Dinosaurukset saivat kylmää kyytiä 66 miljoonaa vuotta sitten. Kuva: David Monniaux / Wikimedia Commons
Dinosaurukset saivat kylmää kyytiä 66 miljoonaa vuotta sitten. Kuva: David Monniaux / Wikimedia Commons

Maahan osunut meteoriitti nostatti ilmakehään muutakin kuin pölyä, tuore tutkimus paljastaa.

Meteoriitti pyyhkäisi 66 miljoonaa vuotta sitten dinosaurukset maapallolta, tuttu juttu. Mutta kuka osaa kertoa, miten tuho tarkkaan ottaen eteni?

Saksalaistutkijat uskovat nyt tietävänsä, mitä tuolloin tapahtui.

Näin se meni. Tärskäyksen jälkeen ilmakehään muodostui rikkihappoa, joka pimensi maapallon vuosikausiksi. Keskilämpötila putosi alle nollan. Tämä tappoi kasvit ja dinosaurukset.

”Hyytävä kylmyys, jonka Meksikon Chicxulubiin osunut asteroidi aiheutti, oli käännekohta Maan historiassa”, sanoo tutkija Julia Brugger Potsdamissa sijaitsevasta ilmastovaikutusten tutkimuskeskuksesta PIK:sta.

Brugger kollegoineen hahmotti meteoriitin iskun aiheuttamia ympäristövaikutuksia tietokonemallein, jotka yhdistävät ilmakehän, valtameren ja merijään ilmiöitä.

Niiden mukaan törmäys nostatti korkealle ilmaan rikkiä sisältäviä kaasua, joista muodostui piskuisia rikkihappopisaroita. Ne heijastivat Auringon säteilyä niin tehokkaasti, että Maan keskilämpötila putosi vähintään 26 celsiusastetta.

”Tuli kylmä. Tosi kylmä”, Brugger vakuuttaa tiedotteessa.

Iskun jälkeen maapallon keskilämpö pysyi pakkasen puolella 3–16 vuotta. Napajäät syntyivät ja laajenivat. Jopa tropiikissa keskilämpö painui 27 asteesta viiteen.

”Sulfaattiaerosolien aiheuttama pitkäkestoinen jäähtyminen oli paljon tärkeämpi sukupuuton syntytekijä kuin pöly, joka pysyy ilmakehässä vain suhteellisen lyhyen ajan”, selittää tutkimusryhmän johtaja Georg Feulner.

Aiemmin on esitetty, että iskun pölläyttämä pöly olisi pääsyyllinen auringonsäteiden kilpistymiseen.

Kylmyys oli ratkaisevampaa kuin kuumuus, metsäpalot tai tsunamit, joita ilmeni heti iskun jälkeen törmäyspaikan lähistöllä, Feulner huomauttaa.

Meteoriitin vaikutus ilmastoon hävisi vasta 30 vuoden kuluttua. Siinä vaiheessa dinosaurukset olivat jo kauan sitten kuolleet kylmään tai nälkään. Nisäkkäiden valtakausi oli alkanut.

Tutkimuksen julkaisi Geophysical Research Letters.

Principia
Seuraa 
Viestejä1787
Liittynyt16.4.2016

Dinosaurukset kuolivat pakkaseen

kretiini kirjoitti: PMLJ kirjoitti: Taisipa asia kuitenkin olla otsikosta poiketen niin, että dinosaurukset kuolivat nälkään eikä pakkaseen - ja nälkä aiheutui kasvien paleltumisesta ja jäämisestä lumen alle. Kaikki teoriat on paskaa. Tuhkapilvi olisi tappanut kalatkin ja muun elollisen. Saanen olettaa että ratkaisu on pilvenpäällä istuskeleva ihmeitä sinkoileva herra..?
Lue kommentti

Vesistöissä kasvavat toukat imevät muovia itseensä.

Mikromuovi eli alle viiden millin kokoinen ja vielä huomattavasti pienempi muovisilppu on tiedostettu valtavaksi ongelmaksi merissä ja vesistöissä.

