Delfiini tunnistaa vielä aikuisenakin yksilöt, joiden kanssa se on uiskennellut poikasena.
Delfiini tunnistaa vielä aikuisenakin yksilöt, joiden kanssa se on uiskennellut poikasena.

Delfiininaaras tunnisti lapsuudentoverinsa äänen 20 vuoden takaa.

Pisin eläinkunnasta havaittu sosiaalinen muisto on löydetty pullonokkadelfiiniltä. Chicagon yliopistossa tehdyssä tutkimuksessa delfiini osoitti tunnistavansa entisen allastoverinsa tunnusvihellyksen, vaikka ne olivat olleet erossa yli 20 vuotta. Tähän mennessä vain ihmisen on tiedetty tunnistavan tovereitaan vuosikymmenten eron jälkeen.

Delfiinien sosiaalista muistia testattiin soittamalla niille nauhurista toisten delfiinien tunnusvihellyksiä. Jokaisella delfiinillä on oma ainutlaatuinen tunnusvihellyksensä, vähän kuin nimi, jota se viheltelee mennessään ja johon tutut delfiinit vastaavat imitoimalla.

Ensin delfiineille soitettiin vieraiden lajitoverien tunnusvihellyksiä, joista ne eivät juuri kiinnostuneet. Seuraavaksi samoille yksilöille soitettiin sellaisten delfiinien tunnusvihellyksiä, joiden kanssa ne olivat joskus asuneet samassa altaassa. Näihin ääniin delfiinit reagoivat uimalla kohti nauhuria ja viheltelemällä, ikään kuin siinä toivossa, että vanha tuttava vastaisi viheltämällä takaisin.

Vanhin sosiaalinen muisto havaittiin Bailey-nimisellä naarasdelfiinillä. Se tunnisti nauhalta Allien, naarasdelfiinin, jonka se oli tavannut viimeksi 20 ja puoli vuotta sitten. Bailey oli tuolloin neljävuotias ja Allie kaksi. Tämä on vanhin muisto, joka on onnistuttu mittaamaan ihmissuvun ulkopuolelta. Norsujen tiedetään tunnistavan emonsa yhtä pitkän ajan jälkeen, mutta perheeseen kuulumattomien yksilöiden tunnistamista on ollut vaikea mitata.

Luonnossa pullonokkadelfiinit elävät keskimäärin 20-vuotiaiksi, joten kokeen perusteella niiden sosiaalista muistia voidaan sanoa elinikäiseksi. Siitä, miksi delfiinit muistavat toisensa niin hyvin, ei olla varmoja. Luonnossa niillä on tapana välillä vaihtaa laumaa, joten hyvä ”nimimuisti” on paikallaan. Tutkijat pitävät myös mahdollisena, että hyvä sosiaalinen muisti on seurausta delfiinin muutenkin suuresta älykkyydestä ilman, että eläin tarvitsee sitä erityisesti mihinkään.

Aurinkokunnassamme kiitänyttä asteroidia tutkitaan vielä radioteleskoopein. Ohessa taiteilijan näkemys sikarin muotoisesta vieraasta. Kuva: ESO / M. Kornmesser

Asteroidi ’Oumuamua tuli Maan lähelle aurinkokuntamme ulkopuolelta ja on nyt jo yli 300 miljoonan kilometrin päässä Maasta.

Asteroidi ulkoavaruudesta lensi aurinkokuntaamme lokakuussa, ja se paljastui oudosti sikarin muotoiseksi. Asteroidi sai nimen ‘Oumuamua, joka tarkoittaa havaijin kielellä viestinviejää.

Tähtitieteilijät haluavat nyt tarkistaa, onko asteroidissa merkkejä vieraasta sivilisaatiosta tai Maan ulkopuolisesta älystä.

Asteroidia tutkii loppuviikosta iso Green Bankin radioteleskooppi läntisessä Virginiassa Yhdysvalloissa, kertoo The Guardian.

Radioteleskooppi seuraa asteroidia keskiviikosta alkaen ainakin kymmenen tuntia. Merkkejä etsitään neljällä eri radiotaajuudella.

”Asteroidista voisi löytyä esimerkiksi radiolähde”, sanoo tähtitieteen professori Avi Loeb Harvardin yliopistosta. Hän on mukana Breakthrough Listen -hankkeessa, joka etsii vieraan älyn merkkejä avaruudesta.

