Seeprakalan elimistö tuottaa aurinkosuojaa. Kuva: Wikimedia Commons
Seeprakalan elimistö tuottaa aurinkosuojaa. Kuva: Wikimedia Commons

Tähän asti selkärankaisten uskottiin saavan suoja-aineen ravinnon mukana.

Seeprakaloilta löytyi geeni, joka liittyy kykyyn tuottaa auringonvalolta suojaavaa ainetta gradusolia.

Kalat, sammakkoeläimet, matelijat ja linnut tuottavat itse gadusolia, joka antaa suojaa auringon uv-säteilyä vastaan. Tutkijat otaksuvat, että geeni on siirtynyt selkärankaisiin levistä.

Gadusoli itse on vanhastaan tunnettu aine. Se löydettiin alun alkaen turskan mädistä, mutta myöhemmin sitä on raportoitu kaikenlaisilta merten selkärangattomilta merisiilistä sirkkaäyriäisiin.

Tähän asti on ajateltu, että selkärankaiset – kuten kalat – saisivat gadusolinsa ravinnon mukana. Siksi Oregonin osavaltioyliopiston tutkijat hämmästyivät, kun he törmäsivät seeprakalalla geeneihin, jotka on yhdistetty gadusolin ja sille läheisten kemikaalien biosynteesiin. Vain bakteerien ja levien uskottiin voivan valmistaa näitä aineita.

Tutkijat siirsivät näitä geenejä hiivaan, mikä vahvisti gadusolin tuotannon.

Gadusolin tiedetään suojaavan soluja ultraviolettisäteilyltä, mutta sillä voi olla muitakin tehtäviä, kuten stressireaktion säätely. Tutkijat uskovat, että geenillä on ollut evoluutiossa tärkeä merkitys, koska se on levinnyt näin laajasti kaikkiin muihin selkärankaisiin paitsi nisäkkäisiin.

Gadusolin läsnäolo merieläimillä on ymmärrettävää, sillä riutoilla ja veden pinnalla eläviin lajeihin kohdistuu voimakasta uv-säteilyä.

Tutkijat aprikoivat myös gadusolin mahdollista kaupallisra hyödyntämistä. Gadusolia voidaan tuottaa hiivoissa suuria määriä, ja sen esiintyminen näin monien eläinten soluissa viittaa siihen, että se olisi turvallinen aine.

Tutkimuksen julkaisi eLife.