Raju influenssa kaatoi yhdysvaltalaisia sotilaita sairaalan sänkyyn Ranskassa ensimmäisen maailmansodan aikana. Kuva: NATIONAL LIBRARY OF MEDICINE/SCIENCE PHOTO LIBRARY
Raju influenssa kaatoi yhdysvaltalaisia sotilaita sairaalan sänkyyn Ranskassa ensimmäisen maailmansodan aikana. Kuva: NATIONAL LIBRARY OF MEDICINE/SCIENCE PHOTO LIBRARY

Tutkijat osoittivat, että virus sopeutui pandemeian kuluessa ihmiseen ja muuttui tappavammaksi.

Sata

vuotta sitten raivonnut espanjantauti oli historian pahimpia vitsauksia. Se tappoi jopa 50 miljoonaa ihmistä ensimmäisen maailmansodan jälkivuosina.

Taudinaiheuttaja oli A-tyypin influenssavirus, H1N1. Tällä vuosituhannella jyllännyt sikainfluenssa oli samaa sukua. Se on jo muuttunut normaaliksi kausi-influenssaksi.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Alkuperäisen espanjantautiviruksen perimä selvitettiin kudosnäytteestä jo vuosituhannen alussa, mutta virusta ei ole saatu talteen kovinkaan monesta paikasta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Nyt eurooppalaiset ja amerikkalaiset tutkijat ovat onnistuneet erottamaan vanhoista jäänteistä lisää viruksen perimää, ja vieläpä taudin ensimmäisestä aallosta.

Niistä selviää, miten linnuista alkunsa saanut influenssavirus muuttui pandemian jyllätessä tappavammaksi, kun se oppi sopeutumaan ihmisen elimistöön.

Espanjantauti tappoi erityisesti nuoria ja terveitä. Kesäkuun 27. päivänä vuonna 1918 kaksi saksalaista sotilasta menehtyi tautiin berliiniläisessä sairaalassa. Nuorempi heistä oli vasta 17.

Ruumiinavauksen jälkeen heidän keuhkonsa säilöttiin formaliiniin ja ne päätyivät Berliinin lääketieteellisen museon kokoelmiin sadaksi vuodeksi.

Keuhkonäytteet osoittautuivat tutkijoille nyt kullanarvoisiksi. Kudoksissa lymysi yhä jäämiä menneisyyden kammottavasta kulkutaudista.

Kuten koronaviruksen perimä, myös espanjantaudin aiheuttaneen influenssaviruksen perimä on rna-muotoista.

Viruksella on kahdeksan geeniä. Keuhkokudoksessa säilyneistä hajanaisista rna:n pätkistä tutkijat saivat kursittua kasaan 60- ja 90-prosenttiset perimät nuoret sotilaat tappaneista viruksista.

Niistä näkyy, että näillä kesäkuussa kuolleilla sotilailla virus oli enemmän lintujen viruksen kaltainen kuin myöhemmin pandemiassa levinneet virukset.

Tutkijat vertasivat siis perimää jo tunnettuihin näytteisiin, jotka on saatu myöhemmin syksyllä 1918 kuolleilta.

Myöhemmissä viruksissa oli eräässä proteiinissa kaksi mutaatiota, jotka edesauttoivat viruksen leviämistä juuri ihmisissä. Sotilaat tappaneissa viruksissa näitä ei vielä ollut.

”Voi olla, että virus kehittyi pandemian ensimmäisinä kuukausina välttelemään ihmisen immuunipuolustusta”, kertoo tutkimusta johtanut virologi

Sébastien Calvignac-Spencer

Berliinin Robert Koch -instituutista Science-tiedelehdelle.

Tutkijat onnistuivat kasaamaan myös yhden täysin kokonaisen virusperimän. Tämä näyte oli peräisin Münchenissä vuonna 1918 kuolleen nuoren naisen kudoksista. Hänkin oli vasta 17-vuotias.

Kyseessä on vasta kolmas täysin kokonainen espanjantautiviruksen perimä. Tämän näytteen perusteella tutkijat eivät kuitenkaan voineet tehdä päätelmiä viruksen evoluutiosta, sillä naisen kuolinpäivää ei tiedetä.

Tässäkin näytteessä viruksen nukleoproteiini silti muistutti enemmän lintuihin kuin ihmiseen erikoistunutta virusta.

Münchenin naisen näytteestä tutkijat saivat osan viruksen proteiinikoneistosta raksuttamaan jälleen. Näytti siltä, että viruksen polymeraasikompleksi ei ollut niin aktiivinen kuin pandemian myöhemmästä vaiheesta tutkituilla viruksilla.

Tutkimus on vertaisarvioitavana ja sen voi lukea Bioarxiv-esijulkaisupalvelusta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla