Diabeetikko voi insuliinipistoksella alentaa kohonnutta verensokeria. Kuva: Mika Ranta
Diabeetikko voi insuliinipistoksella alentaa kohonnutta verensokeria. Kuva: Mika Ranta

Suomalais-ruotsalainen tutkimusryhmä uusisi perinteisen jaottelun, joka tunnistaa vain kaksi diabeteksen tyyppiä.

Suomalaiset ja ruotsalaiset tutkijat haastavat tuoreessa tutkimuksessaan perinteisen jaottelun, jonka mukaan diabetes luokitellaan joko nuoruusiän eli tyypin 1 tai aikuisiän eli tyypin 2 diabetekseksi.

Diabetesta ei ole kahta vaan ainakin viittä eri sorttia, tutkijat esittävät.

Väitteen he perustavat tutkimukseen, jossa analysoitiin lähes 15 000 diabetespotilasta Suomessa ja Ruotsissa.

Tutkijat hahmottivat viisi toisistaan poikkeavaa taudinkuvaa, jotka eroavat toisistaan sopivimman lääkehoidon ja ennusteen suhteen.

”Tämän uuden luokittelun avulla voisimme tulevaisuudessa aloittaa suoraan tehokkaammalla lääkehoidolla jo sairauden alkuvaiheessa kohonneen riskin potilailla ja näin ennaltaehkäistä komplikaatioiden kehittymistä”, sanoo tiedotteessa osastonylilääkäri Tiinamaija Tuomi Helsingin yliopistollisesta sairaalasta.

Nykyisin diabetesdiagnoosi määritetään verensokerista. Uudessa jaottelussa huomioitiin potilaan sairastumisikä, painoindeksi ja neljä laboratoriotestiä, joilla mitataan verensokeria, insuliiniresistenssiä ja diabeteksen vasta-aineita.

Jaottelussa autoimmuunidiabetes muistuttaa paljon perinteistä nuoruusiän diabetesta. Siihen sairastuvat nuoret ja näennäisen terveet ihmiset, jotka menettävät kyvyn tuottaa insuliinia autoimmuunisairauden seurauksena.

Vaikea ei-autoimmuuniperäinen insuliinipuutosdiabetes iskee sekin edellisen tavoin nuoriin ja normaalipainoisiin ihmisiin, mutta siitä poiketen insuliinituotannon ongelmat eivät johdu autoimmuunisairaudesta. Tätä tautimuotoa sairastavilla on muita diabeetikkoja suurempi riski sokeutua.

Vaikeaksi insuliiniresistentiksi diabetekseksi puolestaan sanotaan tautityyppiä, jossa potilaan keho kyllä tuottaa insuliinia, mutta elimistö ei enää reagoi siihen.

Tämän tautimuodon diabeetikot ovat usein ylipainoisia, ja tautityyppiin liittyy kohonnut munuaissairauden riski.

Lievä lihavuuteen liittyvä diabetes iskee pääasiassa erittäin lihaviin henkilöihin, joiden aineenvaihdunta on kuitenkin säilynyt normaalimpana kuin edellisen tyypin diabeetikoilla.

Viimeinen uusi diabetesluokka on lievä ikääntymiseen liittyvä diabetes. Tämän ryhmän potilaat alkoivat oireilla muita diabeetikkoja iäkkäämpinä, ja heidän tautinsa jäi yleensä muita lievemmäksi.

Tutkijat toivovat, että uusi jaottelu tarkentaisi potilaiden diagnosointia ja auttaisi valitsemaan tepsivämpiä hoitoja jo taudin toteamisesta lähtien.

”Erityisesti uuden luokittelun mukaiset vakavaa insuliiniresistenttiä diabetesta ja ei-autoimmuuniperäistä insuliininpuutosdiabetesta sairastavat potilaat hyötyisivät uudesta diagnostiikasta, sillä heidän hoidossaan olisi eniten parannettavaa”, sanoo Tuomi.

Yksittäisen tutkimuksen perusteella vakiintunutta diabetesluokitusta ei kuitenkaan vielä lähdetä muuttamaan. Lisätutkimuksissa diabetestyyppejä voi löytyä enemmänkin, huomauttavat BBC:n haastattelemat asiantuntijat.

Skandinaviassa saadut tutkimustulokset eivät näet välttämättä selitä esimerkiksi sitä, miksi eteläaasialaisilla on kohonnut riski sairastua diabetekseen.

