie­man suu­rem­pi kuin toi­nen Kui­pe­rin vyö­hyk­keen iso kää­piö­pla­neet­ta eli Eris.

Juttua on muokattu klo 13:45, lisätty uusia tietoja Hydrasta, Kharonista, Tombaughin alueen vuorista sekä typpi-, hiilidioksidi- ja metaanijäästä.

deezee
Seuraa 
Viestejä1643
JPI

No en minä sitä ole vastustanut etteikö noihin jälkiin voisi törmäys osaltaan liittyä vaan väitettäsi fysikaalisesti mahdottoman pienellä nopeudella tapahtuvasta törmäyksessä.

Pienin mahdollinen nopeus on aina suhteessa sekä törmääjään että törmäysmateriaaliin. Törmäysten tunteminen ei minun tietääkseni ole vielä ihan hirveän hyvällä tolalla, jos ottaa huomioon sen, että mm. törmäysenergiaa pahiten levittäviä luoteja tutkitaan ja kehitetään edellen.

En ihan itsekään pidä kaikkein mahdollisimpana aiheuttajana lumipalloasteroidia, mutta en vaan kykene sulkemaan sen mahdollisuutta pois, vaikka olen käynyt läpi ison joukon skenaarioita. Ja kun samalla kertaa sanotaan, ettei syitä muodostelmiin tunneta, niin minusta kannattaa soveltaa tätä vanhaa periaatetta: jos tunnetut rajat ovat liian ahtaat, niitä kannattaa silloin laajentaa. Joskus laajentaminen rikkoo jo opittuja periaatteita, mutta jos todellisuuden selittäminen vaati sellaista, niin ehkäpä periaatteitakin kannattaa laajentaa.

Sen kummempaa ei puolestani asiassa ole. :)

JPI
Seuraa 
Viestejä31986
deezee
JPI

No mistäs tässä sitte keskustelaan, eikö?

"Esittämälläsi kriteerillä Kuun päätyminen Maan kiertolaiseksikin olisi täysi mahdottomuus."

No Maa ei olekkaan Kuuta siepannut kiertoradalleen, vaa Maahan on ammoin törmännyt arviolta Marsin kokonen planeetta ja rojusta on sitten kasautunut Kuu.

Sinä siis yrität sanoa, että on täysin ehdottoman ihan mahdottoman mahdotonta, että Pluton pinnalla olevat vuoret eivät voi olla törmäysjälkiä, koska jutut sinkoilevat ympäriinsä, ja perustelet tätä väittämällä, että maahan törmäsi jotain, joka sitten jäi kiertämään maata.

Miettisitkö ihan vähän aikaa.

Kumpi mahtaisi olla todennäköisempää: se, että jokin törmää pintaan ja jättää siitä törmäyskohtaan pelkän vuoren vai se, että jokin törmää pintaan ja jättää jälkeensä planeettaa kiertävän romuläjän. (Joka kiertää planeettaa miljardien vuosien ajan.)

Got my point?

Toivon nyt kovasti, ettei tarvitse selittää enempää, koska se olisi helvetin rasittavaa.

No en minä sitä ole vastustanut etteikö noihin jälkiin voisi törmäys osaltaan liittyä vaan väitettäsi fysikaalisesti mahdottoman pienellä nopeudella tapahtuvasta törmäyksessä.

(n-1)³ + n³ + (n+1)³ = 27n³/8, n∈Z = ?

Sisältö jatkuu mainoksen alla