Delfiinikin näyttää olevan itsetajuinen. Kuva: Markku Bärman
Delfiinikin näyttää olevan itsetajuinen. Kuva: Markku Bärman

Vain seitsemän kuukauden ikäinen delfiini osoitti vahvoja merkkejä siitä, että se ymmärtää katsovansa itseään peilistä.

Delfiini tunnistaa itsensä peilistä varhemmin kuin mikään muu tähän mennessä tutkittu laji.

Ihmislapset ymmärtävät näkevänsä itsensä noin vuoden ikäisenä ja simpanssit vasta vähän myöhemmin. Harakat ja norsut myös tunnistavat peilikuvansa.

Delfiinit näyttävät kuitenkin uuden tutkimuksen perusteella hahmottavan peilikuvansa jo seitsemän kuukauden ikäisinä.

Yhdysvaltalaiset psykologit Diana Reiss ja Rachel Morrison tarkkailivat kahden nuoren delfiinin elämää Baltimoressa sijaitsevassa akvaariossa. Reiss on tutkinut delfiinejä vuosikymmeniä ja osoitti vuosituhannen alussa ensimmäistä kertaa, että delfiini tunnistaa peilikuvansa.

Nyt Reiss ja Morrison seurasivat kolmen vuoden ajan Bayley- ja Foster -nimisten pullonokkadelfiinien elämää. Bayley on naaras ja Foster uros.

Delfiinien altaaseen oli asetettu peili, jota delfiinit saivat vapaasti käydä tutkimassa. Peili oli kaksisuuntainen, joten tutkijat saattoivat tarkkailla eläinten touhuja peilin takaa.

Bayley oli tutkimuksen alkaessa 3,5 kuukautta vanha. Se kävi tutkimassa peiliä jo heti aluksi, mutta vasta noin puolen vuoden ikäisenä sen käytös peilin edessä antoi viitteitä siitä, että se hahmottaa siitä jotain. Tutkijat käyttävät termiä itseään kohti suuntautuva käytös, eli delfiini selvästi tutkii itseään peilin avulla.

Seitsemänkuukautisena oli selvää, että Bayley ymmärtää katsovansa itseään. Se ui peilin eteen, aukoi suutaan ja pyöritteli itseään.

”Delfiinit saattavat työntää silmänsä aivan kiinni peiliin ja katsoa sitä hiljaa. Ne katsovat suuhunsa ja pyörittelevät kieltään”, kertoo tohtori Reiss The New York Times -lehdelle.

Foster oli tutkimuksen alkaessa 14 kuukauden ikäinen. Se tykkäsi erityisesti pyöräyttää itsensä peilin edessä ylösalaisin ja puhallella kuplia.

Hieman vanhempina delfiinit tunnistivat peilin avulla myös merkit, joita tutkijat piirsivät eläimiin. Merkin tutkiminen peilin avulla on tärkeä osoitus siitä, että eläin todella ymmärtää katsovansa itseään.

Kädelliset eläimet yleensä osoittavat merkkiä ja saattavat koskettaa sitä. Ihmislapsi läpäisee tämän kokeen 18–24 kuukauden iässä.

Tutkijat siis piirsivät merkkejä delfiinin kehoon sellaisiin kohtiin, joita ne eivät voi nähdä ilman peiliä. Kumpikin delfiini löysi merkin heti ensimmäisellä kerralla ja läpäisi useita merkitsemiskokeita.

Delfiinien käytös peilin edessä vastasi sitä, mitä tutkijat uumoilivatkin.

Ihmislapsilla kyky tunnistaa itsensä peilistä linkittyy useisiin henkisen ja sosiaalisen kehityksen virstanpylväisiin, ja koska delfiineillä nämä kyvyt kehittyvät tyypillisesti aiemmin kuin ihmisillä, pitäisi delfiinin myös läpäistä peilitestit ihmistä aiemmin. Delfiinit esimerkiksi alkavat leikkiä ja vuorovaikuttaa toistensa kanssa aikaisemmin kuin ihmisvauvat.

Tutkimuksen julkaisi PLoS One. Tutkimusartikkeli on vapaasti luettavissa, ja sen lopussa on videoita delfiineistä peilin edessä.

