Älykkyyden taustoja tutkittiin simpanssista ja 35 muusta eläinlajista. Kuva: Evan L. MacLean
Älykkyyden taustoja tutkittiin simpanssista ja 35 muusta eläinlajista. Kuva: Evan L. MacLean

Älykkyyden evoluutiota eläinkunnassa selvitti laaja tutkimus.

Ainakin linnuilla ja nisäkkäillä älykkyys on yhteydessä aivojen kokoon ruumiinkoosta riippumatta. Ja kädellisillä älykkyys on yhteydessä ruokavalion monipuolisuuteen. Tähän päätyi iso kansainvälinen tutkijaryhmä, joka vertasi neljää ehdotusta kognitiivisten kykyjen evoluutiosta 36:lla eri eläinlajilla. Tulokset julkaisi Pnas.

Aiemmin ällin mittariksi on ehdotettu paitsi aivojen absoluuttista kokoa myös niiden kokoa suhteessa ruumiiseen, ja kummallekin on saatu jonkin verran tutkimustukea. Lisäksi on pohdittu, tukeeko älykkyyden kasvua mutkikas sosiaalinen kanssakäyminen vai tietynlainen ruokavalio, ja näistäkin on kummastakin saatu jonkin verran näyttöä. Tähän mennessä asiaa ei kuitenkaan ollut tutkittu laajalti.

Nyt tutkittiin. Mukana oli lähes 60 tutkijaa kymmenestä eri maasta, ja he testasivat älykkyyttä mittaavissa käyttäytymiskokeissa lähes 567:ää eläinyksilöä, jotka edustivat 36:a nisäkäs- tai lintulajia.

Älykkyyden mittarina tutkijat käyttivät itsehillintää: kuinka tehokkaasti eläin tukahdutti houkuttelevan mutta haitallisen tai tehottoman käyttäytymisen ja valitsi sen sijasta hyödyllisen.

Itsehillintää mitattiin kahdessa ruokakokeessa.

Ensimmäisessä kokeessa eläimille ensin näytettiin, miten ruoka kätkettiin paikkaan A. Sitten ne näkivät ruoan siirrettävän sieltä paikkaan B. Katsottiin, pystyivätkö eläimet vastustamaan ensimmäisenä syntynyttä haluaan lähteä paikkaa A kohti.

Toisessa kokeessa eläimille näytettiin ruokaa läpinäkyvän sylinterin sisässä, ja sitten sylinteri vaihdettiin läpinäkymättömään. Katsottiin, alkoivatko eläimet ensin syntyneen impulssin mukaisesti yrittää tavoitella ruokaa sylinterin seinän läpi, vai malttoivatko ne kiertää sylinterin avoimeen päähän.

Kummassakin kokeessa itsehillintä toimi sitä paremmin, mitä suurempi eläimen aivojen absoluuttinen koko oli. Aivojen koko suhteessa ruumiinkokoon ei ratkaissut.

Tutkijat eivät ole varmoja, miksi aivojen absoluuttinen isous on niin keskeistä. Yksi mahdollinen selitys on se, että kun hermosolumäärä aivojen suuretessa kasvaa, solut voivat muodostaa uusia kytkentäryhmiä hoitamaan uusia tehtäviä.

Seuraavaksi tutkijat selvittivät, millaiset ympäristötekijät todennäköisimmin ovat ruokkineet ällin kasvua kädellisillä, joihin kuuluu esimerkiksi ihminen. Menetelmänä käytettiin taas eri lajien pärjäämisestä itsehillintätesteissä.

Lajille tyypillinen ryhmäkoko ei vaikuttanut pärjäämiseen, joten sosiaalisten suhteiden määrä sinällään ei erilaisten kädellisten vertailussa selittänyt älykkyyttä. Sen sijaan ruokavalio selitti. Ne kädellislajit, jotka söivät monipuolisimmin, olivat keskimäärin älykkäämpiä kuin yksipuolisemmin syövät.

Ruokavalion monipuolisuus on antanut aivoille kasvuenergiaa, ja lisäksi moninaisen ruoan etsiminen on kannustanut ällin kasvua, tutkijat päättelevät.

He kuitenkin huomauttavat, että nämä tulokset antavat kognition evoluutiosta vain yleiskuvan ja että tietyn yksittäisen eläinryhmän sisällä voivat vaikuttaa muut tekijät.

Esimerkiksi ihmisapinoilla älykkyyttä antava aivokuori muodostaa isoimman osan aivoista niillä lajeilla, joilla ryhmäkoko on suurin ja jotka syövät suhteessa eniten hedelmiä.

Sukupuukartta näyttää tutkitut lajit. Kuva: Evan L. MacLean