Madagaskarilla elävä gekkolaji on ovela pakenija ja vaikea tutkittava. Kuva: F. Glaw
Madagaskarilla elävä gekkolaji on ovela pakenija ja vaikea tutkittava. Kuva: F. Glaw
Suomujen lisäksi lisko luo ihonsa paetessaan. Kuva: F. Glaw
Suomujen lisäksi lisko luo ihonsa paetessaan. Kuva: F. Glaw

Moni lisko pystyy pudottamaan häntänsä, mutta Geckolepis pistää paremmaksi: hätätilassa se pystyy irrottamaan ihonsa ja suomunsa.

Madagaskarilla elää gekkoja, joiden keino pelastautua pinteestä tekee niistä poikkeuksellisen vaikeita tutkia.

Kun Geckolepikseen tarttuu, se irtoaa ihostaan ja kipittää käpälämäkeen. Paikalle – tai pedon suuhun – jää vain kasa kalamaisia suomuja.

Tästä huolimatta eläintieteilijät ovat nyt onnistuneet tunnistamaan upouuden Geckolepis-lajin, megalepiksen. Sen suomut ovat koko gekkokunnan suurimmat.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Se on mestari livistämään kiipelistä: eläimen suomupuku jää käteen kevyestäkin hipaisusta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tutkijat arvelevat, että suuret suomut varisevat helpommin kuin pienet, koska niissä on suhteessa enemmän kitkapintaa.

”Huomionarvoista on se, että sekä suomut että niiden alapuolinen iho uusiutuvat nopeasti eikä ihoon jää mitään arpia”, tohtorikoulutettava Mark Scherz saksalaisesta Ludwig Maximilian -yliopistosta toteaa tiedotteessa.

Suomut ja iho ovat takaisin paikallaan muutamassa viikossa. Jos gekkoihon korjausmekanismi saadaan selvitettyä, tietoa voitaisiin hyödyntää lääketieteessä, tutkijat toivovat.

G. megalepiksen määrittelyyn osallistui viisi tutkijaa Saksasta, Yhdysvalloista ja Kolumbiasta.

”Tunnistustehtävä oli painajaismainen”, Scherz kertoo.

Vaikka tutkijat saivat liskoja kiinni houkuttelemalla ne ansapusseihin, luokittelu osoittautui ongelmalliseksi.

Matelijalajeja erotellaan toisistaan usein suomukuvioiden avulla, mutta Geckolepikset ripottelevat suomujaan niin herkästi, ettei kuvioita voinut käyttää määrittelyssä.

Scherz kollegoineen keksi kokeilla työhön mikrotomografialaitetta. Sillä saa otetuksi kolmiulotteisia röntgenkuvia ja tutkittua eläimen rakennetta ilman, että sitä tarvitsee vahingoittaa.

Mikrotomografialla gekkojen kalloista löytyi kuin löytyikin tarpeeksi erityispiirteitä, jotka riittivät uuden lajin luokitteluun.

Yllätyksiä ilmeni. 150 vuotta sitten nimetty kalansuomugekkolaji, Geckolepis maculata, osoittautui sukulinjaltaan aivan erilaiseksi kuin mitä oli luultu.

”Tyypillistä Geckolepiksille. Juuri kun kuvittelet, että olet saanut ne järjestykseen, ilmenee jotakin, mikä kääntää olettamuksen päälaelleen. Emme vieläkään tiedä, mikä Geckolepis maculata oikein on”, Scherz tunnustaa.

Tutkimuksen julkaisi Peerj.

Sisältö jatkuu mainoksen alla