Vaatteista, kosmetiikasta ja muista tuotteista irtoava mikromuovi päätyy luontoon eikä poistu sieltä. Ravinnon mukana sitä päätyy eläimiin, ja muovi kiertää ravintoketjussa.

Nyt Belfastin ja Readingin yliopistojen tutkijat ovat tehneet huolestuttavan havainnon. Hyttyset ja muut hyönteiset levittävät mikromuovia myös maanpäällisiin ravintoketjuihin, he raportoivat Biology Letters -lehdessä.

Hyönteisten toukat kasvavat vedessä, jossa ne siivilöivät mikroskooppisia muovinpalasia sisäänsä ruoan mukana. Muovi säilyy toukassa, kun se muodonmuutosten myötä kasvaa aikuiseksi hyönteiseksi.

Tutkijat syöttivät lintuhyttysen toukille mikroskooppisia muovinpalasia, kooltaan 2–15 mikrometriä. Mikrometri on millimetrin tuhannesosa. Mitä pienempää muovi oli, sitä enemmän sitä päätyi toukkiin.

Ällistyttävä havainto oli, että muovi ei hävinnyt toukista mihinkään, kun ne kokivat muodonmuutoksen ja kasvoivat aikuisiksi. Täysikasvuisessa lintuhyttysessä muovia oli huomattavia määriä.

”Toukat suodattavat ravintoa suuhunsa eivätkä ne erota, mikä on muovia ja mikä ruokaa. Ne syövät levää, joka on suunnilleen saman kokoista kuin mikromuovi”, kertoo eläintieteen professori Amanda Callaghan Belfastin yliopistosta The Guardian -lehdessä.

Callaghan pitää erittäin todennäköisenä, että myös muiden hyönteislajien vedessä elävät toukat syövät mikromuovia ja kuljettavat sitä aikuisina ympäriinsä. Hyönteiset päätyvät ruoaksi muun muassa linnuille, lepakoille ja hämähäkeille, ja sitä kautta muovia kulkeutuu maanpäällisiin ravintoketjuihin.

”Hyönteisparvien mukana muovia voi nousta ilmoille suuria määriä. Se on todella masentavaa. Tämä muovi ei katoa ikinä mihinkään”, tutkimusta johtanut Callaghan valittelee.

Englannissa mikromuovia on löydetty jo esimerkiksi päivänkorennoista ja vesiperhosista. Walesin joissa jopa puolella tutkituista hyönteisentoukista on mikromuovia sisuksissaan.

Merilinnuistakin on jo löydetty mikromuoveja, mutta aiemmin ei ole tutkittu, voisivatko ne levitä ravinnosta hyönteisten välityksellä.

”Tämä on aiemmin tuntematon reitti. Se altistaa sellaisetkin eläimet, jotka tavallisesti eivät muoville altistu. Emme vielä tiedä vaikutuksia”, Callaghan sanoo.

Käyttäjä4499
Seuraa 
Viestejä4400
Liittynyt21.7.2017

Mikromuovia päätyy hyttysiinkin

"These problems, if they hold true in people as has been shown in the case of BPA, will carry over to future generations through their effects on the germline. The researchers showed that, if it were possible to eliminate bisphenol contaminants completely, the effects would still persist for about three generations ." BPA replacements in plastics cause reproductive problems in lab mice
Lue kommentti

VVM = varhainen vuorovaikutusmalli

Käyttäjä4499
Seuraa 
Viestejä4400
Liittynyt21.7.2017

Mikromuovia päätyy hyttysiinkin

Entä kanojen muovisen juomasäiliöt: kuinka paljon niistä liekenee ainetta, ja päätyykö se jopa kananmuniin? On selvää, että eläinten juomavesi tulisi vaihtaa päivittäin, mutta moni ei näin tee. Jo muutaman hellepäivän säiliössä seissyt vesi haisee voimakkaasti, vaikka se ei olisi käytössä (eli sinne ei kulkeudu nokan kautta rehupölyä tms. joka alkaisi sitten pilaantua). Jos broilerin/kanan päivittäinen juomavesi haisee selkeästi muoville, miten se voi olla vaikuttamatta ihmiseen, joka syö usein...
Lue kommentti

VVM = varhainen vuorovaikutusmalli

Valveilla makaaminen tekee vuoteesta vihollisen, joka estää nukkumisen.

