Taiteilija on piirtänyt punaisilla kehillä Herakles-fossiiligalaksin paikan Linnunradan keskustassa. Kuva: <span class="photographer">Danny Horta-Darrington / Liverpoolin John Mooresin yliopisto</span>
Taiteilija on piirtänyt punaisilla kehillä Herakles-fossiiligalaksin paikan Linnunradan keskustassa. Kuva: Danny Horta-Darrington / Liverpoolin John Mooresin yliopisto

Herakles-galaksin tähdet poikkeavat Linnunradan muista tähdistä. Löytö auttaa ymmärtämään, kuinka Linnunrata kasvoi nykyiseen kokoonsa.

Kotigalaksimme Linnunradan keskustassa lymyää pieni galaksi, joka on törmännyt Linnunrataan noin kymmenen miljardia vuotta sitten.

Linnunrata oli silloin vasta syntymässä ja kasvoi kokoa. Tämän pienen galaksin tuntemus voi auttaa ymmärtämään, kuinka galaksimme aikoinaan muodostui ja kehittyi.

Fossiiligalaksi on saanut löytäjiltä nimen Herakles antiikin Kreikan sankarin mukaan. Tarun mukaan Herakleesta tuli kuolematon samaan aikaan kun jumalat loivat taivaalla näkyvän Linnunradan.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Galaksi löytyi tutkimalla Linnunradan tähtien kemiallista koostumusta. Sitä selvitti Apogee-tutkimus, joka kartoittaa observatorioiden avulla galaksimme miljardeja tähtiä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

”Mittasimme tuhansien tähtien tarkan kemiallisen koostumuksen ja niiden liikkeitä”, kertoo tähtitieteilijä Ricardo Schiavon Liverpoolin John Mooresin yliopistosta tiedotteessa.

Hän on yksi tutkimuksen kirjoittajista ja niistä, jotka nimesivät fossiiligalaksin Herakleen mukaan.

Herakles-galaksin nykyiset jäännökset muodostavat noin kolmasosan Linnunradan koko pyöreästä halosta.

Halo on galakseissa yleensä niitä ympäröivä vanhojen tähtien ja pallomaisten tähtijoukkojen muodostama alue. Tällä kertaa tähtitieteilijät tutkivat kuitenkin Linnunradan keskustan haloa.

Linnunrata taiteilijan kuvaamana sivusta. Fossiiligalaksin ja sen tähtien sijainti punaisella. Kuva: Danny Horta-Darrington / Liverpoolin John Mooresin yliopisto

Jos Herakles-galaksin tähtiä ja kaasuja on ytimen halossa jopa kolmannes, miksi tähtitieteilijät eivät ole todentaneet sitä aiemmin? Vastaus piilee galaksin sijainnissa. Fossiiligalaksi sijaitsee aivan Linnunradan ytimessä.

Video näyttää tietokonemallinnuksen Linnunradan synnystä noin 13 miljardia vuotta sitten. Linnunrata kasvoi, kun pienemmät galaksit yhtyivät toisiinsa. Herakles on yksi pienistä.

Linnunradan keskustan tähtiä on vaikea tutkia: tähtienvälinen pöly peittää suuren osan näkymästä.

Tutkijat pääsivät kuitenkin pölyn läpi Apache Pointin observatorion laitteilla. Se sijaitsee New Mexicon osavaltiossa Yhdysvalloissa. Laitteiden avulla Linnunradan keskusta ja sen tähdet erottuivat selvemmin kuin koskaan aiemmin.

Apogee-ohjelmassa tähtitieteilijät tutkivat lymyävien tähtien spektriä eli tähden lähettämiä aallonpituuksia infrapunavalossa näkyvän valon sijaan. Ohjelma on tutkinut tähtiä tällä tapaa jo kymmenen vuoden ajan.

Apogee on mitannut yli puolen miljoonan tähden spektrin Linnunradasta ja siis myös sen ytimen alueelta.

Herakles-galaksin tähdet eroavat Linnunradan muista tähdistä paitsi kemiallisesti myös siten, että ne liikkuvat poikkeavasti. Näitä tähtiä löytyi muutama sata.

”Nämä tähdet ovat niin erilaisia, että ne ovat voineet tulla Linnunrataan vain toisesta galaksista”, kertoo tiedotteessa yksi tutkimuksen kirjoittajista, tähtitieteen opiskelija Danny Horta.

Eroja tarkasti mittaamalla tähtitieteilijät paikansivat fossiiligalaksin ja saivat tietoa myös sen historiasta.

Isot galaksit, kuten Linnunratamme, ovat syntyneet siten, että pienemmät galaksit ovat ajan myötä sulautuneet toisiinsa.

Galaksien jäänteitä havaitaan yleensä Linnunradan ulommassa halossa. Se on valtava pilvi, joka ympäröi Linnunrataa. Siinä on tähtiä, mutta harvakseltaan.

Linnunrata on kuitenkin syntynyt ja kehittynyt keskustasta reunoille päin. Siksi kaikkein vanhimpia galaksiin sulautuneita osia löytyy Linnunradan keskustan pullistumasta ja sen syövereistä.

Herakles-galaksiin alun perin kuuluneet tähdet vastaavat nyt noin kolmannesta koko Linnunradan keskustan halon massasta. Tämä viittaa siihen, että galaksi sulautui aikoinaan osaksi Linnunrataa rajussa tähtien kolarissa.

Linnunrata saattaa sittenkin olla maailmankaikkeuden miljardien galaksien joukossa epätavallinen, vaikka sitä on pidetty tavallisena kierteis- eli spiraaligalaksina. Kaikista tunnetuista galakseista hieman yli kolmannes on kierteisgalakseja.

Useimpien Linnunradan kaltaisten galaksien syntyhistoria on kuitenkin tähtitieteilijöiden mukaan rauhallisempi.

Apogee-tutkimusohjelma jatkuu yhä. Se on osa Sloan Digital Sky -tutkimusohjelmaa (SDSS), joka kartoittaa laajalti tähtitaivasta. Ohjelma mittaa tähtien koostumusta eri aallonpituuksilla.

Tulokset julkaisi viime viikolla SDSS-ohjelman kotisivu ja myös Royal Societyn tiedelehti, tähtitieteellinen julkaisu Monthly Notices of the Royal Astronomical Society.

Sisältö jatkuu mainoksen alla