Campi Flegrein tuhovoimista kertovat kraatterit näkyvät hyvin satelliittikuvassa, mutta paikan päällä ne peittyvät kasvillisuuden ja asutuksen alle. Kuva: Nasa/Earth Observing-1
Campi Flegrein tuhovoimista kertovat kraatterit näkyvät hyvin satelliittikuvassa, mutta paikan päällä ne peittyvät kasvillisuuden ja asutuksen alle. Kuva: Nasa/Earth Observing-1

 

Jos Campi Flegrei purkautuu, miljoonat ihmiset ovat hengenvaarassa.

Campi Flegrei on pysynyt hiljaa melkein viisisataa vuotta, siitä pitäen, kun se syksyllä 1538 purkautui viikon ajan. Laavasta kerrostui uusi pieni tulivuori, ja tuhkapilvet levisivät laajalle, mutta ihmisuhreilta lähes vältyttiin. Pukauksessa kuoli 24 ihmistä, jotka olivat taivastelemassa vastasyntynyttä vuorta, kun se yllättäen räjähti.

Vuoden 1538 purkaus oli pelkkä tussahdus verrattuna siihen, mihin Campi Flegrei pystyy. Hurjat voimansa se näytti esimerkiksi 39 000 vuotta sitten, kun se sylki uumenistaan magmaa, kiveä, kaasuja ja tuhkaa jopa kolmesataa kuutiokilometriä.

Tutkijoiden mukaan purkaus oli Euroopan tunnetun historian rajuin. Tuhkapilvet viilensivät ilmastoa maailmanlaajuisesti, ja tämän vulkaanisen talven sanotaan ajaneen ahtaalle maanosamme tuolloiset valtiaat, neandertalinihmiset. Tulkinnan oikeellisuudesta keskustellaan, mutta juuri noihin aikoihin sisarlajimme katosi itäisestä Euroopasta.

Jos Campi Flegrei purkautuisi yhtä tuhoisasti nyt, välittömässä hengenvaarassa olisi kolme miljoonaa ihmistä. Vuori sijaitsee näet keskellä asutusta. Se on aivan Napolin kupeessa ja osin sen allakin. Ilmakehään kertyvän tuhkan takia ilmasto muuttuisi nytkin globaalisti.

Merkit viittaavat purkaukseen

Italian tulivuoriobservatorion tutkijat seuraavat Campi Flegreitä herkeämättä, sillä se on antanut elonmerkkejä vuodesta 2005 lähtien. Maa alueella järisee kymmeniä kertoja kuukaudessa, tulivuorikaasuja pöllähtelee ilmoille jatkuvasti, ja maanpinta on noussut kymmeniä senttimetrejä.

Kaikki nuo voivat olla purkauksen ennusmerkkejä, ja kaikki ne nähtiin myös 1530-luvun purkauksen alla. Muutokset kertovat, että tulivuoren magmasäiliöön nousee uumenista lisää kivisulaa tai magma muuttaa kemiallista koostumustaan.

Sitä, milloin ja miten rajusti Campi Flegrei purkautuu, on kuitenkin mahdoton sanoa. Campi Flegrei kuuluu supertulivuoriin, samaan tyyppiin kuin kuulu Yellowstone Yhdysvalloissa, ja niiden käyttäytymistä tunnetaan vielä paljon huonommin kuin tavallisten tulivuorten.

Edes purkauspaikkaa ei pysty päättelemään ennakkoon, sillä supervuoret eivät ole perinteisiä tulivuoria, joilla useimmiten on yksi selvä purkauskanava. Supertulivuoret ovat laakeita altaita, joissa piilottelee kymmeniä mahdollisia purkauspesäkkeitä. Niin piilottelee myös Campi Flegreissä.

 

Lue lisää

Helmikuun Tiede-lehdessä on ulkomaanaiheiden erikoistoimittajan Hannu Pesosen laaja artikkeli, joka kertoo Campi Flegrein heräämisestä, uumenten tarkkailusta ja purkauksen varalle laadituista evakuointisuunnitelmista.

Jos aihe kiinnostaa, käy ostamassa painettu lehti tai iPad-digilehti.

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea artikkelin uudessa Digilehdet-palvelussa kirjautumalla tilaajatunnuksillasi alla olevasta linkistä.

