Gepardit käyvät vähiin. Maanomistajille gepardi on vaarallinen saalistaja. Kuva: Marko Lempinen
Gepardit käyvät vähiin. Maanomistajille gepardi on vaarallinen saalistaja. Kuva: Marko Lempinen
Gepardipentujen kauppa on myös verottanut kantaa. Nämä pennut syntyivät turvallisesti eläintarhaan. Kuva: Robert Pratta
Gepardipentujen kauppa on myös verottanut kantaa. Nämä pennut syntyivät turvallisesti eläintarhaan. Kuva: Robert Pratta

Maanviljely supistaa niiden elinalueita.

Gepardien määrä vähenee nopeasti. Tuore eläintutkijoiden raportti arvioi, että maapallolla elää vapaana vain 7 100 gepardia.

Gepardit ovat vaikeuksissa, koska ne liikkuvat suojeltavien alueiden ulkopuolella. Eläin on jatkuvassa hankauksessa maanomistajien kanssa.

Raportti vaatii, että maailman nopein maaeläin luokiteltaisiin heti hyvin uhanalaiseksi eläimeksi.

Näin gepardi pääsisi niin sanotulle punaiselle listalle, jota pitää yllä kansainvälinen luonnonsuojeluliitto Iucn.

Raportin mukaan yli puolet maailman gepardeista elää samassa populaatiossa. Se levittäytyy vaihtelevasti kuuden Afrikan maan alueille.

Aasiassa gepardeja ei käytännössä enää ole. Iranin alueella elää arviolta alle 50 yksilöä.

Gepardi hankkii liharavintoa hyvin laajalla alueella. Arviolta 77 prosenttia gepardin elinalueista on suojelualueiden ja reservaattien ulkopuolella.

Näin gepardit joutuvat jatkuvasti lähelle maanviljelyyn sopivia alueita ja maanviljelijöitä. Samalla gepardien saalistussalueet kutistuvat.

Esimerkiksi Zimbabwessa gepardien määrä on 16 vuodessa vähentynyt noin 1 200 yksilöstä vain 170 eläimeen. Kantaa on vähentänyt erityisesti maanomistuksen muutokset.

Geopardi on jäänyt suojelussa vähälle huomiolle. Kissaeläin elää huomaatta, ja lajista on vaikea saada koottua tietoa.

Näin sen ahdinko on unohdettu, sanoo tohtori Sarah Durant Lontoon eläintieteellisestä seurasta. Durant oli yksi raportin kirjoittajista.

”Gepardi tarvitsee paljon tilaa. Se altistuu liikkuessaan monille uhkille ja uhkaa ajautua sukupuuttoon nopeammin kuin on luultu”, sanoo Durant BBC:lle.

Gepardien pentuja on kaupattu Persianlahden valtioihin, jossa rikkaat haluavat osoittaa niillä omaa asemaansa. Gepardinpennusta on maksettu pimeillä markkinoilla jopa 10 000 euroa.

Gepardien suojelujärjestön mukaan noin 1 200 gepardinpoikasta on ostettu Afrikasta arabimaihin kymmenen vuoden aikana. Pennuista arviolta 85 prosenttia on kuollut kuljetuksissa.

Eläinkauppaa valvova järjestö Cites vaati hiljan kokouksessaan Etelä-Afrikassa, että hallitusten pitää saada kuriin gepardipentujen kauppa. Niitä kaupataan esimerkiksi sosiaalisessa mediassa.

Jos lajin halutaan säilyvän hengissä on kaupan lisäksi pohdittava uusiksi suojelualueita. Paikalliselle väestölle voisi esimerkiksi maksaa siitä, että ne suojelevat gepardia. Monet paikalliset yhteisöt pitävät gepardia vaarallisena petona.

Raportin gepardin tilasta julkaisi Yhdysvaltain tiedeakatemian lehti Pnas.

Euroopan avaruusjärjestön havainnekuvassä on asteroidi Didysos ja sitä kiertävä kappale, johon tutkijat törmäyttäisivät luotaimen.

Yhdysvaltain avaruusjärjestö Nasan ja Euroopan Esan tutkijat haluavat selvittää, miten asteroideja voitaisiin torjua, mutta Euroopan puolelta rahoitus on jäissä.

Kuulussa Armageddon-katastrofielokuvassa 1990-luvulta Bruce Willisin johtama tiimi lähetetään avaruuteen räjäyttämään Maata kohti syöksyvä asteroidi palasiksi.

Yhdysvaltojen ja Euroopan avaruusjärjestöjen Nasan ja Esan tutkijat suunnittelevat vähän samaa, mutta paljon pienemmässä mitassa ja ilman ydinpommeja.

Niin sanottu Aida-hanke on ollut vireillä jonkin aikaa. Nimi tulee sanoista Asteroid Impact and Deflection Assessment.

Sen tarkoitus on laukaista luotain Didymos-asteroidille, jota kiertää myös pieni kuu. Didymoksen läpimitta on 800 metriä ja sitä kiertävän kappaleen läpimitta on 150 metriä.

Tutkijat haluavat törmäyttää luotaimen tähän pienempään kappaleeseen. Ajatuksena on tutkia, miten asteroidien ratoja pystytään muuttamaan törmäyksellä.

Aida koostuisi kahdesta luotaimesta: eurooppalaisten Aim laukaistaisiin ensin ja se asettuisi kiertämään Didymosta.

Aim tekisi tärkeitä mittauksia ja sen jälkeen laukaistaisiin amerikkalaisten Dart, joka törmäisi Didymoksen kuuhun ja suistaisi sen radaltaan.

