Occatorin kraatterin vaaleat pisteet hehkuvat kirkkaina vääräväritetyssä kuvassa. Mutta myös luonnollisissa väreissään pilkut heijastavat paljon enemmän valoa kuin muu Cereksen pinta. Kuva: Nasa
Occatorin kraatterin vaaleat pisteet hehkuvat kirkkaina vääräväritetyssä kuvassa. Mutta myös luonnollisissa väreissään pilkut heijastavat paljon enemmän valoa kuin muu Cereksen pinta. Kuva: Nasa

Nasan Dawn-luotaimen kamera on erottanut jo 130 vaaleaa pistettä tai läiskää kääpiöplaneetalta.

Dawn-luotain kuvasi kääpiöplaneetta Ceresin outoja vaaleita pilkkuja jo vuoden 2015 alkupuolella. Tähtitieteilijät ovat siitä lähtien ihmetelleet niiden alkuperää.

Vuoden aikana Dawn on tullut radallaan hiljalleen alemmas. Samalla kuva valkeista pilkuista on tarkentunut.

Uuden tulkinnan mukaan ne ovat paikkoja, joissa asteroidien iskut ovat nostattaneet suolaisen kerroksen vesijäätä kääpiöplaneetan pintaan. Kirkkaat pisteet ovat nuorempaa vesijäätä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Näin väittää joukko tutkijoita Nature-lehdessä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Cereksen kivimurskan alla on melko varmasti kattava jää- ja suolakerros. Kun kivi iskee avaruudesta kamaraan ja paljastaa alta jään, tämä muuttuu kiinteästä aineesta kaasuksi. Pinnasta vapautuu vesihöyryä, ja se nostaa mukanaan jäätä ja pölyä.

Samalla pinnalle muodostuu usvainen maisema. Dawn onkin havainnut usvaa, kun se on kuvannut suurimman kraatterin Occatorin vinosta kulmasta.

Tutkijat uskovat, että Occatorin pilkut haalistuvat ajan mittaan. Jää sulaa pois ja jättää pintaan vain suolaa.

Dawn on erottanut pilkuissa merkkejä magnesiumsulfaateista. Maan päällä sitä kutsutaan arkisessa kielessä karvassuolaksi. Sitä käytetään muun muassa ihonhoidossa. Suolat eivät heijasta valoa niin paljoa kuin uusi jää.

Ceres on asteroidivyöhykkeen suurin kohde Marsin ja Jupiterin välissä. Nasan Dawn-luotaimen kamera on erottanut jo 130 vaaleaa pistettä tai läiskää kääpiöplaneetalta, jonka läpimitta on 950 kilometriä. Vaikuttavin pilkkujen kokoelma on Occatorin kraatterissa pohjoisella pallonpuoliskolla.

Nature-lehdessä pohditaan myös Cereksen alkuperää. Tähtitieteilijä Maria Cristina De Sanctis nostaa esiin mahdollisuuden, että Ceres muodostui jäisillä vyöhykeellä, paljon kauempana Auringosta kuin missä se on nyt.

Cereksen liike nykyiselle paikalleen osoittaa, että aurinkokuntamme on muinoin nähtävästi näyttänyt hyvin erilaiselta.

Dawn-luotain on nyt päässyt alimmalle kiertoradalleen eli noin 385 kilometrin päähän planeetan pinnasta. Dawn alkaa jo ennen joulua mitata Cereksen pintaa eri laitteilla. Kuvatkin tarkentuvat yhä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla