Kuvan vuoret kohoavat 3 500 metrin korkeuteen. Vuoristo muodostui ehkä vain 100 miljoonaa vuotta sitten.
New Horizons -luotain on lähettänyt ensimmäisen lähikuvan Plutosta Maahan. Kuvassa vuoristo näkyy 77 000 kilometin päästä. Siinä erottuu rakenteita, jotka ovat pienempiä kuin kilometrin kokoluokkaa. Vuoret ovat Nasan mukaan yli kolme kilometriä korkeita.
Lähikuvassa on alue, joka kattaa alle prosentin Pluton pinnasta. Se saattaa olla geologisesti aktiivinen. Ikää alueella on ehkä vain sata miljoonaa vuotta. Se on hyvin vähän aurinkokuntamme yli 4,5 miljardin vuoden kehityshistoriassa.
Arvio vuorien iästä perustuu siihen, että alueella ei ole lainkaan törmäyskraattereita. Vuoret ovat pyyhkineet kraatterien jäljet pois.
"Tässä on yksi nuorimmista tiedetyistä pinnanmuodoista koko aurinkokunnassamme", hämmästelee geologi Jeff Moore New Horizonsin kuvausryhmästä.
Vuoristo nimettiin löytäjän mukaan
Jokin muu kuin Pluton syvyyksistä kumpuava lämpö on tuottanut vuoret. Kylmällä planeetalla ei ehkä ole ytimessä niin paljoa lämpöä, että se voisi tuottaa vuoriston.
Muualla aurinkokunnassa niin sanotut vuorovesivoimat ovat saattaneet muuttaa paljon kuiden pintaa, kun isojen planeettojen painovoima vaikuttaa niihin. Tämäkään ei synnytä vuoria Plutolla.
Vuoret koostuvat todennäköisesti Pluton vesijäästä. Se on Plutolla kovaa kuin kivi, sanovat geologit New Horizonsin kotisivuilla. Osa huipuista näyttää teräviltä.
Lennon pääsuunnittelija Alan Stern arvioi, että geofyysikkojen pitää nyt arvioida uudelleen syitä, jotka voivat johtaa vuoristojen syntyyn.
Lennonjohto on jo nimennyt vuoret Clyde Tombaughin mukaan. Hän löysi etäisen Pluton vuonna 1930. Tombaugh oli silloin vain 24-vuotias aloitteleva tähtitieteilijä.
Typen lähde yhä mysteeri
Pluton pinnalla on myös typpi-, metaani- ja hiilidioksidijäätä, mutta niitä on vain ohut kerros. Etenkin typpeä ilmaantuu pinnalle jostain lisää.
Typestä on karannut avaruuteen menneisyydessä satojen metrien paksuista kerrosta vastaava määrä. Toistaiseksi ei tiedetä, mistä uutta typpeä voisi pinnalle tulla, kertoo Tiedetuubin verkkosivu.
Tutkijat tietävät nyt etsiä New Horizonsin kuvista esimerkiksi mahdollisia geysirejä, jotka voisivat tuottaa pintaan lisää typpeä. Niitä ei ole vielä löydetty, kuten ei myöskään jään alta purkautuvia tulivuoria.
Kharonista löytyi Mordor
Keskiviikkona Nasa julkaisi myös uuden kuvan Pluton isosta kuusta Kharonista. Se on kuvattu paljon kauempaa, 466 000 kilometrin päästä.
Kharonin pohjoisnavalla on tumma alue. Se on ehkä suuri törmäyskraatteri. Alue on saanut nimen Mordor. Nimi on napattu John Tolkienin kirjasta Taru sormusten herrasta.
Kharonissa on etelämpänä korkeita jyrkänteitä lähes tuhannen kilometrin matkalla. Kuun itälaidalla näkyy pystysuunnassa syvä kanjoni, joka on lähes kymmenen kilometriä syvä.
Pienestä kuusta Hydrasta julkaistiin kuva, jossa on lähinnä vain pikseleitä. Mutta Hydran koko on nyt mitattu. Se on noin 45 kertaa 30 kilometriä.
Parhaat palat vasta tulossa
New Horizons -luotain pyyhälsi tiistaina Pluton ohi alle 12 500 kilometrin korkeudelta. Luotain oli pinnan lähellä tuolla korkeudella vain muutaman minuutin. Noin läheltä ei ole vielä tullut kuvia.
Vain prosentti New Horizonsin kokoamasta datasta lähetetään lähipäivinä Maahan. Enemmän kuvia ja dataa tulee Maahan vasta syyskuun 14. päivän jälkeen, kun New Horizons on jo kaukana pääkohteestaan Plutosta.
Tieto luotaimen ohilennosta tuli radioantennille lähelle Madridia Espanjassa keskiviikkona aamuyöllä. Nasa tiedotti onnistumisesta keskiviikkona aamulla hieman ennen kello neljä Suomen aikaa.
Luotaimen antenni oli keskiviikkona aamuyöllä Suomen aikaa kääntynyt takaisin Maahan suunnitelmien mukaan. New Horizons viestitti ensin lyhyesti, että kaikki meni hyvin.
Lennonjohtoon kuuluva Alice Bowman vahvisti BBC:lle, että New Horizonsin tietokoneen muistitila oli täyttynyt odotetusti. Se kielii siitä, että ohilennon aikana on saatu kerättyä paljon tietoa.
