Ihmisen ja simpanssin esi-isän perimän osat kahdentuivat poikkeuksellisen kiivaasti 8-12 miljoonaa vuotta sitten. Kuva: stockxpert.com/Tomas Marques-Bonet.
Ihmisen ja simpanssin esi-isän perimän osat kahdentuivat poikkeuksellisen kiivaasti 8-12 miljoonaa vuotta sitten. Kuva: stockxpert.com/Tomas Marques-Bonet.

Kädellisten genomien vertailu paljasti, että geenit kahdentuivat kiivaasti juuri ennen gorillaan, simpanssiin ja ihmiseen johtaneiden kehityshaarojen erkaantumista. Tutkimus juhlistaa Charles Darwinin 200. syntymäpäivää.

Ihmisen, gorillan ja simpanssin yhteisen edeltäjän perimä oli mullistusten kourissa. Dna:n eri osissa tapahtui kahdentumisia kiihtyvään tahtiin. Niiden seurauksena perimäämme muodostui epävakaita alueita, jotka altistavat yhä nykyään eri sairauksille kuten autismille ja skitsofrenialle.

Koska monistumat säilyivät, niistä täytyi olla myös hyötyä. Washingtonin yliopiston tutkija Evan Eichler kollegoineen arvelee, että juuri perimän kiivas kahdentuminen tuotti käyttövoimaa luonnonvalinnalle, joka johti lopulta ihmiseen. Eichlerin mukaan epävakaat alueet ovat kuin tulivuoria, joiden jatkuva purkautuminen muokkasi perimäämme ja teki siitä joustavan.

Tutkijat vertasivat keskenään makakin, orangin, simpanssin ja ihmisen dna:n kahdentuneita jaksoja. Mikäli monistuma löytyy kaikilta muilta paitsi makakilta, se on syntynyt makakin kehityslinjan erkanemisen jälkeen, mutta ennen orangin kehityslinjan erkaantumista noin 12-16 miljoonaa vuotta sitten. Mikäli kahdentuman jakavat vain simpanssi ja ihminen, se on syntynyt 16-6 miljoonaa vuotta sitten.

Noin kolmannes monistumista esiintyy ainoastaan ihmisellä. Ne ovat siis syntyneet omassa kehityshaarassamme sen jälkeen kun se erosi simpanssiin johtaneesta haarasta noin 6 miljoonaa vuotta sitten.

Kaikkein kiihkeintä monistuminen oli ihmisen, simpanssin ja gorillan yhteisellä esi-isällä noin 10 miljoonaa vuotta sitten. Lajien eriydyttyä kahdentumistahti hidastui.

Tutkijat arvelevat, että tuoreet geenikopiot valmistelivat näyttämön ihmisen evoluutiolle. Osa niistä erilaistui nopeasti uusia proteiineja tuottaviksi geeneiksi tai toisten geenien säätelijöiksi.

”Vielä alueiden tehtäviä ei tunneta, mutta niiltä voi löytyä kieleen ja muihin kognitiivisiin kykyihimme liittyviä geenejä”, Eichler ennustaa.

Tutkimuksen julkaisi Nature.