Hypatian kivi osoittautui oudommaksi kuin luultiinkaan. Kivi on palasina. Kuva: Mario di Martino / INAF Osservatorio Astrofysico di Torino
Hypatian kivi osoittautui oudommaksi kuin luultiinkaan. Kivi on palasina. Kuva: Mario di Martino / INAF Osservatorio Astrofysico di Torino

Toinen vaihtoehto on, että käsityksemme aurinkokunnan synnystä on väärä.

Vuonna 1996 egyptiläinen geologi Aly Barakat löysi aavikolta erikoisen kivenpalasen. Se ei vaikuttanut olevan peräisin maapallolta.

Kivi löytyi Libyan ja Egyptin rajaseudun hiekkamerestä, jossa on runsaasti muinaisen meteoriitin törmäyksessä muodostunutta aavikkolasia.

Paljon myöhemmin selvisi, että kivi todella on avaruudesta. Sen uskottiin olevan muinaisen komeetan ydin, ensimmäinen koskaan löydetty.

Kivelle on annettu nimi Hypatia 300-luvulla syntyneen kreikkalaisen matemaatikon ja filosofin Hypatia Aleksandrialaisen mukaan. Hän oli mahdollisesti ensimmäinen naispuolinen matemaatikko.

Hypatian kivi on nyt osoittautunut oudommaksi kuin luultiinkaan. Eteläafrikkalaisen Johannesburgin yliopiston geologit ovat vuosikausia analysoineet kiven rakennetta ja koostumusta ja havainneet, että osan siitä on täytynyt muodostua jo ennen aurinkokuntaa.

Tai sitten käsityksemme aurinkokunnan muodostumisesta kaipaa tarkistamista.

Aurinkokunta alkoi muodostua yli 4,5 miljardia vuotta sitten, kun Aurinkoa ympäröinyt kaasu- ja pölykiekko tiivistyi planeetoiksi. Kiekko oli varsin homogeeninen eli planeettojen rakennusmateriaali oli alkuainejakaumaltaan samanlaista.

Jos maapallon jauhaisi tomuksi, tomun koostumus olisi hyvin samanlaista kuin yleisimmissä kivimeteoriiteissa, kondriiteissa: melko paljon piitä ja pienempiä määriä hiiltä.

Hypatia sen sijaan sisältää paljon hiiltä, mutta varsin vähän piitä. Sen alkuaineiden jakauma on päinvastainen kuin aurinkokunnan kiviplaneetoilla ja asteroideilla.

”Vielä erikoisempaa on, että kiven rakenteessa on paljon tietynlaisia hiiliyhdisteitä, polyaromaattisia hiilivetyjä. Niitä oli huomattavan paljon siinä tähtienvälisessä sumussa, joka oli olemassa jo ennen kuin planeetat muodostuivat”, selittää geokemian professori Jan Kramers Popular Mechanics -lehdelle.

Ryhmä uskoo, että Hypatia on muodostunut jo ennen Aurinkoa ja planeettoja.

Kun Hypatia, tai paremminkin se meteoriitti, josta Hypatia lohkesi, iskeytyi Maahan miljoonia vuosia sitten, kuumuus ja paine puristi sen hiilivedyt timanteiksi. Niistä muodostui suojakerros, joka on säilyttänyt kiven meidän päiviimme saakka niin, että sitä voidaan nyt tutkia.

Itse kivi on vain parisenttinen. Se koostuu useammasta pienestä palasesta.

Kiinnostavimpia ovat kiven sisällä olevat mineraalijyväset. Juuri niissä alkuaineet fosfori, alumiini ja rauta esiintyvät oudossa suhteessa.

”Näiden kolmen alkuaineen keskinäinen jakauma on täysin erilainen kuin mitä tiedämme maapallon koostumuksesta ja olemme voineet mitata muista meteoriiteista. Nämä mineraalijyväset ovat aurinkokunnassamme ainutlaatuisia”, kertoo tutkimustiedotteessa geologi Georgi Beljanin, joka vastasi mineraalien analyysista.

Vielä sekin erikoisuus Hypatiassa on, että se sisältää alumiinia puhtaana alkuaineena, mikä on harvinaista Maan päällä ja muualla aurinkokunnassa.

