Ikivanhaan riuttaan on ehkä jäänyt muinaisen merisienen jälkiä. Kuva: <span class="photographer">Elizabeth Turner</span>
Ikivanhaan riuttaan on ehkä jäänyt muinaisen merisienen jälkiä. Kuva: Elizabeth Turner

Merisienten fossiilit viittaavat siihen, että monisoluinen elämä kehittyi jo 890 miljoonaa vuotta sitten.

Ikivanhoja merisienten fossiileja on löydetty Kanadasta. Niiden iäksi on arvioitu hurjat 890 miljoonaa vuotta.

Jos näin on, aikaistuvat varhaisten monisoluisten eläinten alkuhetket jopa yli 350 miljoonaa vuotta. Se on hurja hyppäys taaksepäin monisoluisen elämän alun evoluutiossa ja sen ajoituksessa.

Fossiilit löysi geologi Elizabeth Turner Laurentianin yliopistosta Sudburysta Kanadasta.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

”Näyttäisi siltä, että tämä tutkimus on kumouksellinen”, Turner sanoo. Hän tietää, että löytö aiheuttaa kiistaa, mutta fossiilit ja niiden ikä voidaan todistaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Eläimet kaikki ovat monisoluisia. Pitkään luultiin, että vanhimmat tällaisten monisoluisten eläinten fossiilit olivat kambrikaudelta. Tämä geologinen ajanjakso alkoi noin 541 miljoonaa vuotta sitten.

Kambrikautta edelsi ediakarakausi, ja sen ajan fossiileja on myös tunnistettu eläimiksi. Kausi alkoi maailmankausien luokittelussa 635 miljoonaa vuotta sitten.

Sitäkin vanhempia monisoluisia fossiileja on ehkä löydetty. Näiden löydettyjen sienifossiilien iäksi on arvioitu 660 miljoonaa vuotta.

Turner löysi kiistellyt sienifossiilit, kun hän tutki Luoteis-Kanadassa McKenzien vuoriseudulla Little Dalin alueen kivi- ja mineraaliesiintymiä, kertoo verkkopalvelu Science Alert.

Vuoret sijaitsevat Kanadan luoteisterritorioiden ja Yukonin territorion raja-alueella. Tutkittu seutu oli muinoin merenpoukamaa, jossa kasvoi riuttoja. Niiden iäksi on ajoitettu tuo 890 miljoonaa vuotta.

Nämä riutat eivät syntyneet koralleista, kuten yleensä nykyään. Tällaiset riutat kehittyivät mertenpoukamissa eläneiden syanobakteerien yhdyskuntien ympärille.

Kivimuodostelmia kutsutaan stromatoliiteksi. Varhaisimpien stromatoliittien uskotaan syntyneen jo noin 2,7 miljardia vuotta sitten.

Nykyisen Kanadan alueella riutat olivat muinoin kilometrien pituisia. Ne kohosivat satojen metrien korkeuteen merenpohjasta.

Näiden kivien sisältä Turner löysi mikroskoopilla kiteisiä ja kuitumaisia verkostoja, jotka haarautuivat. Verkoston eri haarakkeet ovat ohuempia kuin ihmisen hius. Verkostot ovat merkkejä sienien jäännöksistä, väittää Turner.

Sienissä oli ja on verkkomainen rakenne. Se muodostuu sponginiksi kutsutusta proteiinista. Ne muodostavat sienen luurangon.

Turner esittää, että kun muinaiset sienet kuolivat, niiden pehmeät kudokset hajosivat mineraaleiksi, kovempi spongiini ei.

Lopulta se kuitenkin hajosi, mutta jätti muinaiseen kallioon jälkensä onttoina koloina. Myöhemmin kolot täyttyivät kalsiitilla, joka on kalkkikiveä.

Turner löysi juuri tällaisia verkkoja. Ne haarautuivat kivessä aivan saman tapaan kuin merisienen muodoissa nykyään.

Paleontologi Joachim Reitner Saksasta Göttingenin yliopistosta myötäilee Turnerin löytöjä. Hän on tutkinut sienifossiileja.

”Emme tunne muita organismeja, jotka muodostaisivat tämäntyyppisiä verkostoja”, hän sanoo New Scientistille.

”Minusta tämä tuntuu vakuuttavalta”, sanoo myös biologi Amelia Penny St. Andrewsin yliopistosta Skotlannissa.

Jos merisieniä eli jo 890 miljoonaa vuotta sitten, eläimet alkoivat kehittyä paljon aiemmin kuin on luultu.

Samalla ne joutuivat sietämään oloja, joissa oli vähän happea. Maapallon ilmakehän happipitoisuus kohosi noin 10–50 prosenttiin nykyisestä vasta paljon myöhemmin, noin 800–540 miljoonaa vuotta sitten, sanovat tutkijat.

Reitner sanoo verkkopalvelu Science Newsissa, että monet sienet kyllä kestävät vähähappisia oloja.

Väitettyjen merisienten piti myös pitkään kestää jäätäviä oloja, koska koko maapallolla oli pitkä kylmä kausi noin 720–635 miljoonaa vuotta sitten.

Kaikki tutkijat eivät niele Turnerin väitteitä. Fossillien mineraaleissa ei näy sienen luurangolle tyypillisiä neulamaisia rakenteita, sanoo paleobiologi Jonathan Antcliffe Lausannen yliopistosta Sveitsistä.

”Löytö ei sovi siihen käsitykseen, mikä tutkijoilla on valtamerten ekosysteemeistä ajalta ennen kambrikautta”, hän sanoo Science Newsissa.

Turner sanoo, että mitkään muut 890 miljoonaa vuotta sitten eläneet eliöt, kuten syanobakteerit tai levät, eivät voi tuottaa niitä rakenteita, joita on hänen näytteissään.

Sienet ehkä selvisivät kituuttamalla paikoissa, joissa oli lähellä happea tuottavia syanobakteereita. Ne tuottivat happea silloiseen meriveteen, hän pohtii Nature-lehden uutisartikkelissa.

Niin sanottujen molekyylikellojen avulla on tuettu väitteitä, että eläimiä ja erityisesti olisi kehittynyt jo kauan ennen ensimmäisiä löydettyjä monisoluisia fossiileja.

Molekyylikello mittaa mutaatioiden vauhtia elimistön dna:ssa ja proteiineissa. Mennen ajan mittaamista molekyylikelloilla on kuitenkin pidetty epäluotettavina.

Molekyylikellon kalibrointi on näet yhä vaikeaa, vaikka se keksittiin jo 1960-luvulla. Turnerin havainnot voivatkin nyt palauttaa kellon mittaukset arvoonsa, Penny sanoo.

Nyt olisi löydettävä lisää vastaavia fossiileja eri paikoista. Ne ehkä vahvistaisivat Turnerin löydön.

Sieniä on yleensä pidetty ensimmäisinä monisoluisina. Rinnalle on ehdotettu myös kampamaneetteja. Ne muistuttavat tunnetumpia meduusoja.

Koska kampamaneetit ovat kauttaaltaan pehmeitä, on niistä vähän fossiileja. Siksi niiden ensimmäisiä aikoja on vaikea ajoittaa.

Löydöistä kertoi tiedelehti Nature.

Sisältö jatkuu mainoksen alla