Kuva:Wikimedia Commons
Kuva:Wikimedia Commons

Pari viikkoa virikkeellisessä ympäristössä paransi nuorten hiirten muistia – samoin niiden tulevien jälkeläisten. Vaikutus siirtyi geeneistä riippumattoman periytymisen keinoin.

Epigeneettiset mekanismit aiheuttavat muutoksia geenien toimintaan vaikuttamatta dna:n emäsjärjestykseen. Epigenetiikkaa on esimerkiksi dna:han kiinnittyvien säätelymolekyylien hahmo eli metylaation "sormenjälki".

Tuorein esimerkki epigenetiikasta saatiin, kun yhdysvaltalaisen Tuftsin yliopiston tutkija Larry Feig kollegoineen havaitsi, että nuorten hiirten muistiin vaikuttavat säätelymuutokset periytyivät niiden poikasille.

Kokeessa käytettiin geneettisesti muokattuja hiiriä, joiden muisti toimi puutteellisesti. Muisti kuitenkin parantui, kun tutkijat laittoivat nuoret hiiret kahdeksi viikoksi ympäristöön, joka tarjosi rutkasti sosiaalisia virikkeitä ja uusia kokemuksia.

Kun virikkeellisessä ympäristössä aikaa viettäneet hiiret sitten myöhemmin lisääntyivät, niiden poikasten muisti oli parempi kuin muilla huonomuistisen kannan poikasilla. Ero säilyi silloinkin, jos poikaset siirrettiin aivan tavanomaisessa ympäristössä eläneiden hiiriemojen hoidettaviksi.

Tutkijat päättelivät, että emojen nuoruudessa kokema virikkeellinen ympäristö aktivoi niiden soluissa biokemiallisen säätelyketjun, joka petrasi hermosolujen muistimekanismien toimintaa. Ainakin osa näistä geenien säätelyn muutoksista myös periytyi jälkeläisille.

Tutkimuksen julkaisi Journal of Neuroscience.