Cambridgen yliopiston soutajien käsissä ei ole voimaa yhtä paljon kuin muinaisten maalaisnaisten käsissä.
Cambridgen yliopiston soutajien käsissä ei ole voimaa yhtä paljon kuin muinaisten maalaisnaisten käsissä.

Vahvat käsivoimat kertovat maatöiden rasituksesta.

Maatyöt muovasivat esihistoriallisen ajan naisista väkivahvoja. Heidän käsivarsissaan oli enemmän voimaa kuin nykyajan kova tason naispuolisilla urheilijoilla.

Asia selvisi, kun Cambridgen yliopiston fyysisen antropologian tutkijat vertasivat Keski-Euroopasta löytyneiden esihistoriallisen ajan naisten luita nykynaisten luustoon. Luiden vahvuudesta voi päätellä lihasten voimaa.

”On helppo unohtaa, että luu on elävää kudosta, joka reagoi siihen, miten ponnistelemme kehollamme. Luu muuttaa muotoaan, kaarevuuttaan, paksuuttaan ja tiheyttään mukautuakseen toistuvaan rasitukseen”, selittää tutkimuksen pääkirjoittaja Alison Macintosh Cambridgen yliopiston tiedotteessa.

Vertailuun otettiin nykynaisia, joista toiset liikkuivat vain vähän, mutta toiset harrastivat juoksua, pelasivat jalkapalloa tai soutivat kilpaa.

Tutkimukseen osallistuneet soutajat kuuluivat Cambridgen yliopiston soutujoukkueeseen. Naiset harjoittelivat kaksi kertaa päivässä ja soutivat viikossa 120 kilometriä.

Vertailun varhaisimmat, neoliittisen kivikauden naiset elivät Keski-Euroopassa 7400–7000 vuotta sitten.

Heidän sääriluunsa osoittautuivat vahvuudeltaan samanlaisiksi kuin soutajilla. Kuitenkin heidän käsivartena luut olivat 11–16 prosenttia vahvemmat kokoon nähden kuin kilpasoutajien ja peräti 30 prosenttia vahvemmat kuin keskiverto yliopisto-opiskelijan.

Vielä selvemmin ylävartaloon painottuvasta rasituksesta kertoivat pronssikautisten naisten luut. He elivät 4300–3500 vuotta sitten.

Pronssikautisten naisten käsivarsien luut olivat 9–13 prosenttia vahvemmat kuin soutajilla mutta heidän sääriluunsa olivat 12 prosenttia heiveröisemmät.

Enemmän kuin miehillä esihistoriallisilla naisilla korostui käsin tekeminen jalan liikkumisen sijasta. Yläraajojen korostunut rasitus johtui tutkijoiden olettamuksen mukaan maatöistä, joita esihistorialliset naiset tekivät.

Käsivoimia vahvisti ehkä erityisesti jyvien jauhanta, joka saattoi hyvin olla nimenomaan naisten työtä.

”Tuhansien vuosien ajan jyviä jauhettiin käsin kahden suuren käsikiven välissä. Niissä harvoissa nyky-yhteisöissä, joissa käsikiviä yhä käytetään, naiset jauhavat jyviä jopa viisi tuntia päivässä”, Macintosh kertoo.

Naiset luultavimmin ahersivat käsin myös kaikenlaista muuta, kuten kylvivät ja muokkasivat peltoja, korjasivat satoa, hoitivat karjaa, valmistivat ruokaa ja tekivät tekstiilejä eri aineksista.

Tutkimuksen julkaisi Science Advances.

Tutkijat esittävät, että nykyihminen vaelsi ulos Afrikasta useaan otteeseen. Ensimmäisen seurueen lähdöstä on noin 120 000 vuotta.

Nykyihminen Homo sapiens kehittyi Afrikassa, mistä noin 60 000 vuotta sitten levittäytyi Aasian ja Euroopan puolelle joukko, josta kaikki nykyiset ei-afrikkalaiset polveutuivat.

Näin ihmislajin tarinaa on kerrottu koulukirjoissa ja tiedeuutisissa vuosien ajan. Nyt siihen on aika tehdä päivitys, toteavat alan asiantuntijat Science-lehdessä .

Arvostetun Max Planck -instituutin ja Hawaijin yliopiston tutkijat kokosivat analyysissaan yhteen joukon löytöjä, jotka on tehty Aasiassa aivan viime vuosina. Niistä saadut tutkimustulokset eivät sovi yhteen vanhan kertomuksen kanssa.

