Cambridgen yliopiston soutajien käsissä ei ole voimaa yhtä paljon kuin muinaisten maalaisnaisten käsissä.
Cambridgen yliopiston soutajien käsissä ei ole voimaa yhtä paljon kuin muinaisten maalaisnaisten käsissä.

Vahvat käsivoimat kertovat maatöiden rasituksesta.

Maatyöt muovasivat esihistoriallisen ajan naisista väkivahvoja. Heidän käsivarsissaan oli enemmän voimaa kuin nykyajan kova tason naispuolisilla urheilijoilla.

Asia selvisi, kun Cambridgen yliopiston fyysisen antropologian tutkijat vertasivat Keski-Euroopasta löytyneiden esihistoriallisen ajan naisten luita nykynaisten luustoon. Luiden vahvuudesta voi päätellä lihasten voimaa.

”On helppo unohtaa, että luu on elävää kudosta, joka reagoi siihen, miten ponnistelemme kehollamme. Luu muuttaa muotoaan, kaarevuuttaan, paksuuttaan ja tiheyttään mukautuakseen toistuvaan rasitukseen”, selittää tutkimuksen pääkirjoittaja Alison Macintosh Cambridgen yliopiston tiedotteessa.

Vertailuun otettiin nykynaisia, joista toiset liikkuivat vain vähän, mutta toiset harrastivat juoksua, pelasivat jalkapalloa tai soutivat kilpaa.

Tutkimukseen osallistuneet soutajat kuuluivat Cambridgen yliopiston soutujoukkueeseen. Naiset harjoittelivat kaksi kertaa päivässä ja soutivat viikossa 120 kilometriä.

Vertailun varhaisimmat, neoliittisen kivikauden naiset elivät Keski-Euroopassa 7400–7000 vuotta sitten.

Heidän sääriluunsa osoittautuivat vahvuudeltaan samanlaisiksi kuin soutajilla. Kuitenkin heidän käsivartena luut olivat 11–16 prosenttia vahvemmat kokoon nähden kuin kilpasoutajien ja peräti 30 prosenttia vahvemmat kuin keskiverto yliopisto-opiskelijan.

Vielä selvemmin ylävartaloon painottuvasta rasituksesta kertoivat pronssikautisten naisten luut. He elivät 4300–3500 vuotta sitten.

Pronssikautisten naisten käsivarsien luut olivat 9–13 prosenttia vahvemmat kuin soutajilla mutta heidän sääriluunsa olivat 12 prosenttia heiveröisemmät.

Enemmän kuin miehillä esihistoriallisilla naisilla korostui käsin tekeminen jalan liikkumisen sijasta. Yläraajojen korostunut rasitus johtui tutkijoiden olettamuksen mukaan maatöistä, joita esihistorialliset naiset tekivät.

Käsivoimia vahvisti ehkä erityisesti jyvien jauhanta, joka saattoi hyvin olla nimenomaan naisten työtä.

”Tuhansien vuosien ajan jyviä jauhettiin käsin kahden suuren käsikiven välissä. Niissä harvoissa nyky-yhteisöissä, joissa käsikiviä yhä käytetään, naiset jauhavat jyviä jopa viisi tuntia päivässä”, Macintosh kertoo.

Naiset luultavimmin ahersivat käsin myös kaikenlaista muuta, kuten kylvivät ja muokkasivat peltoja, korjasivat satoa, hoitivat karjaa, valmistivat ruokaa ja tekivät tekstiilejä eri aineksista.

Tutkimuksen julkaisi Science Advances.

Kolmen ja puolen kuukauden kuuri sisälsi pahoinvointilääkettä, hormoneja ja rintojen pumppausta.

Transsukupuolinen 30-vuotias nainen syötti puolisonsa synnyttämää vauvaa pelkästään omalla rintamaidollaan kuusi viikkoa.