Ellet ole vielä aktivoinut digilukuominaisuutta, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.

kfa
Seuraa 
Viestejä2517
Liittynyt13.3.2008

Euroopan vaarallisin tulivuori heräsi eloon

Jossakin vaiheessa joku ennustus kaupungin lähellä olevasta isosta tulivuorenpurkauksesta toteutuu. Sitä odoteltaessa rakennetaan lisää kerrostaloja kraatereiden reunalle näköetäisyydelle maassa höyryävästä kuumasta lähteestä ja rikkiä hönkivästä vulkaanisten kaasujen purkausaukosta, kuten National Geographyn sivulle linkatusta videosta näkyy. https://www.youtube.com/watch?v=t1idxbKXDBA http://news.nationalgeographic.com/2016/12/supervolcano-campi-flegrei-st... Videon mukaan Campi Flegrei -...
Lue kommentti

Kim Fallström kfa+news@iki.fi

Nimipäivä oli pitkään tärkein henkilökohtainen merkkipäivä.

Tiedätkö, milloin sinulla on nimipäivä? Toisin kun monessa muussa maailman maassa, vastauksesi on todennäköisesti kyllä. Liekö edes suomalaista, joka ei tietäisi.

Entä panitko merkille, että eilen alkoi naistenviikko? Monet panivat – muutkin kuin ne yli 600 000 naista, joiden nimipäivä osuu 18.7.–24.7. sijoittuvaan viikkoon.

Meillä muistetaan naistenviikko sen peruina, että ennen sääkarttoja ja taloussivujen pörssianalyysejä suomalaiset yrittivät ennakoida elämäänsä enteistä.

Naisten viikolla selvisivät sadot ja sateet.

Joka ei ole Marketan aikana heinässä, se ei korjaa heiniä.
Jos ei Kristiinan päivänä ole pavussa kukkaa, saa päästää siat papumaahan.
Jos on poudat, varokaa ämmäviikkoa. Kyllä ämmät kastelee.
Kun Matleenan päivänä sataa, sataa Pertun päivään asti.

Vietto alkoi 1700-luvulla

Naistenviikon juuren muodostavat kahden pyhimyksen, Maria Magdalenan ja Kristinan, keskiaikaiset muistopäivät.

Katolisen kirkon pyhimyskalenterista lähti aikoinaan koko ajatus nimille omistetuista päivistä. Pyhimysten päivät alkoivat muuntua nimipäiviksi, kun kirkon jäsenet ryhtyivät nimeämään lapsiaan pyhimysten mukaan.

Yhteys pyhimyksiin höllentyi, kun Martin Luther käynnisti Saksassa uskonnollisen reformaation. Se hylkäsi pyhimysten palvonnan ja korvasi pyhimyskalenterit evankelisilla kalentereilla, joihin merkittiin nimipäiviä myös suosituille kansannimille.

Suomeen tämä maallinen nimipäiväperinne saapui Ruotsin kautta 1700-luvulla. Tavan omaksuivat ensin – niin kuin tuolloin uudet muotivillitykset yleensä – säätyläiset, mutta seuraavalla vuosisadalla nimipäiviä vietettiin jo koko maassa.

Perinteen yleistymistä edisti täkäläinen nimipäiväkalenteri, jota päivitettiin vastaamaan suomalaisten tosiasiallista nimistöä.

Maassa, jossa kaikki eivät vielä satakaan vuotta sitten tienneet toistensa syntymäpäiviä, eivät aina omaansakaan, almanakkaan merkityt nimipäivät antoivat mahdollisuuden toivottaa sukulaisille ja ystäville vuosittain lisää onnellisia elonpäiviä.

Näin Suomesta tuli nimipäivien vieton kärkimaita – ja sellainen maamme on yhä. Meidän lisäksemme maallisia nimipäiviä viettävät innokkaasti lähinnä ruotsalaiset, tšekit ja latvialaiset.

Kalenterit tukevat edelleen

Nimipäiväperinteen säilymistä ovat tukeneet uudet nimipäiväkalenterit, joilla on haluttu varmistaa, että mahdollisimman monella on tilaisuus viettää nimipäivää.

Suomenruotsalaiset saivat omansa vuonna 1929. Inarinsaamelaisten kalenteria on julkaistu vuodesta 1996, ja ensimmäinen pohjoissaamelaisten kalenteri ilmestyi 1997.

Luonnollisesti myös ortodokseilla on kalenteri. He juhlivat nimipäivää oman nimikkopyhänsä päivänä.

Nykyään jopa 84 prosenttia suomalaisista pystyy viettämään nimipäivää suomenkielisen nimipäiväkalenterin mukaan.

