Kuva: Alexofdodd, Wikimedia Commons
Kuva: Alexofdodd, Wikimedia Commons

Valkoinen ledivalo ei olisi mahdollista ilman sinistä lediä, joka jo vuonna 2006 palkittiin Millennium-palkinnolla.

Elämme parhaillaan valaistustekniikan vallankumousta, jossa hehkulamput ja loisteputket ovat vaihtuneet tai vaihtumassa ledivaloiksi. Tämä ei olisi mahdollista ilman valkoista ledivaloa, ja se puolestaan tuli mahdolliseksi vasta, kun sinisen ja vihreän ledin rinnalle 1990-luvulla saatiin sininen. Vuoden 2014 fysiikan nobelin jakavat sinisen ledin kehittäjät, japanilaiset Isamu Akasaki, Hiroshi Amano ja Shuji Nakamura.

Punainen ledi kehitettiin 1960-luvun alussa ja vihreä 1960-luvun lopulla. Sininen oli vaikeampi ja saatiin aikaan vasta 1990-luvun alussa. Akasaki ja Amano kehittivät oman versionsa Nagoyan yliopistossa, Nakamura heistä riippumatta Nichia Chemicals -yhtiössä Tokushimassa. Valkoista valoa saadaan yhdistämällä punaisia, vihreitä ja sinisiä ledejä.

Nakamuran valmistustekniikka oli yksinkertaisempi ja halvempi, ja hänen työnsä palkittiin suomalaisen Millennium-säätiön jakamalla miljoonan euron Millennium-palkinnolla vuonna 2006.

Ledivaloissa sähkö saadaan suoraan muunnetuksi valohiukkasiksi, fotoneiksi. Muissa valonlähteissä valtaosa energiasta hukkaantuu lämpönä.

Ledejä käytetään lamppujen lisäksi monissa nykykodin laitteissa, kuten televisioiden, tietokoneiden ja puhelimien näyttöruuduissa sekä kameroiden salamina.

Sininen ledi sopii myös laservaloksi ja on parantanut lasertulostimia ja mahdollistanut esimerkiksi blu-ray-levyt.

Nobelin myöntäjät korostavat kuitenkin erityisesti valaistuskäyttöä. Noin neljännes maailman sähköstä kuluu valaistukseen, ja kuluva 21. vuosisata valaistaan ledilampuin.

Valkoiset ledilamput ovat energiatehokkaita, pitkäikäisiä ja kirkkaita. Halpuutensa takia ledivalot sopivat myös köyhiin maihin, ja tämä ihmiskunnalle koituva hyöty onkin nobelpalkinnon peruste.