Siirtogeenisten silkkiapinoiden jalat hehkuvat vihreinä uv-valossa. Alimpana oikealla Kou, maailman ensimmäisen 2. sukupolven siirtogeenisen apinan ylpeä isä. Kuva: E.Sasaki et al 2009
Siirtogeenisten silkkiapinoiden jalat hehkuvat vihreinä uv-valossa. Alimpana oikealla Kou, maailman ensimmäisen 2. sukupolven siirtogeenisen apinan ylpeä isä. Kuva: E.Sasaki et al 2009

Siirtogeenisten apinoiden avulla voidaan saada lisätietoa esimerkiksi Parkinsonin taudista, jota on vaikea tutkia jyrsijöillä.

Japanilaistutkija Erika Sasaki kollegoineen sai ujutettua fluoresoivaa GFP-proteiinia (green fluorescent protein) tuottavan geenin silkkiapinan perimään niin, että se siirtyi myös jälkeläisille.

Hiirillä vastaava on jo rutiinia, mutta tutkijoiden suosikkikädellisillä, reesusmakakeilla, se ei ole onnistunut. Niihinkin on kyllä hiljattain siirretty sekä fluoresoivan proteiinin että Huntingtonin taudin geenit, mutta ensimmäisen sukupolven yksilöt eivät ole tuottaneet siirtogeenisiä jälkeläisiä, mikä on olennaista tutkimuksen jatkuvuuden kannalta.

Monia ihmisen sairauksia – erityisesti neurologisia – on vaikea tutkia jyrsijöillä niiden erilaisen biologian vuoksi. Silkkiapina on jo lähempänä ihmistä, vaikkei yhtä lähellä kuin reesusmakaki.

Silkkiapina on kuitenkin monessa suhteessa ihanteellinen koe-eläin: se on helppohoitoinen ja lisääntyy nopeasti. Toisaalta kädellisten käyttöön ihmisen tautimalleina liittyy eettisiä ongelmia.

Tutkimuksen julkaisi Nature.