Välimerenalueen laattapalapeli näytti tältä 140 miljoonaa vuotta sitten. Suur-Adria (Greater Adria) näkyy keskellä. Kuva: Utrechtin yliopisto
Välimerenalueen laattapalapeli näytti tältä 140 miljoonaa vuotta sitten. Suur-Adria (Greater Adria) näkyy keskellä. Kuva: Utrechtin yliopisto

Suur-Adria oli olemassa vielä dinosaurusten aikaan.

Syvällä Etelä-Euroopan alla ja korkealla Alppien vuorilla piilee jälkiä muinaisesta, aiemmin tuntemattomasta mantereesta, joka oli olemassa vielä dinosaurusten aikaan.

Tutkijat ovat nimenneet mantereen Suur-Adriaksi. Se sijaitsi aikoinaan Afrikan kyljessä merellä. Suur-Adria kuitenkin rusentui Euroopan alle mannerlaattojen ryskeessä kauan sitten, ja siitä on muistona enää kalkkikiviä Italian vuoristossa.

Osa Alpeista on peräisin tästä mantereesta. Loppu muinaisesta mantereesta on puristunut maan vaippaan jopa tuhannen kilometrin syvyyteen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Maapallon mantereet ovat eläneet kautta aikojen. Satoja miljoonia vuosia sitten eteläisellä pallonpuoliskolla oli Gondwana-jättiläismanner. Supermanteereessa olivat liitoksissa nykyiset Afrikka, Australia, Etelä-Amerikka, Etelämanner, Intia ja Arabian niemimaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Mantereet erkanivat hiljalleen toisistaan kohti nykyisiä asemiaan. Nyt löydetty Suur-Adria irtosi Gondwanasta arviolta 240 miljoonaa vuotta sitten ja alkoi liikkua tutkijoiden mallin mukaan kohti pohjoista.

140 miljoonaa vuotta sitten Suur-Adria oli vaeltanut Pohjois-Afrikan sivulle. Suurimmillaan se oli Grönlannin kokoinen. Valtaosa Suur-Adriasta oli kuitenkin meren alla ja vain pieni osa pinnalla, hieman samaan tapaan kuin Uuden-Seelannin saaret kohoavat merestä Australian sivulla.

Suur-Adriaa voinee verrata Uuteen-Seelantiin, sillä sekin on nykyään tunnistettu osaksi omaa mannertaan Zealandiaa, josta niin ikään 94 prosenttia on Tyynenmeren pinnan alla.

Suur-Adria oli todennäköisesti saariketju, jonka rannikoilla ja mannerjalustan matalissa vesissä kukoistivat korallit ja merenelävät.

Todisteet Suur-Adriasta ovatkin Etelä-Euroopan vuoristoista löytyvät kalkkikivet ja tietyt muut kivilajit. Ne ovat puristuneet Suur-Adrian merialueelle kertyneestä pohjasedimentistä ja muinaisten kalkkikuoristen merenelävien jäänteistä.

Tutkijat maalailevat LiveScience-verkkosivulla, että Suur-Adrian meret olisivat todennäköisesti olleet mainiota seutua laitesukellukseen. Mantereen maanpäällisestä elämästä ei juuri tiedetä. Suur-Adria oli kuitenkin olemassa dinosaurusten valtakaudella.

Noin sata miljoonaa vuotta sitten Suur-Adria oli liikkunut Euroopan eteläpuolelle ja alkoi puristua Euroopan alle. Mantereet liikkuvat hitaasti, vain nelisen senttiä vuodessa, mutta litosfäärissä jylläävät voimat ovat valtavia.

Valtaosa Suur-Adriasta työntyi syvälle maan vaippaan, mutta tietyt osat siitä ikään kuin raapiutuivat irti ja jäivät maan päälle. Tutkimusta johtanut professori Douwe van Hinsbergen Utrechtin yliopistosta esittää hyvän vertauksen tapahtumasta:

Ajattele, että sinulla on pitkähihainen paita päällä ja laitat kätesi viistosti pöydänreunan alle. Kun työnnät kättä pöydän alle, hiha rypistyy reunaa vasten. Vastaavasta rypistymisestä syntyi vuoriketjuja Etelä-Eurooppaan ja osa Alpeista, jossa Suur-Adrian kivilajeja on siis yhä nähtävissä.