Hyvä yöuni on terveytemme elintärkeitä peruspilareita. Se elvyttää kehon, uudistaa soluja, hoitaa mieltä, huoltaa muistia ja suojaa sairauksilta.

Univaje toimii päinvastoin ja on elimistölle myrkkyä.

Se heikentää muistia, häiritsee tunne-elämää, koettelee aineenvaihduntaa ja immuunipuolustusta ja altistaa sairauksille, kuten diabetekselle, sydän- ja verisuonitaudeille, mielenterveyden häiriöille ja aivorappeumille, esimerkiksi Alzheimerin taudille.

Jokainen nukkuu joskus huonosti, mutta toisilla univaikeudet kroonistuvat. Paradoksaalisesti ihminen alkaa silloin pelätä, ettei saa unta, niin paljon, ettei saa unta. Sänky ei ole enää ystävä vaan vihollinen.

Perinteisesti pitkäaikaista unettomuutta on hoidettu lääkkeillä, mutta nykyisin niitä ei enää suositella. Tilalle on tullut lääkkeettömiä vaihtoehtoja, kuten kognitiivis-behavioraalinen cbt-terapia.

Sänky on vain nukkumista varten

Cbt-terapian ytimessä on nukkumista haittaavien pelkojen ja muiden kielteisten ajatusmallien horjuttaminen ja purkaminen.

Tässä yksi tärkeä keino on rajoittaa vuoteessa oloa, sillä pahimmillaan oma sänky on uniongelmaiselle ärsyke, joka estää nukkumisen. Hän on ehdollistunut siihen, että sängyssä odottaa kurja yö.

”Tarkoituksena ei ole rajoittaa nukkumista vaan vuoteessa oloa. Jokainen vuoteessa valveilla oltu hetki vahvistaa negatiivista yhteyttä valveen ja vuoteen välillä”, sanoo Helsingin uniklinikan toiminnanjohtaja Anne Huutoniemi, joka hoitaa uniongelmaisia cbt:llä.

Käytännössä ensin arvioidaan, miten kauan uneton todellisuudessa nukkuu silloin, kun kokee, ettei nuku silmän täyttä. Jos keskiarvoksi saadaan vaikkapa 5,5 tuntia yössä, siitä tehdään vuoteessaoloaika, ja ihminen alkaa mennä nukkumaan vuoteessaoloaikansa verran ennen tavanomaista ylösnousuaikaansa.

Aluksi aikataulua noudatetaan kaksi viikkoa. Jos uneton ei saa unta puolen tunnin kuluessa sänkyyn menosta tai herää yöllä ja virkistyy, hänen on noustava sängystä ja pysyttävä sieltä poissa, kunnes vireys taas vaihtuu väsymykseen.

Jos kahden viikon jälkeen suurin osa sovitusta vuodeajasta kuluu unessa, nukkumaanmenoa voidaan alkaa aikaistaa 15 minuuttia viikossa. Tätä jatketaan, kunnes saavutetaan ideaaliaika, joka kerryttää unta sopivasti.

 

Lue lisää

Tiede-lehdessä 11/2018 on pitkä artikkeli, jossa lääketieteeseen erikoistunut tiedetoimittaja Mari Heikkilä kertoo, miten aivot ehdollistuvat pelkäämään nukkumaan menoa, miten hyviä tuloksia cbt-hoito on tuottanut ja miten itse kukin voi auttaa itseään nukahtamaan helpommin.

Jos aihe kiinnostaa, käy ostamassa paperilehti tai iPad-digilehti.

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea artikkelin kirjautumalla tilaajatunnuksillasi Digilehdet-palveluun.

Ellet ole vielä aktivoinut digilukuominaisuutta, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.

Ellet ole tilaaja, voit hyödyntää maksutonta tutustumistilausta, joka tarjoaa neljän viikon lukuoikeuden Tiede-lehden artikkeleihin.

Pääset tekemään tilauksen klikkaamalla tätä artikkelilinkkiä.