Näkyvän tähtitaivaan juuret ovat maailmankaikkeuden alkuhetkissä, mutta kovin pieniä yksityiskohtia ei tuolta ajalta erotu. Nyt on kuitenkin saatu jo häivähdys siitä, millainen rakenne synnytti galaksijoukot, joissa voi olla satoja galakseja ja joiden ...

Näkyvän tähtitaivaan juuret ovat maailmankaikkeuden alkuhetkissä, mutta kovin pieniä yksityiskohtia ei tuolta ajalta erotu. Nyt on kuitenkin saatu jo häivähdys siitä, millainen rakenne synnytti galaksijoukot, joissa voi olla satoja galakseja ja joiden läpimitta on kymmenkunta miljoonaa valovuotta.

Nykyisen käsityksen mukaan maailmankaikkeus syntyi äärettömän tiheästä pisteestä, joka lähti laajenemaan noin 15 miljardia vuotta sitten. Laajetessaan maailmankaikkeus jäähtyi. Noin 300 000 vuoden kuluttua se oli jäähtynyt niin paljon, että elektronit alkoivat kiertää protoneita muodostaen vetyatomeja. Koska vapaita elektroneja ei enää ollut, maailmankaikkeuden lämpösäteily pääsi etenemään vapaasti. Maailmankaikkeuden lämpötila oli silloin noin 3000 astetta.

Tämä säteily havaitaan nykyisin avaruuden taustasäteilynä, jonka aallonpituus on maailmankaikkeuden laajenemisen takia venynyt yli tuhatkertaiseksi noin yhteen millimetriin eli taustasäteily on mikroaaltoalueella. Siinä näkyvät pienet erot kertovat 300 000 vuotta vanhan maailmankaikkeuden tiheyseroista, jotka vähäisyydestään huolimatta olivat myöhemmin syntyvien galaksijoukkojen siemeniä.

Kovin pieniä yksityiskohdia emme vieläkään näe, sillä ympäristöään hivenen tiheämpien galaksijoukkosiementen massa on miljoona miljardia kertaa Auringon massa. Uusiin havaintoihin käytettiin Cosmic Background Imager -kaukoputkea, joka sijaitsee noin viiden kilometrin korkeudessa Chilessä.