Nyt alkaa tulkinta
Luotain ohjattiin ohilennolla "avaimenreikään", jonka koko oli Pluton lähellä vain 100 kertaa 150 kilometriä. Ajoituksen tarkkuus koloon oli 1–2 minuutin luokkaa.
Ohjauksella lennonjohto sai New Horizonsin ottamaan parhaat mahdolliset valokuvat kääpiöplaneetasta – joka oli tähän asti vuosikymmeniä vain utuinen pieni piste aurinkokuntamme reunamilla.
Nyt alkaa kuvavirran tulkinta. Siihen voivat osallistua kaikki planeetta Maan kansalaiset, mutta erityisesti iso joukko planeettojen maaston ammattitutkijoita, esimerkiksi geologeja.
Parhaiden kuvien tarkkuus on ehkä niin hyvä, että luotaimen Lorri-kamera erottaisi Pluton pinnalta taloja ja pihoja, jos siellä sellaisia olisi. Kuvia ottaa myös monispektrikamera Mvic.
Pluton pinnalla havaittiin jo kaukaa vaaleampia ja tummempia alueita lähellä päiväntasaajaa. Ilmatieteen laitoksen tutkijan Ilkka Sillanpään mukaan vaalean metaanijään sulaminen ja paikoin muodostuminen synnyttää näitä eri alueita.
Pinnan lisäksi luotain tuottaa paljon tietoa myös Pluton kaasukehästä, kertoo Ilmatieteen laitoksen tiedote. Sillanpää on mallintanut Pluton kaasukehän ja aurinkotuulen vuorovaikutusta.
Jännitettävää riittää
Kuvia tulee kaukaa Kuiperin vyöhykkeeltä jopa 16 kuukautta, sillä tiedonvälitys luotaimen ja lennonjohdon välillä on hidasta.
Yksikin jäinen pikkukivi olisi saattanut tuhota kallisarvoisen laitteen, kun se kulki Pluton ohi yli 14 kilometrin sekuntivauhdilla.
New Horizons jatkaa matkaansa Kuiperin vyöhykkeellä, jossa on tuhansia uusia, pienempiä kohteita. Luotain oli keskiviikkona aamupäivällä jo yli miljoonan kilometrin päässä Plutosta.
Jo tiistaina varmistui, että Pluto on sittenkin hieman suurempi kuin toinen Kuiperin vyöhykkeen iso kääpiöplaneetta eli Eris.
Juttua on muokattu klo 13:45, lisätty uusia tietoja Hydrasta, Kharonista, Tombaughin alueen vuorista sekä typpi-, hiilidioksidi- ja metaanijäästä.
No en minä sitä ole vastustanut etteikö noihin jälkiin voisi törmäys osaltaan liittyä vaan väitettäsi fysikaalisesti mahdottoman pienellä nopeudella tapahtuvasta törmäyksessä.
Pienin mahdollinen nopeus on aina suhteessa sekä törmääjään että törmäysmateriaaliin. Törmäysten tunteminen ei minun tietääkseni ole vielä ihan hirveän hyvällä tolalla, jos ottaa huomioon sen, että mm. törmäysenergiaa pahiten levittäviä luoteja tutkitaan ja kehitetään edellen.
En ihan itsekään pidä kaikkein mahdollisimpana aiheuttajana lumipalloasteroidia, mutta en vaan kykene sulkemaan sen mahdollisuutta pois, vaikka olen käynyt läpi ison joukon skenaarioita. Ja kun samalla kertaa sanotaan, ettei syitä muodostelmiin tunneta, niin minusta kannattaa soveltaa tätä vanhaa periaatetta: jos tunnetut rajat ovat liian ahtaat, niitä kannattaa silloin laajentaa. Joskus laajentaminen rikkoo jo opittuja periaatteita, mutta jos todellisuuden selittäminen vaati sellaista, niin ehkäpä periaatteitakin kannattaa laajentaa.
Sen kummempaa ei puolestani asiassa ole. :)
No mistäs tässä sitte keskustelaan, eikö?
"Esittämälläsi kriteerillä Kuun päätyminen Maan kiertolaiseksikin olisi täysi mahdottomuus."
No Maa ei olekkaan Kuuta siepannut kiertoradalleen, vaa Maahan on ammoin törmännyt arviolta Marsin kokonen planeetta ja rojusta on sitten kasautunut Kuu.
Sinä siis yrität sanoa, että on täysin ehdottoman ihan mahdottoman mahdotonta, että Pluton pinnalla olevat vuoret eivät voi olla törmäysjälkiä, koska jutut sinkoilevat ympäriinsä, ja perustelet tätä väittämällä, että maahan törmäsi jotain, joka sitten jäi kiertämään maata.
Miettisitkö ihan vähän aikaa.
Kumpi mahtaisi olla todennäköisempää: se, että jokin törmää pintaan ja jättää siitä törmäyskohtaan pelkän vuoren vai se, että jokin törmää pintaan ja jättää jälkeensä planeettaa kiertävän romuläjän. (Joka kiertää planeettaa miljardien vuosien ajan.)
Got my point?
Toivon nyt kovasti, ettei tarvitse selittää enempää, koska se olisi helvetin rasittavaa.
No en minä sitä ole vastustanut etteikö noihin jälkiin voisi törmäys osaltaan liittyä vaan väitettäsi fysikaalisesti mahdottoman pienellä nopeudella tapahtuvasta törmäyksessä.
(n-1)³ + n³ + (n+1)³ = 27n³/8, n∈Z = ?