Breakthrough Listen -hanke perustettiin 2015. Se etsii elämän merkkejä planeetoilta, joita on löydetty ja löydetään miljoonalta lähimmältä tähdeltä. Hanketta rahoittaa venäläinen miljardööri Juri Milner.

”On outoa, että ensimmäinen kappale, jonka havaitsemme tulevan aurinkokuntamme ulkopuolelta, on tuon muotoinen”, sanoo Loeb.

”Jos siinä on mitään keinotekoista, saamme siitä selvää. Melko varmasti se on tavallinen kappale”, sanoi Loeb The Guardian -lehden mukaan.

Tähtitieteilijät pystyivät päättelemään asteroidin radasta, että se tuli aurinkokuntamme ulkopuolelta. Jonkin kappaleen painovoima on sinkauttanut sen tähtienväliseen avaruuteen.

‘Oumuamuan muoto mietityttää tähtitieteilijöitä. Samanlaista ei ole tavattu aurinkokunnassamme.

Vaikka signaalia maan ulkopuolisesta älystä ei saataisikaan, saa radioteleskoopilla lisää tietoa kohteesta. Vielä ei tiedetä, onko sillä vettä ja kaasuja.

Tutkijat esittävät, että nykyihminen vaelsi ulos Afrikasta useaan otteeseen. Ensimmäisen seurueen lähdöstä on noin 120 000 vuotta.

Nykyihminen Homo sapiens kehittyi Afrikassa, mistä noin 60 000 vuotta sitten levittäytyi Aasian ja Euroopan puolelle joukko, josta kaikki nykyiset ei-afrikkalaiset polveutuivat.

Näin ihmislajin tarinaa on kerrottu koulukirjoissa ja tiedeuutisissa vuosien ajan. Nyt siihen on aika tehdä päivitys, toteavat alan asiantuntijat Science-lehdessä .

Arvostetun Max Planck -instituutin ja Hawaijin yliopiston tutkijat kokosivat analyysissaan yhteen joukon löytöjä, jotka on tehty Aasiassa aivan viime vuosina. Niistä saadut tutkimustulokset eivät sovi yhteen vanhan kertomuksen kanssa.

Esimerkiksi Keski- ja Etelä-Kiinasta on löydetty nykyihmisen jäänteitä, jotka on ajoitettu 70 000–120 000 vuotta vanhoiksi.

Löydöt Kaakkois-Aasiasta ja Australiasta viittaavat siihen, että nykyihminen ehti häärätä sielläkin jo ennen kuin lajimme vanhan teorian mukaan oli edes astunut jalallaan Afrikan ulkopuolelle.

Tutkijat esittävät, että nykyihminen vaelsi ulos Afrikasta useaan otteeseen. Ensimmäisen seurueen lähdöstä on noin 120 000 vuotta, siis kaksi kertaa pidempi aika kuin mitä ennen otaksuttiin.

Heidän jälkeensä muuttajia on ollut useita, kunnes suurin Afrikasta muutto nähtiin 60 000 vuotta sitten.

Jokin vanhassa tarinassa sentään pitää kutinsa: kaikki kansat Afrikan ulkopuolella polveutuvat tuosta viimeksi mainitusta joukkiosta. Syystä tai toisesta aiemmin lähteneiden ihmisten suvut ovat sammuneet.

”Varhemmin kuin 60 000 vuotta sitten Afrikasta levittäytyneet ihmiset olivat todennäköisesti pieniä metsästäjä-kerääjien ryhmiä. Ainakin jotkin näistä varhaisista levittäytyjistä jättivät vähäisiä geneettisiä jälkiä nykyisiin ihmispopulaatioihin”, selittää tutkimustiedotteessa professori Michael Petraglia Ihmisen historian Max Planck -instituutista.

Analyysissaan tutkijat liittävät tarinaan myös viimeaikaisissa geenitutkimuksissa saadut tiedot siitä, että nykyihminen pariutui sukulaislajiensa kanssa Afrikasta lähdettyään.

Nykyihmisiltä on tunnistettu niin neandertalien kuin denisovanihmisten geenejä sekä näiden lisäksi vielä tunnistamattoman ihmislajin perimää.

Tutkijoiden mukaan risteytyminen tapahtui Aasiassa, missä lajeillamme oli mahdollisuus kohdata oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa.