Kuva: L. Bondioli, Museum L. Pigorini of Rome, & R. Macchiarelli, Univ. of Poitiers
Kuva: L. Bondioli, Museum L. Pigorini of Rome, & R. Macchiarelli, Univ. of Poitiers

Edes neoliittiset ihmiset eivät säästyneet hammaslääkärin kauhuilta.

Mitä ihmiset tekivät 9 000 vuotta sitten, kun hammasta alkoi kolottaa? Menivät tietysti hammaslääkäriin. Näin voi päätellä kansainvälisen arkeologiryhmän Pakistanista löytämistä kalloista, joiden hampaissa on siistejä porausjälkiä. Poraamisen jälkeen hampaita on vielä puhdistettu kaivertamalla reikää erillisellä työkalulla.

Tähän asti tiedot esihistoriallisesta hampaiden poraamisesta ovat olleet hyvin satunnaisia ja korkeintaan 6 000 vuotta vanhoja. Pakistanin Mehrgarhista löydetyt kallot ajoittuvat kuitenkin 7 500-9 000 vuoden päähän, ja hampaiden poraaminen vaikuttaa enemmän tai vähemmän järjestelmälliseltä. Reikiä löydettiin yhdentoista henkilön kalloista; yhdellä henkilöllä oli kolme porausjälkeä eri hampaissa ja toisella henkilöllä samaa hammasta oli ”paikattu” kahdesti. Myöhemmin poraamisen taito on nähtävästi unohtunut, sillä tuoreemmissa kerroksissa porausjälkiä ei enää havaittu.

Porana on luultavasti toiminut terävä piikiven pää, joita on löytynyt Mehrgarhin alueelta runsaasti. Tutkijat epäilevät Naturessa, että poraaminen on voinut saada alkunsa reikien tekemisestä helmiin ja koruihin. Tutkijat rakensivatkin kansatieteellisten tietojen pohjalta esihistoriallisen ”jousihammasporan”, jonka teränä oli alueelta löytynyt piikivi. Pora kaiversi hampaaseen alle minuutissa samanlaisen reiän, kuin Mehrgarhin kalloista löytyneet.