Tutkimusta johti Lundin yliopisto ja Suomesta siihen osallistui tutkijoita Helsingin yliopistollisen sairaalan lisäksi Vaasan sairaanhoitopiiristä, Folkhälsanin tutkimuslaitoksesta ja Helsingin yliopiston Suomen molekyylilääketieteen instituutista Fimmistä. Tutkimuksen julkaisi diabetestutkimukseen erikoistunut tiedelehti The Lancet Diabetes & Endocrinology.

Suurtutkimuksessa tarkasteltiin kokonaisia tyttöikäluokkia, joista noin puolet otti rokotteen ja puolet ei.

Papilloomavirusta ja sen aiheuttamia syöpiä ehkäisevä hpv-rokote ei ole lisännyt rokotettujen suomalaisten tyttöjen riskiä sairastua autoimmuunisairauksiin ja erilaisiin arvoituksellisiin oireyhtymiin. Tämä havaittiin suomalaisessa suurtutkimuksessa, joka julkaistiin Vaccine-lehdessä.

Hpv-rokote tuli kansalliseen rokotusohjelmaan vuoden 2013 lopussa. Tutkimuksessa olivat mukana kaikki tytöt, joilla oli mahdollisuus saada rokote rokotusohjelman puitteissa vuosina 2013–2016. Heitä oli kaikkiaan 240 605.

Näistä tytöistä rokotteen otti hiukan yli puolet, 56 prosenttia. Tutkimuksessa vertailtiin rokottamattomien ja rokotettujen sairastamista kansallisten hoitoilmoitusrekisterien perusteella.

Kävi ilmi, että rokotuksen 11–15-vuotiaana saaneilla ei ollut merkitsevästi suurempi riski sairastua kuin saman ikäisillä rokottamattomilla tytöillä.

”Tutkimuksessa tarkasteltiin riskisuhdetta 38 taudin osalta. Mukaan valikoitiin sairauksia, joiden kohdalla on esitetty epäilyjä, että rokottaminen saattaisi lisätä niiden esiintymistä”, kertoo ylilääkäri Hanna Nohynek Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksesta. Nohynek oli yksi tutkimuksen tekijöistä.

Tarkastelussa olivat esimerkiksi monimuotoinen paikallinen kipuoireyhtymä, krooninen väsymysoireyhtymä sekä tyypin 1 diabetes.

Epäilyt ovat Nohynekin mukaan perustuneet ajalliseen yhteyteen eli siihen, että lapsi on sairastunut rokotteen ottamisen jälkeen.

Ryhmä suomalaisia vanhempia on arvellut, että heidän lapsensa ovat sairastuneet rokotuksen takia. Sairastuminen rokotuksen jälkeen ei kuitenkaan vielä tarkoita, että rokotus on sairastumisen syy.

Yhteyden todentamiseksi rokotettujen sairastuvuutta täytyy verrata rokottamattomiin. Näin tutkimuksessa tehtiin, eikä merkitsevästi kohonnutta riskiä mihinkään sairauteen löytynyt.

”Vastaavia tuloksia on saatu Norjassa ja Tanskassa. Tämä on yksi näyttö lisää siitä, että hpv-rokotus on turvallinen”, Nohynek arvioi.

Rokotus hpv-virusta vastaan suojaa kohdunkaulan syövältä, koska kohdunkaulan syöpä saa alkunsa virusinfektiosta. Sitä aiheuttava papilloomavirus tarttuu herkästi seksissä. Kondomikaan ei siltä täysin suojaa.

Viime vuosina on selvinnyt, että hpv-infektio on yhteydessä myös erilaisiin suun ja kurkun, peräaukon ja peniksen alueen syöpiin. Yhdysvaltalaisten tutkimusten mukaan hpv:stä johtuvat syövät ovat lähes yhtä yleisiä molemmilla sukupuolilla.

Tulevaisuudessa hpv-rokote saatetaan antaa koulussa maksutta myös pojille. THL:n työryhmä vertailee parhaillaan poikien rokottamisen kustannuksia ja hyötyjä.

Luonnossa elävät maitovalaat saavat syöpiä ihmisen mereen päästämistä ympäristömyrkyistä. Kuvan yksilöt uivat akvaariossa. Kuva: Wikimedia Commons
Luonnossa elävät maitovalaat saavat syöpiä ihmisen mereen päästämistä ympäristömyrkyistä. Kuvan yksilöt uivat akvaariossa. Kuva: Wikimedia Commons

Meriin kulkeutuvat kemikaalit ovat lisänneet syöpiä esimerkiksi maitovalailla ja merileijonilla. Mikromuovitkin saattavat olla syöpävaarallisia eläimille.