”Unohtakaa Atlantis. Valtava määrä turisteja vierailee joka vuosi Suur-Adrian kadonneella mantereella tajuamatta sitä”, van Hinsbergen sanoo Utrechtin yliopiston tiedotteessa.

Suur-Adrian jäänteet ovat nykyään ohut kaistale Italiaa, pohjoisessa sijaitsevasta Torinosta Italian saappaan kantapäähän Adrianmeren rannalla. Siitä juontuu myös mantereen nimi.

Hollantilaisten johtamalta kansainväliseltä tutkimusryhmältä kesti kymmenen vuotta päästä kadonneen mantereen jäljille, sillä Välimeren alue on geologisesti erittäin monimutkainen.

Afrikan mannerlaatta työntyy Euraasian laatan alle, kunnes miljoonien vuosien päästä koko Välimeri sulkeutuu. Arabian laatta liikkuu vieressä hitaasti ja lisäksi Välimeren pohjukassa on kaksi pienoislaattaa: Helleeninen laatta ja Anatolian laatta.

”Se on geologinen sekasotku. Kaikki on vääntynyt, murtunut ja kasautunut päällekkäin. Tähän verrattuna esimerkiksi Himalajan alue on yksinkertainen. Siellä voi nähdä useita suuria siirroslinjoja jopa tuhansien kilometrien matkalta”, van Hinsbergen sanoo.

Suur-Adrian löytämiseksi tutkijoiden piti kerätä tietoa 30 valtion alueelta ja etsiä kirjallisuudesta pienenpieniä tiedon hippusia Välimeren alueen maankuoren liikkeistä ja kivien magnetismista, jonka avulla voidaan päätellä, missä tietty kivi on muinaisuudessa sijainnut.

Kymmenen vuoden jälkeen ja kehittyneen tietokoneohjelman avulla palapeli oli lopulta valmis.

Maanjäristysten aiheuttamien seismisten aaltojen kimpoilua seuraamalla voidaan myös rakentaa kuvaa maapallon sisuksista, hieman kuin tietokonetomografiakuvauksessa voidaan kurkistaa ihmisen sisään. Seismiset aallot paljastavat, että Suur-Adrian mantereen jäänteitä on maapallon vaipassa jopa 1 500 kilometrin syvyydessä.

Tutkimus mantereen löytymisestä julkaistiin muinaisiin mantereisiin erikoistuneessa Gondwana Research -tiedelehdessä.

Käyttäjä3415
Seuraa 
Viestejä16

Pitäisi saada kaikille jakeluun, että samat maankuoren liikunnot ja muut maapallon toimintaan sisältyvät ilmiöt ovat aina olleet käynnissä, ovat tällä hetkellä ja myös tulevaisuudessa. Tapahtumien nopeudessa on suuria eroja, mutta kaikkiin pätee sama täydellinen riippumattomuus ihmisen toiveista, haluista ja toiminnoista. Tämän hetken kaikkea terrorisoiva ilmastonmuutosvouhotus on ilmaston vaihtelun kannalta täysin merkityksetöntä, mutta sillä edesvastuuttomasti pelotellaan kaikkia asiaan perehtymättömiä, jopa lapsiakin, ja jarrutetaan yhteiskunnan edistymistä kohti parempaa tulevaisuutta.

Brainwashed
Seuraa 
Viestejä12634

Jaaha, no milloinkohan ruvetaan perimään sellaista laattatektoniikkaveroa, kun ilmastostakin peritään niin maan perkeleesti yhden sun toisen asian perusteella?
Yöveroakin voisi harkita, kun silloin tehdään sitä kuutamourakointiakin.

😎

Sisältö jatkuu mainoksen alla