Delfiinit kykenevät ehkä puhuttelemaan toisiaan nimillä (kuva: Vincent Janik).
Delfiinit kykenevät ehkä puhuttelemaan toisiaan nimillä (kuva: Vincent Janik).

Pullonokkadelfiiinit vislailevat innokkaimmin sosiaalisissa tilanteissa.

Ihmisilllä on tapana antaa nimiä lemmikkieläimille, mutta delfiinien kohdalla se ei olisi kovin hienotunteista. Yhdysvaltain tiedeakatemioiden lehdessä PNASissa julkaistu uusi tutkimus nimittäin osoittaa, että ainakin pullonokkadelfiineillä (Tursiops truncatus) on jo nimi.
Delfiinien vihellykset ovat eräänlaisia henkilökohtaisia käyntikortteja, joiden avulla ne tunnistavat toisensa ja voivat ehkä jopa puhutella toisiaan nimilllä.

Brittiläisen St. Andrewsin yliopiston tutkijat selvittivät delfiinien vihellysten merkitystä Kalifornian Sarasota Bayssa, jossa elävää laumaa on seurattu jo 1970-luvulta lähtien. Pitkän seurannan ansiosta kaikkien lauman jäsenten henkilökohtaiset vihellykset tiedettiin jo valmiiksi. Tutkijat kuitenkin havaitsivat, että delfiinit kykenivät tunnistamaan vihellykset vaikka äänen laatu muuttui. Se viittaa siihen, että delfiinit tunnistavat vihellykset samalla tavalla kuin ihmiset tunnistavat nimen, eli äänen rakenteen perusteella. Esimerkiksi sana ”pekka” on ”pekka” vaikka sen sanoisi eri äänensävyllä. Tutkimus muuttaa käsitystä, jonka mukaan delfiinit tunnistaisivat toisensa yksilöllisesti äänen laadun perusteella.

Tutkimusta johtaneen Vincent Janikin mukaan vihellyksiä käytetään sosiaalisissa tilanteissa ja yhteydenpitoon, kun yksilöt eivät ole näköyhteydessä. Esimerkiksi ryhmässä vaeltavat delfiinit viheltelevät hyvin vähän, mutta eron jälkeen tapaavat delfiinit vislailevat tiheään. Jos delfiinit siirretään altaaseen, jossa ne ovat jatkuvasti näköyhteydessä toisiinsa, ne eivät viheltele enää lainkaan.

Vihellykset ovat kuitenkin vain osa delfiinien akustista kommunikaatiota, johon kuuluu kaikenlaisia klikkailuja, kiljaisuja ja korinoita. Niiden merkityksestä tiedetään vielä hyvin vähän.

Lue lisää Naturen sivuilta tai kuuntele pullonokkadelfiinin vislausta.