Vuosia kestävä pilvipeite viilentää maapalloa laajalti ja on yksi menneiden isojen sukupuuttojen syy. Kuva: <span class="photographer">CCO Public domain</span>
Vuosia kestävä pilvipeite viilentää maapalloa laajalti ja on yksi menneiden isojen sukupuuttojen syy. Kuva: CCO Public domain

Ilmiö voisi johtua maapallon sisustan ”pulssista” tai Maan paikasta galaktisella kiertoradallaan.

Maapallon historiasta tiedetään useita isoja sukupuuttoja, massasukupuuttoja.

Nyt yhdysvaltalaiset paleontologit ja datatieteilijät väittävät, että maapallon maa-alueilla elävien eläinten sukupuutot toistuvat jaksollisesti. Jakson väli olisi noin 27 miljoonaa vuotta.

Laskelmissa ovat mukana nisäkkäät, sammakkoeläimet, matelijat ja linnut. Ilmiö on myös kytköksissä valtamerten isoihin sukupuuttoihin.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Näyttää siltä, että maapallon sisällä on ikään kuin pulssi, joka tuottaa suuria tulivuorten purkauksia tiettyyn tahtiin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Isojen sukupuuttojen syinä ovat usein asteroidien iskut ja hyvin isot ja laajat tulivuorten purkaukset, jotka tuottavat runsaasti laavaa Maan päälle. Se tuhoaa elämää.

Maapallon ilmakehään voi tulla purkauksista kaasuja vuosien ajaksi. Niistä voi seurata esimerkiksi kylmyyttä ja pimeyttä.

Massasukupuuttoihin voi vaikuttaa myös maapallon aseman vaihtelu kotigalaksimme Linnunradan tasossa. Ilmiön säännöllisyys voi aiheuttaa sen, että Maahan iskeytyy komeettoja ja asteroideja tiettyinä jaksoina.

Näin sanoo massajoukkotuhoja pitkään tutkinut paleontologi Michael Rampino. Hän on professori New Yorkin yliopistossa ja juuri ilmestyneen tutkimuksen johtava kirjoittaja.

Hyvin tunnettu joukkotuho alkoi maapallolla 66 miljoonaa vuotta sitten, kun iso asteroidi iskeytyi Jukatanin niemimaalle, nykyisen Meksikon alueelle.

Sen seurauksena 70 prosenttia kaikista maalla ja merissä elävistä lajeista kuoli nopeasti sukupuuttoon, mukaan lukien dinosaurukset.

Paleontologit havaitsivat myöhemmin, että tuossa joukkotuhossa myös meressä elävistä lajeista jopa 90 prosenttia katosi. Näin ei käynyt sattumalta.

Ilmiö näyttää toistuvan noin 27 miljoonan vuoden sykleissä, väittää Rampino.

Hän löysi jaksollisuuden paleontologi Ken Caldeiran ja Yuhong Zhun kanssa. Caldeira työskentelee Carnegien tiedeinstituutissa ja Zhu on datatieteilijä New Yorkin yliopistossa.

Rampino kertoo joukkotuhoista muun muassa tiedelehti Historical Biologyssa.

Rampino tutki ryhmänsä kanssa kymmentä isoa joukkotuhoa 300 miljoonan vuoden ajalta. Ne osuivat yksiin isojen tiedettyjen laavapurkausten kanssa.

Kahdeksan kertaa näissä isossa sukupuutossa on lajeja tuhoutunut samanaikaisesti maalla ja valtamerissä.

Pitkän ajan kuluessa isot kataklystiset eli laajoja mullistuksia aiheuttavat tapahtumat voivat aiheuttaa kasvihuoneilmiön ja lyhyen ajan kuluessa valtameriin olot, joissa happea on vähän tai meri happamoituu.

Toistuvaksi aikajaksoksi Rampino sai tarkemmin 26,4–27,3 miljoonaa vuotta.

Aurinko ja planeetat kiertävät Linnunradan galaksin tasossa siten, että samankaltainen ilmiö toistuisi vajaan 30 miljoonan vuoden välein.

Tietyssä paikassa galaktista tasoa komeettojen määrä olisi suuri. Koska komeettoja tulee silloin aurinkokuntaan enemmän, lisääntyy todennäköisyys, että yksi tai useampi niistä osuu myös maapallolle.

Jos komeetan isku on tarpeeksi raju, voi se johtaa isoon sukupuuttoon. Isku tuottaa esimerkiksi niin ison pölypilven, että se voi levitä maapallon joka kolkkaan. Pöly pimentää Auringon elämältä vuosiksi.

Uudet olot stressaavat ja mahdollisesti tappavat maa- ja merieläimiä. Tulee ehkä paitsi laajalti pimeää ja kylmää, myös metsäpaloja ja happosateita.

Elämää suojaava otsonikerros saattaa repeytyä tai tuhoutua laajalti, ja elämälle vaarallisen säteilyn määrä voi lisääntyä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla