Dna-tekniikan yleistyminen poliisitutkinnassa nostaa esiin vanhoja rikosjuttuja. Pennsylvanian yliopiston oikeuslääkärit tutkivat nyt uudelleen Bostonin kuristajaksi kutsutun Albert DeSalvon maalliset jäänteet. Lääkärit ottavat vainajan dna:ta ja verta...

Dna-tekniikan yleistyminen poliisitutkinnassa nostaa esiin vanhoja rikosjuttuja. Pennsylvanian yliopiston oikeuslääkärit tutkivat nyt uudelleen Bostonin kuristajaksi kutsutun Albert DeSalvon maalliset jäänteet. Lääkärit ottavat vainajan dna:ta ja vertaavat sitä rikospaikalta löytyneisiin näytteisiin. Tutkijaryhmää johtaa George Washington -yliopiston professori James E. Starr, joka aikoinaan teki ruumiinavauksen kuristajan viimeiselle uhrille, Mary Sullivanille, kertoo York Daily Record -lehti.

Albert DeSalvoa epäiltiin 11 naisen sarjamurhasta 60-luvun alussa. 33-vuotias rakennustyömies myönsi aluksi surmat, mutta perui myöhemmin tunnustuksen. Lehdistön tuomitsema DeSalvo puukotettiin vankilassa hengiltä ennen kuin hän ehti kertoa omista epäilyksistään. Poliisien mukaan DeSalvon alkuperäinen tunnustus sisälsi useita epäjohdonmukaisuuksia. Juttu on yhä ratkaisematta. Legendaarisesta rikostarinasta tehtiin myös elokuva (The Boston Strangler,1968), jonka nimiosaa näytteli Tony Curtis.

Ensimmäinen rikosten selvittämiseen tähtäävä onnistunut dna-analyysi tehtiin Englannissa vuonna 1987. Sittemmin niitä on käytetty esitutkinnassa useissa valtioissa, vuodesta 1991 myös Suomessa. Näyte napataan verestä, syljestä, siemennesteestä tai hiuksesta. Dna-tunniste saadaan, kun selvitetään emäsjärjestyksiä geenien välissä olevasta "ylimääräisestä" dna:sta. Siinä on lyhyiden emäsjaksojen toistoja, jotka ovat kullekin yksilölle tyypillisiä. Tunnistetta käytetään lähinnä sen selvittämiseen, kenelle rikospaikalta löydetty näyte kuuluu.