Esimerkiksi Keski- ja Etelä-Kiinasta on löydetty nykyihmisen jäänteitä, jotka on ajoitettu 70 000–120 000 vuotta vanhoiksi.

Löydöt Kaakkois-Aasiasta ja Australiasta viittaavat siihen, että nykyihminen ehti häärätä sielläkin jo ennen kuin lajimme vanhan teorian mukaan oli edes astunut jalallaan Afrikan ulkopuolelle.

Tutkijat esittävät, että nykyihminen vaelsi ulos Afrikasta useaan otteeseen. Ensimmäisen seurueen lähdöstä on noin 120 000 vuotta, siis kaksi kertaa pidempi aika kuin mitä ennen otaksuttiin.

Heidän jälkeensä muuttajia on ollut useita, kunnes suurin Afrikasta muutto nähtiin 60 000 vuotta sitten.

Jokin vanhassa tarinassa sentään pitää kutinsa: kaikki kansat Afrikan ulkopuolella polveutuvat tuosta viimeksi mainitusta joukkiosta. Syystä tai toisesta aiemmin lähteneiden ihmisten suvut ovat sammuneet.

”Varhemmin kuin 60 000 vuotta sitten Afrikasta levittäytyneet ihmiset olivat todennäköisesti pieniä metsästäjä-kerääjien ryhmiä. Ainakin jotkin näistä varhaisista levittäytyjistä jättivät vähäisiä geneettisiä jälkiä nykyisiin ihmispopulaatioihin”, selittää tutkimustiedotteessa professori Michael Petraglia Ihmisen historian Max Planck -instituutista.

Analyysissaan tutkijat liittävät tarinaan myös viimeaikaisissa geenitutkimuksissa saadut tiedot siitä, että nykyihminen pariutui sukulaislajiensa kanssa Afrikasta lähdettyään.

Nykyihmisiltä on tunnistettu niin neandertalien kuin denisovanihmisten geenejä sekä näiden lisäksi vielä tunnistamattoman ihmislajin perimää.

Tutkijoiden mukaan risteytyminen tapahtui Aasiassa, missä lajeillamme oli mahdollisuus kohdata oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa.

Alaisiaan kuunteleva ja vaatimattomasti käyttäytyvä pomo parantaa alaisten luovuutta, osoitti kiinalaisyrityksissä tehty tutkimus.

Esimiehen kannattaa rohkeasti myöntää omat virheensä ja olla vaatimaton suhteessa alaisiinsa, osoittaa uusi yhdysvaltalais-kiinalainen tutkimus.

Ohion osavaltionyliopiston liiketalouden apulaisprofessori Jasmine Hun johtamassa tutkimuksessa tarkasteltiin johtajan käytöksen vaikutusta alaisten luovuuteen kiinalaisissa it-alan yrityksissä ja nii.

Esimiehen kuunteleva ja vaatimaton käytös lisäsi tiimin luovuutta tilanteissa, joissa valtaetäisyys on pieni eli johtaja osallistuu läheisesti alaisten työhön ilman, että välissä on suurta hierarkiakuilua.

”Tällaiset johtajat helpottivat tiedon jakamista tiimin jäsenten välillä, mikä taas johti uudenlaisten ratkaisujen rohkeampaan etsimiseen”, tutkija Hu sanoo Ohion yliopiston tiedotteessa.

Kun valtaetäisyys on suuri eli johtajat ovat hyvin erillään työntekijöistä, esimiesten nöyrä käytös saatetaan nähdä jopa heikkouden merkkinä. Tässä tapauksessa nöyrä käytös alaisia kohtaan saattoi horjuttaa tiimin vakauden tunnetta. Tiimi on kenties tottunut siihen, että esimies on hallitseva ja linjaa asiat jämäkästi.

Tutkimuksessa työntekijät saivat itse arvioida johtajansa nöyryyttä tai vaatimattomuutta kuusiportaisella asteikolla. Heiltä kysyttiin muun muassa, kuinka avoin pomo heidän mielestään on palautteelle.

Valtaetäisyyttä taas mitattiin muun muassa kysymällä työntekijöiltä, uskaltavatko he ottaa esimiehen kanssa puheeksi sen, että esimerkiksi tiimin suoritus ei vastaa tavoitteissa määriteltyä. Jos tällainen vuorovaikutus on vaikeaa, tutkijat määrittelivät valtaetäisyyden suuremmaksi.

Tutkimuksen julkaisi Journal of Applied Psychology.

Kysely

Onko sinulla hyvä esimies?