Mikropiiri osittain liuenneena vesipisaroihin.
Mikropiiri osittain liuenneena vesipisaroihin.

Väliaikaisimplanttikin häviää itsekseen. 

Uudenlainen katoava elektroniikka avaa lukuisia mahdollisuuksia lääketieteeseen, ympäristöalan mittauksiin ja kuluttajaelektroniikkaan. Sitä ei ole luotu kestämään, vaan päinvastoin – komponentit häviävät itsekseen pikkuhiljaa, olivatpa ne ihmiskehossa tai luonnossa.

Yhdysvaltalaisten Illinoisin, Tuftsin ja Northwesternin yliopistojen kehittämä elektroniikka perustuu ultraohuisiin piikalvoihin, jotka liukenevat muutamassa tunnissa, päivässä tai viikossa joutuessaan kosketuksiin veden tai biologisten nesteiden kanssa.

Komponenttien johteiden ja eristeiden rakentamisessa käytettiin lisäksi magnesiumia ja magnesiumoksidia, joita  esiintyy luonnossa muutenkin. Laitteet ympäröidään silkkitoukkien koteloista eristetyllä ja kiteiseksi muutetulla silkkiproteiinikerroksilla, joiden avulla hajoamisen nopeutta voidaan säädellä.

Menetelmällä on valmistettu jo esimerkiksi veteen liukenevien lämpötila-antureiden, antennien, aurinkokennojen ja jopa yksinkertaisten digitaalisten kameroiden prototyyppejä. Hiirikokeissa biohajoavalla implantilla onnistuttiin annostelemaan lääkettä ja parantamaan leikkaushaava, eikä implantista itsestään jäänyt paranemisen jälkeen juuri mitään jäljelle. Sitä ei tarvitse erikseen poistaa.

Katoavaa elektroniikkaa voidaan hyödyntää myös kuluttajaelektroniikasta syntyvän jätteen määrän vähentämisessä. Tutkijat uskovat, että kaikkia tukevia sovellusmahdollisuuksia ei vielä osata edes kuvitella.

Tutkimuksen julkaisi Science.

Jos alla oleva video ei näy, voit katsoa sen myös tästä linkistä.