Mistä tulivat alkuperäiset amerikkalaiset? Ei pohjoisesta, todistelee uusi geneettinen tutkimus. Kuva: Henning Dalhoff / Science Photo Library
Mistä tulivat alkuperäiset amerikkalaiset? Ei pohjoisesta, todistelee uusi geneettinen tutkimus. Kuva: Henning Dalhoff / Science Photo Library

Pohjois-Kanadan jäätikköä halkovalla maakäytävällä ei ollut tarpeeksi ravintoa ja kasvillisuutta käytettäväksi.

Dna-tutkijat haastavat vakiintuneet teoriat siitä, miten ensimmäiset ihmiset saapuivat Amerikoihin.

Vakiokäsityksen mukaan jääkauden ihmiset siirtyivät Amerikoihin maakäytävää pitkin. Se kulki jäätikön välitse nykyisen Pohjois-Kanadan alueella.

Tämä ei voinut olla mahdollista uuden dna-tutkimuksen mukaan, kertovat biologit ja geneetikot tiedelehti Naturessa.

Tutkijat keräsivät näytteitä maakäytävän alueelta ja tutkivat niiden avulla, millainen sikäläinen ekosysteemi oli. Näin he loivat kattavan kuvan siitä, miten ja milloin erilaiset kasvit ja eläimet kehittyivät alueella ja miten jäinen maisema muuttui elinkelpoiseksi.

Vaikka monet ihmiset ovat kulkeneet maakäytävää pitkin Amerikoihin noin 12 600 vuotta sitten ja sen jälkeen, se oli kulkukelvoton sitä aiemmin.

Maakäytävältä puuttuivat muun muassa puut, joita olisi voitu käyttää työkaluihin ja polttoaineena. Alueella ei ollut myöskään lainkaan riistaa, joka oli välttämätöntä metsästäjä-kerääjille.

Siksi ensimmäiset amerikkalaiset tulivat muuta kautta. Tutkimuksen tekijät ehdottavat, että he tulivat meriteitse Tyynenmeren rannikkoa pitkin.

Keitä he olivat, siitä on kiistelty paljon.

Arkeologit ovat yhtä mieltä siitä, että ensimmäisiä amerikkalaisia eli Clovisin intiaanikulttuurissa nykyisen New Mexicon alueella.

Sieltä on löytynyt kivityökaluja ja esineitä, jotka ovat jopa 13 000 vuoden takaa. Tuohon aikaan maakäytävää oli mahdoton ylittää.

”Vaikka käytävä oli auki 13 000 vuotta sitten, vei useita satoja vuosia ennen kuin ihmisen oli mahdollista käyttää sitä”, sanoo Eske Willerslev.

Hän on evoluutiota tutkiva geneetikko Cambridgen yliopistossa St. Johnin Collegessa ja johti tätä uutta tutkimusta.

”Ensimmäiset ihmiset tulivat nykyiselle Yhdysvaltain ja Keski- ja Etelä-Amerikan alueille siis eri reittiä”, väittää Willerslev.

Ryhmä keräsi alueella todisteensa kaikista lajeista eikä keskittynyt vain joihinkin.

”Periaatteessa sekvensoimme dna:ta kaikista lajeista, aina bakteereista kasveihin ja eläimiin”, sanoo Willerslev.

Uutista on korjattu 15.8.2016 klo 14.31: Kyse ei ollut Beringinsalmen maakankaasta, kuten alkuperäisessä jutussa luki, vaan Pohjois-Kanadan jäätikköä halkovasta maakäytävästä. 

syytinki
Seuraa 
Viestejä9287
Liittynyt18.8.2008

Ensimmäiset amerikkalaiset tulivat rannikkoa pitkin, eivät jäätikön maakäytävän kautta

Käyttäjä2688 kirjoitti: Miksi maaeläimet olisivat olleet välttämättömiä ihmisille Beringinsalmen kannaksella? Meressä oli varmasti silloinkin kalaa ja hylkeitä. Niinpä. Taisivat ekat ihmiset tulla Suomenkin hylkeiden ja kalan perässä. Eivät tulleet hakemaan salaattia. Merta pitkin saattoivat silti mennä Ameriikkaan koska veneily on ollut kauan parempien ihmisten suosima harrastus. Oli helpompi seilailla pitkin rantoja kuin tarpoa jäisessä maisemassa.
Lue kommentti

Vesistöissä kasvavat toukat imevät muovia itseensä.

