Cambridgen yliopiston soutajien käsissä ei ole voimaa yhtä paljon kuin muinaisten maalaisnaisten käsissä.
Cambridgen yliopiston soutajien käsissä ei ole voimaa yhtä paljon kuin muinaisten maalaisnaisten käsissä.

Vahvat käsivoimat kertovat maatöiden rasituksesta.

Maatyöt muovasivat esihistoriallisen ajan naisista väkivahvoja. Heidän käsivarsissaan oli enemmän voimaa kuin nykyajan kova tason naispuolisilla urheilijoilla.

Asia selvisi, kun Cambridgen yliopiston fyysisen antropologian tutkijat vertasivat Keski-Euroopasta löytyneiden esihistoriallisen ajan naisten luita nykynaisten luustoon. Luiden vahvuudesta voi päätellä lihasten voimaa.

”On helppo unohtaa, että luu on elävää kudosta, joka reagoi siihen, miten ponnistelemme kehollamme. Luu muuttaa muotoaan, kaarevuuttaan, paksuuttaan ja tiheyttään mukautuakseen toistuvaan rasitukseen”, selittää tutkimuksen pääkirjoittaja Alison Macintosh Cambridgen yliopiston tiedotteessa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Vertailuun otettiin nykynaisia, joista toiset liikkuivat vain vähän, mutta toiset harrastivat juoksua, pelasivat jalkapalloa tai soutivat kilpaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tutkimukseen osallistuneet soutajat kuuluivat Cambridgen yliopiston soutujoukkueeseen. Naiset harjoittelivat kaksi kertaa päivässä ja soutivat viikossa 120 kilometriä.

Vertailun varhaisimmat, neoliittisen kivikauden naiset elivät Keski-Euroopassa 7400–7000 vuotta sitten.

Heidän sääriluunsa osoittautuivat vahvuudeltaan samanlaisiksi kuin soutajilla. Kuitenkin heidän käsivartena luut olivat 11–16 prosenttia vahvemmat kokoon nähden kuin kilpasoutajien ja peräti 30 prosenttia vahvemmat kuin keskiverto yliopisto-opiskelijan.

Vielä selvemmin ylävartaloon painottuvasta rasituksesta kertoivat pronssikautisten naisten luut. He elivät 4300–3500 vuotta sitten.

Pronssikautisten naisten käsivarsien luut olivat 9–13 prosenttia vahvemmat kuin soutajilla mutta heidän sääriluunsa olivat 12 prosenttia heiveröisemmät.

Enemmän kuin miehillä esihistoriallisilla naisilla korostui käsin tekeminen jalan liikkumisen sijasta. Yläraajojen korostunut rasitus johtui tutkijoiden olettamuksen mukaan maatöistä, joita esihistorialliset naiset tekivät.

Käsivoimia vahvisti ehkä erityisesti jyvien jauhanta, joka saattoi hyvin olla nimenomaan naisten työtä.

”Tuhansien vuosien ajan jyviä jauhettiin käsin kahden suuren käsikiven välissä. Niissä harvoissa nyky-yhteisöissä, joissa käsikiviä yhä käytetään, naiset jauhavat jyviä jopa viisi tuntia päivässä”, Macintosh kertoo.

Naiset luultavimmin ahersivat käsin myös kaikenlaista muuta, kuten kylvivät ja muokkasivat peltoja, korjasivat satoa, hoitivat karjaa, valmistivat ruokaa ja tekivät tekstiilejä eri aineksista.

Tutkimuksen julkaisi Science Advances.

Sisältö jatkuu mainoksen alla