”Hypatiassa ei ole silikaatteja toisin kuin meteoriiteissa ja maapallolla, Marsissa ja Venuksessa, joissa niitä on paljon. Lisäksi sen sisällä on eksoottisia mineraaleja. Jos Hypatia ei ole muodostunut ennen aurinkokuntaa, löydös merkitsee silloin sitä, että aurinkokunta ei muodostunutkaan tasalaatuisesta pölystä”, professori Kramers sanoo.

Todennäköisintä on siis, että Hypatian mineraalijyväset ovat peräisin ajalta ennen aurinkokuntaa. Seuraavaksi täytyy selvittää tarkemmin, mistä Hypatia voisi olla peräisin. Kaukana Neptunuksen takana kiertävien kivisten kohteiden koostumuksen tarkempi tuntemus voisi avata asiaa.

Mahdollisesti Hypatia tömähti Saharaan 28 miljoonaa vuotta sitten. Törmäys sulatti aavikon hiekan lasiksi, ja tuota kellertävää Libyan aavikkolasia kerätään alueelta yhä.

Faarao Tutankhamonin rintakorussa muun muassa on aavikkolasista muotoiltu skarabee, pyhä kuoriainen.

Vesistöissä kasvavat toukat imevät muovia itseensä.

Mikromuovi eli alle viiden millin kokoinen ja vielä huomattavasti pienempi muovisilppu on tiedostettu valtavaksi ongelmaksi merissä ja vesistöissä.

Vaatteista, kosmetiikasta ja muista tuotteista irtoava mikromuovi päätyy luontoon eikä poistu sieltä. Ravinnon mukana sitä päätyy eläimiin, ja muovi kiertää ravintoketjussa.

Nyt Belfastin ja Readingin yliopistojen tutkijat ovat tehneet huolestuttavan havainnon. Hyttyset ja muut hyönteiset levittävät mikromuovia myös maanpäällisiin ravintoketjuihin, he raportoivat Biology Letters -lehdessä.

Hyönteisten toukat kasvavat vedessä, jossa ne siivilöivät mikroskooppisia muovinpalasia sisäänsä ruoan mukana. Muovi säilyy toukassa, kun se muodonmuutosten myötä kasvaa aikuiseksi hyönteiseksi.

Tutkijat syöttivät lintuhyttysen toukille mikroskooppisia muovinpalasia, kooltaan 2–15 mikrometriä. Mikrometri on millimetrin tuhannesosa. Mitä pienempää muovi oli, sitä enemmän sitä päätyi toukkiin.

Ällistyttävä havainto oli, että muovi ei hävinnyt toukista mihinkään, kun ne kokivat muodonmuutoksen ja kasvoivat aikuisiksi. Täysikasvuisessa lintuhyttysessä muovia oli huomattavia määriä.

”Toukat suodattavat ravintoa suuhunsa eivätkä ne erota, mikä on muovia ja mikä ruokaa. Ne syövät levää, joka on suunnilleen saman kokoista kuin mikromuovi”, kertoo eläintieteen professori Amanda Callaghan Belfastin yliopistosta The Guardian -lehdessä.

Callaghan pitää erittäin todennäköisenä, että myös muiden hyönteislajien vedessä elävät toukat syövät mikromuovia ja kuljettavat sitä aikuisina ympäriinsä. Hyönteiset päätyvät ruoaksi muun muassa linnuille, lepakoille ja hämähäkeille, ja sitä kautta muovia kulkeutuu maanpäällisiin ravintoketjuihin.

”Hyönteisparvien mukana muovia voi nousta ilmoille suuria määriä. Se on todella masentavaa. Tämä muovi ei katoa ikinä mihinkään”, tutkimusta johtanut Callaghan valittelee.

Englannissa mikromuovia on löydetty jo esimerkiksi päivänkorennoista ja vesiperhosista. Walesin joissa jopa puolella tutkituista hyönteisentoukista on mikromuovia sisuksissaan.

Merilinnuistakin on jo löydetty mikromuoveja, mutta aiemmin ei ole tutkittu, voisivatko ne levitä ravinnosta hyönteisten välityksellä.