Jos nimeään etsii lisäksi suomenruotsalaisesta, ortodoksisesta tai saamelaisesta kalenterista, nousee luku yli 90 prosenttiin, arvioi nimistöntutkimuksen dosentti Minna Saarelma-Paukkala, joka Helsingin yliopiston almanakkatoimiston johtajana hoitaa suomenkielistä nimipäiväkalenteria.

 

Lue lisää

Tiede-lehdessä 8/2018 on pitkä artikkeli, jossa tiedetoimittaja Johanna Junttila  kertoo nimipäiväperinteen synnystä ja nimipäivien perinteisistä viettotavoista. Nykyiset someviestit ja pullakahvit työpaikalla ovat kalpea aavistus alkuperäisistä menoista. Ennen päivänsankari sai nimipäiväpuun ja olkiheilan sänkyyn.

Jos aihe kiinnostaa, käy ostamassa paperilehti tai iPad-digilehti.

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea artikkelin kirjautumalla tilaajatunnuksillasi Digilehdet-palveluun.

Ellet ole vielä aktivoinut digilukuominaisuutta, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.

Ellet ole tilaaja, voit hyödyntää maksutonta tutustumistilausta, joka tarjoaa neljän viikon lukuoikeuden Tiede-lehden artikkeleihin.

Pääset tekemään tilauksen klikkaamalla tätä artikkelilinkkiä.

Jopa huonomuistisena pidetty kultakala pystyy palauttamaan mieleensä yli vuoden takaisia tapahtumia.

Englanninkieliset kutsuvat hajamielisyyttä usein ”kultakalan muistiksi”, ja sen väitetään olevan vain kolmen sekunnin mittainen.

Todellisuudessa kultakala, kuten moni muukin kala, on muistivirtuoosi. Sen muisti on jopa niin luotettava, että Kanadassa Brittiläisen Kolumbian yliopiston luennoitsijat hyödyntävät sitä biologian opetuksessa.

Harjoituksessa kunkin opiskelijan pitää opettaa yhdelle kultakalalle, että se saa ylimääräisen ruoka-annoksen uimalla tietyn värisen muoviputken luo. Joka kalalle on varattu hiukan eri värisävy. Sitten putkirivistö pidetään poissa kalojen näkyviltä vuoden ajan. Tämän jälkeen opiskelija saa tehtäväkseen kokeilla, vieläkö hänen ”oma” kalansa valitsee oikean sävyn.

Vastaus on kyllä. Jokainen kultakala viilettää edelleen oman värisävynsä putkelle.

Kalojen muisti on muutenkin osoittautunut mainettaan paremmaksi. Eräs todiste tästä on röyhelötokko, sormenmittainen sintti, joka elää Atlantin rantavesissä.

Tutkimuksissa on paljastunut, että röyhelötokko painaa nousuveden aikana mieleensä kolmiulotteisen kartan kotivetensä pohjasta. Sitä hyödyntämällä tokko löytää laskuveden aikana vuorovesilammikosta takaisin mereen. Kartta päässään se loikkii yhdestä rannalle jääneestä lampareesta viereiseen, siitä seuraavaan ja niin edelleen avoveteen asti.

Jos tokot siirtää vieraan rannan lammikoihin, niiden loikat suuntautuvat mihin sattuu ja päättyvät yleensä kuivalle maalle. Jo yhden nousuveden mittainen uiskentelu uuden pohjamaiseman yllä riittää kuitenkin siihen, että ne muistavat oikeat hyppelyreitit yli kuukautta myöhemmin.

 

Lue lisää

Kesäkuun Tiede-lehdessä on pitkä artikkeli, jossa tutkija ja tietokirjailija Helena Telkänranta kertoo kalojen hämmästyttävistä kyvyistä. Valtaosa kalojen älyä ja tunnemaailmaa koskevista tutkimuksista on niin tuoretta, että tiedot eivät ole vielä ehtineet esimerkiksi oppikirjoihin.

Jos aihe kiinnostaa, käy ostamassa paperilehti tai iPad-digilehti.

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea artikkelin kirjautumalla tilaajatunnuksillasi Digilehdet-palveluun.

Ellet ole vielä aktivoinut digilukuominaisuutta, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.

Ellet ole tilaaja, voit hyödyntää maksutonta tutustumistilausta, joka tarjoaa neljän viikon lukuoikeuden Tiede-lehden artikkeleihin.

Pääset tekemään tilauksen klikkaamalla tätä artikkelilinkkiä.