Mikromuovi eli alle viiden millin kokoinen ja vielä huomattavasti pienempi muovisilppu on tiedostettu valtavaksi ongelmaksi merissä ja vesistöissä.

Vaatteista, kosmetiikasta ja muista tuotteista irtoava mikromuovi päätyy luontoon eikä poistu sieltä. Ravinnon mukana sitä päätyy eläimiin, ja muovi kiertää ravintoketjussa.

Nyt Belfastin ja Readingin yliopistojen tutkijat ovat tehneet huolestuttavan havainnon. Hyttyset ja muut hyönteiset levittävät mikromuovia myös maanpäällisiin ravintoketjuihin, he raportoivat Biology Letters -lehdessä.

Hyönteisten toukat kasvavat vedessä, jossa ne siivilöivät mikroskooppisia muovinpalasia sisäänsä ruoan mukana. Muovi säilyy toukassa, kun se muodonmuutosten myötä kasvaa aikuiseksi hyönteiseksi.

Tutkijat syöttivät lintuhyttysen toukille mikroskooppisia muovinpalasia, kooltaan 2–15 mikrometriä. Mikrometri on millimetrin tuhannesosa. Mitä pienempää muovi oli, sitä enemmän sitä päätyi toukkiin.

Ällistyttävä havainto oli, että muovi ei hävinnyt toukista mihinkään, kun ne kokivat muodonmuutoksen ja kasvoivat aikuisiksi. Täysikasvuisessa lintuhyttysessä muovia oli huomattavia määriä.

”Toukat suodattavat ravintoa suuhunsa eivätkä ne erota, mikä on muovia ja mikä ruokaa. Ne syövät levää, joka on suunnilleen saman kokoista kuin mikromuovi”, kertoo eläintieteen professori Amanda Callaghan Belfastin yliopistosta The Guardian -lehdessä.

Callaghan pitää erittäin todennäköisenä, että myös muiden hyönteislajien vedessä elävät toukat syövät mikromuovia ja kuljettavat sitä aikuisina ympäriinsä. Hyönteiset päätyvät ruoaksi muun muassa linnuille, lepakoille ja hämähäkeille, ja sitä kautta muovia kulkeutuu maanpäällisiin ravintoketjuihin.

”Hyönteisparvien mukana muovia voi nousta ilmoille suuria määriä. Se on todella masentavaa. Tämä muovi ei katoa ikinä mihinkään”, tutkimusta johtanut Callaghan valittelee.

Englannissa mikromuovia on löydetty jo esimerkiksi päivänkorennoista ja vesiperhosista. Walesin joissa jopa puolella tutkituista hyönteisentoukista on mikromuovia sisuksissaan.

Merilinnuistakin on jo löydetty mikromuoveja, mutta aiemmin ei ole tutkittu, voisivatko ne levitä ravinnosta hyönteisten välityksellä.

”Tämä on aiemmin tuntematon reitti. Se altistaa sellaisetkin eläimet, jotka tavallisesti eivät muoville altistu. Emme vielä tiedä vaikutuksia”, Callaghan sanoo.

Käyttäjä4499
Seuraa 
Viestejä4400
Liittynyt21.7.2017

Mikromuovia päätyy hyttysiinkin

"These problems, if they hold true in people as has been shown in the case of BPA, will carry over to future generations through their effects on the germline. The researchers showed that, if it were possible to eliminate bisphenol contaminants completely, the effects would still persist for about three generations ." BPA replacements in plastics cause reproductive problems in lab mice
Lue kommentti

VVM = varhainen vuorovaikutusmalli

Käyttäjä4499
Seuraa 
Viestejä4400
Liittynyt21.7.2017

Mikromuovia päätyy hyttysiinkin

Entä kanojen muovisen juomasäiliöt: kuinka paljon niistä liekenee ainetta, ja päätyykö se jopa kananmuniin? On selvää, että eläinten juomavesi tulisi vaihtaa päivittäin, mutta moni ei näin tee. Jo muutaman hellepäivän säiliössä seissyt vesi haisee voimakkaasti, vaikka se ei olisi käytössä (eli sinne ei kulkeudu nokan kautta rehupölyä tms. joka alkaisi sitten pilaantua). Jos broilerin/kanan päivittäinen juomavesi haisee selkeästi muoville, miten se voi olla vaikuttamatta ihmiseen, joka syö usein...
Lue kommentti

VVM = varhainen vuorovaikutusmalli

Valveilla makaaminen tekee vuoteesta vihollisen, joka estää nukkumisen.

