Brittiläinen Sir Roger Penrose, saksalainen Reinhard Genzel ja yhdysvaltalainen Andrea Ghez jakavat palkinnon. Kuva: Nobel-säätiö
Brittiläinen Sir Roger Penrose, saksalainen Reinhard Genzel ja yhdysvaltalainen Andrea Ghez jakavat palkinnon. Kuva: Nobel-säätiö

Palkinnon jakavat sir Roger Penrose sekä Reinhard Genzel ja Andrea Ghez. Ghez on vasta neljäs fysiikan palkinnon saanut nainen.

Vuoden 2020 fysiikan Nobel-palkinnon saavat teoreettinen fyysikko sir Roger Penrose sekä tähtitieteilijät Reinhard Genzel ja Andrea Ghez. Kaikkien tutkimus liittyy mustiin aukkoihin.

”Voittajat ovat paljastaneet universumin pimeimpien nurkkien salaisuuksia”, kommentoi Uppsalan yliopiston teoreettisen fysiikan professori Ulf Danielsson, joka on Ruotsin tiedeakatemian fysiikan Nobel-toimikunnan jäsen.

Puolet palkinnosta saa Oxfordin yliopiston emeritusprofessori Penrose. Hän todisti matemaattisesti vuonna 1965, että mustat aukot ovat yleisen suhteellisuusteorian mukaan paitsi mahdollisia myös väistämättömiä.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Yleisen suhteellisuusteorian kehittäjä Albert Einstein (1879–1955) ei itse uskonut mustia aukkoja olevan, mutta Penrosen tutkimus muutti koko tiede­yhteisön näkemyksen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tutkimusta on sanottu tärkeimmäksi lisäykseksi yleiseen suhteellisuusteoriaan sitten Einsteinin omien julkaisujen. Teoria kuvaa painovoimaa, jonka äärimmäisiä ilmiöitä mustat aukot ovat.

Palkinnon toisen puolen jakavat maan ulkopuolisen fysiikan Max Planck -instituutin johtaja Genzel ja kalifornialaisen Uclan yliopiston professori Ghez. He todistivat Linnunradan keskustassa sijaitsevan supermassiivisen kohteen – siis valtavan mustan aukon olemassaolon.

Genzel ja Ghez eivät ole yhteistyöpari, vaan kumpikin johtaa omaa, kilpailevaa ryhmäänsä, joiden havainnot vahvistavat toisiaan.

Ghez on vasta neljäs fysiikan Nobel-palkinnolla palkittu nainen. Häntä ennen palkittuja naisia ovat puolalais-ranskalainen Marie Curie vuonna 1903, yhdysvaltalainen Maria Goeppert-Mayer vuonna 1963 ja kanadalainen Donna Strickland vuonna 2018.

Helsingin yliopiston astrofysiikan professori Peter Johansson pitää yllättävänä, että Nobel-komitea palkitsi tähtitieteilijöitä toisena vuotena peräkkäin.

Viime vuonna fysiikan Nobel-palkinto annettiin universumin rakenteen ja kehityksen valottamisesta sekä ensimmäisen ekso­planeetan löytämisestä Auringon kaltaisen tähden kiertoradalta.

”Oletin, että menisi useampi vuosi ennen kuin tähtitieteilijöitä palkittaisiin taas.”

Genzelin ja Ghezin palkitsemista hän pitää sinänsä ansaittuna.

Genzelin ja Ghezin ryhmät ovat tehneet 1990-luvun alusta asti mittauksia Sagittarius A*:ksi nimetystä kohteesta, joka on kotigalaksimme Linnunradan keskellä, 26 000 valovuoden päässä aurinkokunnastamme.

Jo 1970-luvulla tiedettiin, että Sagittarius A*lähetti ympäristöönsä muun muassa voimakasta sähkömagneettista säteilyä.

Ryhmät ovat mitanneet Sagittarius A*:n lähimpiä tähtien liikkeitä vuosikymmenten ajan yhä suuremmalla tarkkuudella. Tarkentui, että Linnunradan keskellä on kooltaan erittäin pieni ja näkymätön, massaltaan jopa neljää miljoonaa Aurinkoa vastaava kohde.

Käytännössä se voi olla vain musta aukko.

Sisältö jatkuu mainoksen alla