Joskus sanotaan, että ihminen on maapallon syöpä. Asia saattaa olla kirjaimellisesti näin, pohtii ryhmä tutkijoita Nature Ecology & Evolution -lehdessä hiljattain ilmestyneessä artikkelissa.

Kyse on siitä, että ihmisen toiminta ja planeetan saastuminen aiheuttavat syöpää myös muille eläimille kuin meille itsellemme. Tiettyjen kemikaalien päätyminen meriin on yhdistetty syöpien lisääntymiseen joillain eläinlajeilla.

Kun ihminen rouhii luonnon ekosysteemejä sirpaleiksi, geneettinen monimuotoisuus vähenee, mikä sekin voi johtaa haitallisten mutaatioiden ja kasvainten yleistymiseen. Mekanismeja on monia.

”Ihmiset voidaan määritellä syöpää aiheuttavaksi lajiksi tai tekijäksi. Muokkaamme ympäristöä tavalla, joka aiheuttaa syöpää villieläimissä”, syövän evoluutiota tutkivan biologin Frédéric Thomasin johtama ryhmä kirjoittaa.

Ryhmä kokoaa katsauksenomaisessa artikkelissa yhteen tutkimustietoa siitä, millä tavoin ihmisen toiminta on johtanut syöpien yleistymiseen villieläimillä. Näkökulma on tuore, sillä luonnossa elävien eläinten syöpiä on tutkittu erittäin vähän.

Pahasti saastuneen St. Lawrence -joen suulla Kanadassa elävillä maitovalailla on todettu huomattavan paljon syöpiä. Jo vuosituhannen alussa tehdyssä tutkimuksessa huomattiin, että tutkituista aikuisista maitovalaista lähes kolmasosa kärsi jonkinlaisesta syöpäkasvaimesta.

Yleisin syöpä valailla oli suoliston adenokarsinooma. Maitovalaiden elinympäristöä saastuttavat muun muassa alumiinisulattamoilta vuotavat myrkyt.

Kalifornianmerileijonilla puolestaan esiintyy syöpää, joka on yhdistetty klooripohjaisten torjunta-aineiden käyttöön. Tšernobylin ydinonnettomuuden jäljiltä havaittiin, että ulkoiset kasvaimet eräissä linnuissa yleistyivät todennäköisesti lisääntyneen taustasäteilyn seurauksena.

Muovisaaste voi kaiken muun pahan lisäksi johtaa syöpäkasvainten kehittymiseen sille altistuneilla eläimillä, tutkijat kirjoittavat. Luontoon päätyvässä muovijätteessä on erilaisia kemikaaleja, jotka voisivat riittävän suurissa määrissä altistaa eläimiä syövälle. Toki muovijäte ja mikromuovit ovat luonnolle valtava ongelma muutenkin.

Aihetta on tutkittu niukalti ehkä siksikin, että villieläinten kasvaimet tuntuvat melko pieneltä asialta, kun ilmasto lämpenee ennätystahtia ja lajeja katoaa planeetalta nopeammin kuin koskaan ennen. Syöpäsairaudet ovat silti yksi monista tekijöistä, jotka voivat rampauttaa eläinpopulaatioiden hyvinvointia ja heikentää niiden toipumiskykyä kriiseistä.

”Villieläinten syöpäkasvaimet ovat täysin unohdettu tutkimusala, ja haluamme herätellä tutkimusta tästä aiheesta”, kertoo evoluutiobiologi Mathieu Giraudeau Arizonan osavaltionyliopistosta tiedotteessa.

Syövän kehitys on monen tekijän summa. Yksi riskitekijä on geneettisen monimuotoisuuden romahtaminen, kun ahtaalle ajetut eläinpopulaatiot pienenevät. Samalla eläimistä voi tulla herkempiä tauteja ja syöpää aiheuttaville tekijöille, joita ne elinympäristössään kohtaavat.

Jopa niinkin kaukaa haetulta tuntuva asia kuin valosaaste saattaa altistaa eläimiä syövälle. Jatkuvasti valaistuilla alueilla elävien eläinten melatoniinin ja muiden hormonien tuotannon häiriintyminen voi periaatteessa johtaa jopa syöpien kehitykseen samalla tavoin kuin ihmisilläkin. Yöaikainen valoaltistus etenkin vuorotyötä tekevillä naisilla on yhdistetty kohonneeseen rintasyöpäriskiin.