Merkkitapauksesta raportoivat endokrinologit Tamar Riesman ja Zil Goldstein Transgender Health -lehdessä. He työskentelevät Mount Sinainin transsukupuolisen lääketieteen keskuksessa New Yorkissa.

Tämä on ensimmäinen kerta, kun lääketieteellisessä kirjallisuudessa kuvataan sitä, että sukupuolensa miehestä naiseksi vaihtanut on onnistunut imettämään. Tällaisesta on kyllä kiertänyt tarinoita internetissä, mutta niiden todenperäisyydestä ei ole varmuutta.

Nainen haki apua Riesmanilta ja Goldsteinilta, kun hänen hänen kumppaninsa oli yli viidennellä kuukaudella raskaana. Hän oli kiinnostunut rintaruokinnasta, vauvaa odottava puoliso ei.

Aiemmin potilas oli syönyt kuusi vuotta naiselliseksi muuttavia hormoneja, ja nämä hoidot olivat yhä meneillään. Mitään leikkauksia hänelle ei ollut tehty.

Maidon erittymiseen tähtäävä kuuri sisälsi kasvavia annoksia progesteronia ja estradiolia.

Tavallisesti synnyttäneiden naisten maidontuotantoa stimuloi aivolisäkkeen etulohkosta vapautuva hormoni nimeltä prolaktiini, mutta sitä ei ole saatavana synteettisenä valmisteena. Sen sijaan maitorauhasten herättämiseen kokeiltiin pahoinvointilääkettä nimeltä domperidoni.

On näet olemassa kertomuksia siitä, että tämä lääke vauhdittaisi maidontuotantoa. Yhdysvaltain Ruoka- ja lääkevirasto FDA on kuitenkin varoittanut, ettei sitä tulisi käyttää tuohon tarkoitukseen.

Samaan aikaan nainen käytti rintapumppua rintojen stimuloimiseen. Hoidon ansiosta hänelle kasvoivat lääketieteellisen määrittelyn mukaan normaaleilta naisen rinnoilta näyttävät rinnat.

Kuukaudessa niistä alkoi herua maitotippoja. Kolmen kuukauden kuurin jälkeen maitoa valui yhteensä 227 grammaa päivässä.

Kun vauva syntyi, nainen pystyi ruokkimaan vauvaa pelkästään rintamaidolla kuusi viikkoa. Sen ajan lääkäri varmisti, että pienokainen oli terve ja kehittyi normaalisti.

Tämän jälkeen vauva alkoi saada myös äidinmaidonvastiketta, koska rintamaito ei riittänyt. Nainen jatkaa imettämistä.

Se, että transnainen tuottaa maitoa, ei itse asiassa ole yllätys. Monet lääkärit ovat havainneet, että hormoniterapia johtaa rintojen kasvamiseen.

Ei ole mitään syytä, mikseivät tällaisten rintojen maitorauhaset toimisi kuten muillakin naisilla, sanoi transsukupuolisten hoitoon erikoistunut Joshua Safer Bostonin yliopistosta New Scientistille.

On epäselvää, missä määrin määrin lääke ja hormonit tukivat maidontuottoa.

”Pelkästään rintojen stimulaatio voisi riittää”, Safer totesi.

Jos hoito osoittautuu turvalliseksi ja tehokkaaksi, se voi auttaa myös naisia, joilla on vaikeuksia imetyksessä ja naisia, jotka adoptoivat vauvan.

Transnaisen rintamaitoa ei kuitenkaan ole tutkittu. Vielä ei tiedetä, onko sen koostumus sama kuin raskauden kokeneiden ja synnyttäneiden naisten maidon. Siitäkään ei ole aavistusta, miten uudella tavalla tuotettu maito vaikuttaa vauvaan pitkällä ajalla.

Siksi hoitoa ei vielä voi suositella kenellekään, vaikka se vaikuttaakin lupaavalta.