Hyvä yöuni on terveytemme elintärkeitä peruspilareita. Se elvyttää kehon, uudistaa soluja, hoitaa mieltä, huoltaa muistia ja suojaa sairauksilta.

Univaje toimii päinvastoin ja on elimistölle myrkkyä.

Se heikentää muistia, häiritsee tunne-elämää, koettelee aineenvaihduntaa ja immuunipuolustusta ja altistaa sairauksille, kuten diabetekselle, sydän- ja verisuonitaudeille, mielenterveyden häiriöille ja aivorappeumille, esimerkiksi Alzheimerin taudille.

Jokainen nukkuu joskus huonosti, mutta toisilla univaikeudet kroonistuvat. Paradoksaalisesti ihminen alkaa silloin pelätä, ettei saa unta, niin paljon, ettei saa unta. Sänky ei ole enää ystävä vaan vihollinen.

Perinteisesti pitkäaikaista unettomuutta on hoidettu lääkkeillä, mutta nykyisin niitä ei enää suositella. Tilalle on tullut lääkkeettömiä vaihtoehtoja, kuten kognitiivis-behavioraalinen cbt-terapia.

Sänky on vain nukkumista varten

Cbt-terapian ytimessä on nukkumista haittaavien pelkojen ja muiden kielteisten ajatusmallien horjuttaminen ja purkaminen.

Tässä yksi tärkeä keino on rajoittaa vuoteessa oloa, sillä pahimmillaan oma sänky on uniongelmaiselle ärsyke, joka estää nukkumisen. Hän on ehdollistunut siihen, että sängyssä odottaa kurja yö.

”Tarkoituksena ei ole rajoittaa nukkumista vaan vuoteessa oloa. Jokainen vuoteessa valveilla oltu hetki vahvistaa negatiivista yhteyttä valveen ja vuoteen välillä”, sanoo Helsingin uniklinikan toiminnanjohtaja Anne Huutoniemi, joka hoitaa uniongelmaisia cbt:llä.

Käytännössä ensin arvioidaan, miten kauan uneton todellisuudessa nukkuu silloin, kun kokee, ettei nuku silmän täyttä. Jos keskiarvoksi saadaan vaikkapa 5,5 tuntia yössä, siitä tehdään vuoteessaoloaika, ja ihminen alkaa mennä nukkumaan vuoteessaoloaikansa verran ennen tavanomaista ylösnousuaikaansa.

Aluksi aikataulua noudatetaan kaksi viikkoa. Jos uneton ei saa unta puolen tunnin kuluessa sänkyyn menosta tai herää yöllä ja virkistyy, hänen on noustava sängystä ja pysyttävä sieltä poissa, kunnes vireys taas vaihtuu väsymykseen.

Jos kahden viikon jälkeen suurin osa sovitusta vuodeajasta kuluu unessa, nukkumaanmenoa voidaan alkaa aikaistaa 15 minuuttia viikossa. Tätä jatketaan, kunnes saavutetaan ideaaliaika, joka kerryttää unta sopivasti.

 

Lue lisää

Tiede-lehdessä 11/2018 on pitkä artikkeli, jossa lääketieteeseen erikoistunut tiedetoimittaja Mari Heikkilä kertoo, miten aivot ehdollistuvat pelkäämään nukkumaan menoa, miten hyviä tuloksia cbt-hoito on tuottanut ja miten itse kukin voi auttaa itseään nukahtamaan helpommin.

Jos aihe kiinnostaa, käy ostamassa paperilehti tai iPad-digilehti.

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea artikkelin kirjautumalla tilaajatunnuksillasi Digilehdet-palveluun.

Ellet ole vielä aktivoinut digilukuominaisuutta, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.

Ellet ole tilaaja, voit hyödyntää maksutonta tutustumistilausta, joka tarjoaa neljän viikon lukuoikeuden Tiede-lehden artikkeleihin.

Pääset tekemään tilauksen klikkaamalla tätä artikkelilinkkiä.