 

Käyttäjä4499
Seuraa 
Viestejä4400
Liittynyt21.7.2017

Delfiini tunnistaa itsensä peilistä paljon aiemmin kuin ihmisvauva

Delfiini onkin älykäs eläin. Minulla on kokemusta eri lintulajeista lemmikkinä, ei kuitenkaan papukaijoista joita pidetään älykkäinä. Viiriäiskukko ymmärtää, että peilistä löytyy TASAN yhtä itsevarma vastustaja... Kukkoni (Robin) kyllä selkeästi kurkkasi kerran peilin taakse, silleen "haa!" Mutta harakka (Milla) nosti aina metelin nähdessään peilikuvansa, niskasulat pörhöllään. Jos tietyn eläinlajin oppii tuntemaan hyvin, ja on vähänkin kokemusta erilaisista yksilöistä, voi oppia suorastaan...
Lue kommentti

VVM = varhainen vuorovaikutusmalli

Neutroni
Seuraa 
Viestejä29581
Liittynyt16.3.2005

Delfiini tunnistaa itsensä peilistä paljon aiemmin kuin ihmisvauva

Käyttäjä4499 kirjoitti: Minulla on kokemusta eri lintulajeista lemmikkinä, ei kuitenkaan papukaijoista joita pidetään älykkäinä. Viiriäiskukko ymmärtää, että peilistä löytyy TASAN yhtä itsevarma vastustaja... Kukkoni (Robin) kyllä selkeästi kurkkasi kerran peilin taakse, silleen "haa!" Lienevätkö viiriäiset fiksumpia kuin kanat. Meidän kukko tappeli kesällä useamman kerran auton kanssa, koska näki peilikuvansa sen pinnasta. En tiedä oppiko se mitään vai keskeyttikö syksy oppimisprosessin.
Lue kommentti

Vesistöissä kasvavat toukat imevät muovia itseensä.

Mikromuovi eli alle viiden millin kokoinen ja vielä huomattavasti pienempi muovisilppu on tiedostettu valtavaksi ongelmaksi merissä ja vesistöissä.

Vaatteista, kosmetiikasta ja muista tuotteista irtoava mikromuovi päätyy luontoon eikä poistu sieltä. Ravinnon mukana sitä päätyy eläimiin, ja muovi kiertää ravintoketjussa.

Nyt Belfastin ja Readingin yliopistojen tutkijat ovat tehneet huolestuttavan havainnon. Hyttyset ja muut hyönteiset levittävät mikromuovia myös maanpäällisiin ravintoketjuihin, he raportoivat Biology Letters -lehdessä.

Hyönteisten toukat kasvavat vedessä, jossa ne siivilöivät mikroskooppisia muovinpalasia sisäänsä ruoan mukana. Muovi säilyy toukassa, kun se muodonmuutosten myötä kasvaa aikuiseksi hyönteiseksi.

Tutkijat syöttivät lintuhyttysen toukille mikroskooppisia muovinpalasia, kooltaan 2–15 mikrometriä. Mikrometri on millimetrin tuhannesosa. Mitä pienempää muovi oli, sitä enemmän sitä päätyi toukkiin.

Ällistyttävä havainto oli, että muovi ei hävinnyt toukista mihinkään, kun ne kokivat muodonmuutoksen ja kasvoivat aikuisiksi. Täysikasvuisessa lintuhyttysessä muovia oli huomattavia määriä.

”Toukat suodattavat ravintoa suuhunsa eivätkä ne erota, mikä on muovia ja mikä ruokaa. Ne syövät levää, joka on suunnilleen saman kokoista kuin mikromuovi”, kertoo eläintieteen professori Amanda Callaghan Belfastin yliopistosta The Guardian -lehdessä.

Callaghan pitää erittäin todennäköisenä, että myös muiden hyönteislajien vedessä elävät toukat syövät mikromuovia ja kuljettavat sitä aikuisina ympäriinsä. Hyönteiset päätyvät ruoaksi muun muassa linnuille, lepakoille ja hämähäkeille, ja sitä kautta muovia kulkeutuu maanpäällisiin ravintoketjuihin.

”Hyönteisparvien mukana muovia voi nousta ilmoille suuria määriä. Se on todella masentavaa. Tämä muovi ei katoa ikinä mihinkään”, tutkimusta johtanut Callaghan valittelee.

Englannissa mikromuovia on löydetty jo esimerkiksi päivänkorennoista ja vesiperhosista. Walesin joissa jopa puolella tutkituista hyönteisentoukista on mikromuovia sisuksissaan.