”Tämä on aiemmin tuntematon reitti. Se altistaa sellaisetkin eläimet, jotka tavallisesti eivät muoville altistu. Emme vielä tiedä vaikutuksia”, Callaghan sanoo.

Valveilla makaaminen tekee vuoteesta vihollisen, joka estää nukkumisen.

Hyvä yöuni on terveytemme elintärkeitä peruspilareita. Se elvyttää kehon, uudistaa soluja, hoitaa mieltä, huoltaa muistia ja suojaa sairauksilta.

Univaje toimii päinvastoin ja on elimistölle myrkkyä.

Se heikentää muistia, häiritsee tunne-elämää, koettelee aineenvaihduntaa ja immuunipuolustusta ja altistaa sairauksille, kuten diabetekselle, sydän- ja verisuonitaudeille, mielenterveyden häiriöille ja aivorappeumille, esimerkiksi Alzheimerin taudille.

Jokainen nukkuu joskus huonosti, mutta toisilla univaikeudet kroonistuvat. Paradoksaalisesti ihminen alkaa silloin pelätä, ettei saa unta, niin paljon, ettei saa unta. Sänky ei ole enää ystävä vaan vihollinen.

Perinteisesti pitkäaikaista unettomuutta on hoidettu lääkkeillä, mutta nykyisin niitä ei enää suositella. Tilalle on tullut lääkkeettömiä vaihtoehtoja, kuten kognitiivis-behavioraalinen cbt-terapia.

Sänky on vain nukkumista varten

Cbt-terapian ytimessä on nukkumista haittaavien pelkojen ja muiden kielteisten ajatusmallien horjuttaminen ja purkaminen.

Tässä yksi tärkeä keino on rajoittaa vuoteessa oloa, sillä pahimmillaan oma sänky on uniongelmaiselle ärsyke, joka estää nukkumisen. Hän on ehdollistunut siihen, että sängyssä odottaa kurja yö.

”Tarkoituksena ei ole rajoittaa nukkumista vaan vuoteessa oloa. Jokainen vuoteessa valveilla oltu hetki vahvistaa negatiivista yhteyttä valveen ja vuoteen välillä”, sanoo Helsingin uniklinikan toiminnanjohtaja Anne Huutoniemi, joka hoitaa uniongelmaisia cbt:llä.

Käytännössä ensin arvioidaan, miten kauan uneton todellisuudessa nukkuu silloin, kun kokee, ettei nuku silmän täyttä. Jos keskiarvoksi saadaan vaikkapa 5,5 tuntia yössä, siitä tehdään vuoteessaoloaika, ja ihminen alkaa mennä nukkumaan vuoteessaoloaikansa verran ennen tavanomaista ylösnousuaikaansa.

Aluksi aikataulua noudatetaan kaksi viikkoa. Jos uneton ei saa unta puolen tunnin kuluessa sänkyyn menosta tai herää yöllä ja virkistyy, hänen on noustava sängystä ja pysyttävä sieltä poissa, kunnes vireys taas vaihtuu väsymykseen.

Jos kahden viikon jälkeen suurin osa sovitusta vuodeajasta kuluu unessa, nukkumaanmenoa voidaan alkaa aikaistaa 15 minuuttia viikossa. Tätä jatketaan, kunnes saavutetaan ideaaliaika, joka kerryttää unta sopivasti.

 

Lue lisää

Tiede-lehdessä 11/2018 on pitkä artikkeli, jossa lääketieteeseen erikoistunut tiedetoimittaja Mari Heikkilä kertoo, miten aivot ehdollistuvat pelkäämään nukkumaan menoa, miten hyviä tuloksia cbt-hoito on tuottanut ja miten itse kukin voi auttaa itseään nukahtamaan helpommin.

Jos aihe kiinnostaa, käy ostamassa paperilehti tai iPad-digilehti.

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea artikkelin kirjautumalla tilaajatunnuksillasi Digilehdet-palveluun.

Ellet ole vielä aktivoinut digilukuominaisuutta, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.

Ellet ole tilaaja, voit hyödyntää maksutonta tutustumistilausta, joka tarjoaa neljän viikon lukuoikeuden Tiede-lehden artikkeleihin.

Pääset tekemään tilauksen klikkaamalla tätä artikkelilinkkiä.