Eksoplaneetan päiväpuoli näkyy kuvituksessa sinertävänä emotähtensä lähellä. Yön ja päivän lämpötilojen erot tuottavat planeetalle huimia tuulia. Kuva: Mark Garlick, University of Warwick
Eksoplaneetan päiväpuoli näkyy kuvituksessa sinertävänä emotähtensä lähellä. Yön ja päivän lämpötilojen erot tuottavat planeetalle huimia tuulia. Kuva: Mark Garlick, University of Warwick

Tuulet voi erottaa valon muutoksista.

Eksoplaneetalla voi puhaltaa niin kovia tuulia, että maanpäälliset kovimmatkin myrskyt jäävät kirkkaasti toiseksi. Warwickin yliopiston tutkijat ovat päätelleet ensi kertaa, kuinka kovasti saattaa tuulla planeetoilla, jotka kiertävät jotain muuta tähteä kuin Aurinkoa. He mittasivat eksoplaneetta HD 189733b:ltä tuulia, jotka liikkuivat jopa yli kaksi kilometriä sekunnissa eli 8 700 kilometriä tunnissa.

Maapallolla maanpinnan lähellä tuuli on liikkunut kovimmissa myrskyissä 113 metriä sekunnissa eli noin 408 kilometriä tunnissa. Tällaisia lukemia mitattiin Australiassa trooppisten myrskyjen aikaan keväällä 1996.

Tuulen nopeus on siis tällä eksoplaneetalla 20 kertaa suurempi kuin kovimmissa mitatuissa tuulissa maan päällä. Nopeus ylittää äänen nopeuden seitsenkertaisesti.

Warwickin astrofyysikot mittasivat tuulen kiihtyvyyksiä ekspoplaneetan HD 189733 eri puolilta. Näin he havaitsivat tuulen, joka puhalsi lähes 9 000 kilometriä tunnissa planeetan valoisalta puolelta sen yöpuolelle.

Tuulen mittaus onnistui tarkalla spektroskoopilla, joka näkee valon muutokset eksplaneetan kaasukehässä. 

”Kun planeetta liikkuu emotähtensä edessä, tähden valon määrä muuttuu myös eksoplaneetan kaasukehässä. Osa kaasukehästä liikkuu kohti maapallon observatoriota tai poispäin maasta katsoen. Se erottuu maahan aallonpituuden muutoksina. Niistä voi laskea myös kaasukehän kiihtyvyyden - eli tuulten - muutoksia”, selittää Tom Louden Warwickin yliopiston astrofysiikan ryhmästä.

Astrofyysikot saivat laadittua planeetan tuulista ylimalkaisen kartan.

”Kun mittaustekniikka paranee, tarkentuvat myös eksoplaneetojen sääkartat”, sanoo Peter Wheatley, myös Warwickin yliopiston astrofyysikko.

HD 189733b on yksi eniten tutkittuja niiden eksoplaneettojen ryhmästä, joita kutsutaan "kuumiksi jupitereiksi”. Nämä ovat keskimäärin kymmenen prosenttia suurempia kuin oman aurinkokuntamme jättiplaneetta Jupiter. Ne kuitenkin liikkuvat yleensä yli sata kertaa lähempänä omaa emotähteään kuin Jupiter Aurinkoa. Niinpä esimerkiksi HD 189733b:n pinnan lämpötila on 1 800 astetta celsiusta.

Universumissta on havaittu jo noin 2 000 eksoplaneettaa. Lista kasvaa koko ajan. Nähtävästi Linunradassamme on miljardeja eksoplaneettoja.

Tuulitutkimuksen julkaisi The Astronomical Journal Letters, ja siitä kertoi Warwickin yliopisto verkkosivuillaan.