Suomalais-venäläinen tutkijaryhmä on ottanut askeleen eteenpäin sukupuuton uhkaaman vesikon (Mustela lutreola) pelastamisessa. Kuopion yliopiston ja Venäjän tiedeakatemian työryhmä on onnistunut tuottamaan vesikkoja alkionsiirrolla. Ensimmäiset ...

Suomalais-venäläinen tutkijaryhmä on ottanut askeleen eteenpäin sukupuuton uhkaaman vesikon (Mustela lutreola) pelastamisessa. Kuopion yliopiston ja Venäjän tiedeakatemian työryhmä on onnistunut tuottamaan vesikkoja alkionsiirrolla. Ensimmäiset 15 pentua syntyivät Novosibirskissä toukokuun lopussa. Niistä 10 on edelleen elossa, muut kuolivat alipainoisia. Tutkimusyhteistyön tuloksista raportoidaan tänään Kuopion yliopistossa.

Alkionsiirrossa luovuttajaeläimen varhaisessa kehitysvaiheessa olevat alkiot siirretään huuhteluliuokseen ja se puolestaan vastaanottajanaaraan kohtuun. Tutkijat käyttivät vastaanottajanaaraana hillerin ja vesikon risteymää. Novosibirskin tarhassa siirrettiin kaksi vuotta sitten vesikon alkioita hillerivastaanottajan kohtuun ja hillerin alkioita vesikkovastaanottajan kohtuun, mutta kokeilut eivät tuottaneet jälkeläisiä. Todennäköisesti istukan kehittymisessä ja toiminnassa on niin paljon häiriöitä, ettei sikiönkehitys jatku loppuun asti. Tästä heräsi ajatus käyttää risteymänaaraita. Risteymäurokset ovat lisääntymiskyvyttömiä.

Ensi vuonna tutkijat aikovat kokeilla siemennesteen pakastamista ja pakastettujen alkioiden siirtoa. Pakastealkiot säilyvät nestetypessä pitkiä aikoja ja ovat siirrettävissä, kun sopivia vastaanottajia on tarjolla. Uhanalaisen eläinlajin alkioiden pakastus yksi tapa estää lajia kuolemasta sukupuuttoon. Normaalisti alkiot siirretään samaa lajia olevan vastaanottajan kohtuun. Jos laji on uhanalainen eikä vastaanottajia ole, voidaan käyttää lähisukuisen lajin naaraan kohtua. Eläviä jälkeläisiä on onnistuttu tuottamaan villin lajin alkioiden siirrolla lähisukuisen kesyn lajin kohtuun kissa-, hiiri-, hevoseläimillä ja märehtijöillä.

Syntyneet vesikonpennut ovat osoitus siitä, että lajin alkiot pystyvät kehittymään risteymänaaraiden kohdussa. Mikäli myös pakastealkiot kehittyvät normaalista, niitä voidaan jatkossa siirtää risteymänaaraiden kohtuun Suomessa.

Viimeisin havainto Suomen vesikoista on vuodelta 1992 Sotkamosta. Vielä 1930-luvulla laji oli varsin yleinen, mutta sitä voidaan tällä hetkellä pitää jo kadonneena lajina. Eläinpuiston vesikot ovat tulleet meille Rotterdamista, Hollannista.