Puhdistusaineet, deodorantit, maalit ja muut haihtuvat kemikaalit lisäävät vaarallisia pienhiukkasia ja epäterveellistä alailmakehän otsonia.

Terveyttä vaarantaville ilmansaasteille on paljastunut yllättävä lähde: öljystä valmistetut kuluttajatuotteet saippuasta maaleihin.

Niistä haihtuvat yhdisteet lisäävät ulkoilmaan päästessään pienhiukkasten ja alailmakehän otsonin muodostusta jo yhtä paljon kuin autojen päästöt, paljasti Science-lehdessä julkaistu tutkimus.

Otsoni on hengitettynä epäterveellistä, ja ilman pienhiukkaset ovat teollisuusmaissa terveydelle kaikkein vahingollisin ympäristötekijä.

Pienhiukkaset kulkeutuvat hengitysilman mukana keuhkoihin ja pystyvät tunkeutumaan keuhkorakkuloihin, pienimmät jopa verenkiertoon. Ne aiheuttavat hengityselinsairauksia ja lisäävät esimerkiksi sydänkohtauksia ja aivoverenkierron häiriöitä.

Pienhiukkasten parhaiten tunnettu lähde on palaminen. Niitä tulee suoraan savupiipuista ja pakoputkista.

Lisäksi pienhiukkasia muodostuu ilmakehän kemiallisissa reaktioissa, joissa on mukana haihtuvia orgaanisia voc-yhdisteitä.

Voc-yhdisteitä haihtuu esimerkiksi sellaisista tuotteista kuin puhdistus- ja pesuaineista, printtereiden painomusteista, kosmetiikasta, maaleista, liimoista, pinnoitteista ja hyönteismyrkyistä. Niitä tulee ilmaan myös autojen pakokaasuista ja haihtuu bensiinistä.

Kuluttajatuotteiden merkitys saastelähteenä on yllättävän suuri siihen nähden, että 95 prosenttia öljyntuotannosta käytetään polttoaineisiin ja vain viisi prosenttia muihin tuotteisiin.

Muiden tuotteiden osuus on alkanut korostua sitä mukaa, kun liikenteen päästöt ovat merkittävästi vähentyneet.

”Autot ovat sata kertaa puhtaampia kuin 50 vuotta sitten”, sanoi tutkijaryhmän jäsen Jessica Gilman Yhdysvaltain meren- ja ilmakehän tutkimuslaitoksesta Noaasta Yhydsvaltain tiedeviikolla Austinissa.

Iso osa päästöistä tapahtuu sisätiloissa.

”Niillä voi olla merkittävä vaikutus, vaikka sitä ei ole aiemmin ymmärretty”, sanoi ryhmän toinen tutkija Christopher Cappa Californian yliopistosta Davisista.

Ilmiö näkyi sekä sisä- että ulkoilmasta tehdyissä mittauksissa, joita tutkijat tekivät Los Angelesissa.

Tutkijaryhmä yhdisti tutkimuksessaan teollisuuden tuotantotilastoja, yksityiskohtaista ilmakehän mittausdataa ja sisäilmatutkimuksia.

Tutkijat eivät vielä osanneet ottaa kantaa siihen, pitäisikö öljypohjaisten tuotteiden käyttöä tulosten perusteella vähentää ja mistä olisi paras luopua.

”Emme tiedä vielä. Olemme vasta tiedonhankinnan alkupisteessä”, sanoo Brian McDonald Coloradon yliopistosta Boulderista.

Helppoa haihtuvien kemikaalien hallinta ei ainakaan ole. Ne kuuluvat kehittyneissä maissa lähes jokaisen arkipäivään, ja niiden tehtävä on nimenomaan haihtua.

Puhdistusaineita ja deodorantteja ei ole tarkoitettu jäämään märäksi kelmuksi iholle tai pestävään pintaan.

”Yleensä hyvä pääsääntö on käyttää mahdollisimman vähän erilaisia kemikaaleja”, sanoi Cappa.