Merilinnuistakin on jo löydetty mikromuoveja, mutta aiemmin ei ole tutkittu, voisivatko ne levitä ravinnosta hyönteisten välityksellä.

”Tämä on aiemmin tuntematon reitti. Se altistaa sellaisetkin eläimet, jotka tavallisesti eivät muoville altistu. Emme vielä tiedä vaikutuksia”, Callaghan sanoo.

Valveilla makaaminen tekee vuoteesta vihollisen, joka estää nukkumisen.

Hyvä yöuni on terveytemme elintärkeitä peruspilareita. Se elvyttää kehon, uudistaa soluja, hoitaa mieltä, huoltaa muistia ja suojaa sairauksilta.

Univaje toimii päinvastoin ja on elimistölle myrkkyä.

Se heikentää muistia, häiritsee tunne-elämää, koettelee aineenvaihduntaa ja immuunipuolustusta ja altistaa sairauksille, kuten diabetekselle, sydän- ja verisuonitaudeille, mielenterveyden häiriöille ja aivorappeumille, esimerkiksi Alzheimerin taudille.

Jokainen nukkuu joskus huonosti, mutta toisilla univaikeudet kroonistuvat. Paradoksaalisesti ihminen alkaa silloin pelätä, ettei saa unta, niin paljon, ettei saa unta. Sänky ei ole enää ystävä vaan vihollinen.

Perinteisesti pitkäaikaista unettomuutta on hoidettu lääkkeillä, mutta nykyisin niitä ei enää suositella. Tilalle on tullut lääkkeettömiä vaihtoehtoja, kuten kognitiivis-behavioraalinen cbt-terapia.

Sänky on vain nukkumista varten

Cbt-terapian ytimessä on nukkumista haittaavien pelkojen ja muiden kielteisten ajatusmallien horjuttaminen ja purkaminen.

Tässä yksi tärkeä keino on rajoittaa vuoteessa oloa, sillä pahimmillaan oma sänky on uniongelmaiselle ärsyke, joka estää nukkumisen. Hän on ehdollistunut siihen, että sängyssä odottaa kurja yö.

”Tarkoituksena ei ole rajoittaa nukkumista vaan vuoteessa oloa. Jokainen vuoteessa valveilla oltu hetki vahvistaa negatiivista yhteyttä valveen ja vuoteen välillä”, sanoo Helsingin uniklinikan toiminnanjohtaja Anne Huutoniemi, joka hoitaa uniongelmaisia cbt:llä.

Käytännössä ensin arvioidaan, miten kauan uneton todellisuudessa nukkuu silloin, kun kokee, ettei nuku silmän täyttä. Jos keskiarvoksi saadaan vaikkapa 5,5 tuntia yössä, siitä tehdään vuoteessaoloaika, ja ihminen alkaa mennä nukkumaan vuoteessaoloaikansa verran ennen tavanomaista ylösnousuaikaansa.

Aluksi aikataulua noudatetaan kaksi viikkoa. Jos uneton ei saa unta puolen tunnin kuluessa sänkyyn menosta tai herää yöllä ja virkistyy, hänen on noustava sängystä ja pysyttävä sieltä poissa, kunnes vireys taas vaihtuu väsymykseen.

Jos kahden viikon jälkeen suurin osa sovitusta vuodeajasta kuluu unessa, nukkumaanmenoa voidaan alkaa aikaistaa 15 minuuttia viikossa. Tätä jatketaan, kunnes saavutetaan ideaaliaika, joka kerryttää unta sopivasti.

 

Lue lisää

Tiede-lehdessä 11/2018 on pitkä artikkeli, jossa lääketieteeseen erikoistunut tiedetoimittaja Mari Heikkilä kertoo, miten aivot ehdollistuvat pelkäämään nukkumaan menoa, miten hyviä tuloksia cbt-hoito on tuottanut ja miten itse kukin voi auttaa itseään nukahtamaan helpommin.

Jos aihe kiinnostaa, käy ostamassa paperilehti tai iPad-digilehti.

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea artikkelin kirjautumalla tilaajatunnuksillasi Digilehdet-palveluun.

Ellet ole vielä aktivoinut digilukuominaisuutta, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.

Ellet ole tilaaja, voit hyödyntää maksutonta tutustumistilausta, joka tarjoaa neljän viikon lukuoikeuden Tiede-lehden artikkeleihin.

Pääset tekemään tilauksen klikkaamalla tätä artikkelilinkkiä.