Didymos sopii kohteeksi, koska se on lähellä ja törmäyskoe ei saisi sen kuuta syöksymään Maata kohti. Didymoksen kuu on myös samaa kokoluokkaa kuin maapalloa todennäköisimmin uhkaavat asteroidit. Asiasta kertoo Nasan verkkosivu.

Uhkaavia asteroideja ei tällä hetkellä tunneta. Asteroidivyöhykkeellä on kuitenkin tuhansia ja tuhansia kappaleita, jotka voisivat mahdollisesti joskus ajautua törmäämään maapalloon.

Kiviä putoilee silloin tällöin. Kuuluisa Siperian Tunguskan räjähdys vuonna 1908 aiheutui todennäköisesti pienehkön asteroidin törmäyksestä. Vuonna 2013 Tšeljabinskin yllä räjähti meteori, joka aiheutti 1 600 ihmisen loukkaantumisen.

Tutkijat uskovat, että asteroidien törmäykseltä voidaan suojautua. Siksi Aida-hankkeen eteneminen olisi tärkeää.

”Emme ole voimattomia asteroidien edessä. Mutta meidän täytyy harjoitella niiden torjumista tosielämässä siltä varalta, että joskus joudumme oikeasti suistamaan asteroidin radaltaan”, sanoo yhdysvaltalaista osaa hankkeesta johtava Andrew Cheng tiedotteessa.

Viime joulukuussa Euroopan avaruusjärjestö Esan jäsenmaat peruivat rahoituksen toiselta hankkeeseen tarvittavalta luotaimelta

Rahat ohjattiin Marsista elämää etsivään ExoMars-hankkeeseen.

Nyt tutkijat yrittävät lobata asteroidihanketta taas henkiin.

Latviassa pidetyssä tapaamisessa tutkijat esittivät halvemman vaihtoehdon Aimin toteuttamiseksi.

Uudessa versiossa luotaimesta olisi riisuttu Didymoksen kuuhun suunniteltu laskeutuja ja poistettu tutkajärjestelmä, joka luotaisi kuun rakennetta. Hintalappu olisi nyt 210 miljoonaa.

Nasan Dart-hanke eli varsinainen törmääjä etenee eurooppalaisista huolimatta, mutta Dart ei pysty tekemään kaikkia niitä tärkeitä mittauksia, joihin Aimia tarvittaisiin.

Aimin pitäisi mitata tarkasti kappaleen massa, jotta törmäyksen vaikutukset voitaisiin myös mitata.

”Emme ole koskaan kokeilleet asteroidin työntämistä radaltaan eikä sitä voi testata laboratoriossa mitenkään. Meidän täytyy selvittää, pitävätkö simulaatiomme ja mallimme paikkansa”, kertoo Esan johtaja Jan Woerner.

Nasa rakentaa Dart-luotaintaan edelleen alkuperäisessä aikataulussa. Sen olisi tarkoitus törmätä asteroidiin vuonna 2022.

Tutkijat sanovat, että parasta olisi ollut saada Aim tekemään mittauksia samaan aikaan Dartin kanssa. Aim pystyy heidän mukaansa hoitamaan tehtävänsä myös törmäyksen jälkeen, jos hanke ylipäätään saa rahoitusta.

Koirat, joilla oli tietty muoto oksitosiiniin liittyvästä geenistä, kääntyvät herkemmin omistajansa puoleen. Sama geenivariantti löytyi myös susilta.

Aivoissa erittyvä kiintymyshormoni oksitosiini on tärkeä osa ihmisten välistä sosiaalista kanssakäymistä. Hellyydenosoitukset kuten halaaminen ja suutelu saavat oksitosiinia erittymään, ja sitä vapautuu erityisesti seksin aikana.

Oksitosiini säätelee myös ihmisen ja lemmikkien välistä elämää. Lemmikin silittely vapauttaa oksitosiinia, ja samalla tavoin koirankin aivot raksuttavat.

Ruotsalaisessa Linköpingin yliopistossa tutkittiin oksitosiinin vaikutusta kultaisiin noutajiin. Koirat, joilla oli tietty geenimuunnos oksitosiinireseptoriin liittyvällä alueella perimässä, kääntyivät herkemmin omistajansa puoleen pyytääkseen apua.

Tutkimuksessa pantiin 60 kultaista noutajaa ratkaisemaan yksinkertainen pulma. Niiden piti avata kansi saadakseen herkkupalan.

Ensimmäisen kierroksen jälkeen kansi suljettiin niin, ettei koira voinut saada sitä auki. Tarkoitus oli katsoa, miten herkästi koira hakee omistajaltaan apua.

Kolme varttia ennen koetta koirien kuonoon suihkutettiin joko oksitosiinia tai suolavesiliuosta. Sitten tutkijat ottivat aikaa, kuinka kauan koira jaksaa itsekseen painia kannen kanssa.

Oksitosiinisuihke todella vaikutti, mutta vain osaan koirista. Sellaiset koirat, joilla oli tietty oksitosiinireseptoriin liittyvä geenivariantti, tulivat helpommin pyytämään apua omistajaltaan.

Samoja koiria testattiin myös suolavesiliuoksella, mikä odotetusti ei vaikuttanut avuntarpeen lisääntymiseen.

Kaikista koirista otettiin dna-näytteet. Tutkijat paikansivat erityyppisiä muunnoksia oksitosiinigeenien lähistöllä niiden kromosomistossa. Niin sanotun AA-genotyypin koirat reagoivat oksitosiiniin, kun taas GG-genotyypin koirat eivät.

Samaa vaihtelua havaittiin myös susilla. Tutkijat analysoivat 21 suden dna:ta niiden verinäytteistä.

Toisin sanoen oksitosiinireseptoriin liittyvät muunnokset olivat susilla jo ennen niiden kesyttämistä koiriksi. Se voi selittää, miksi tietyt sudet muinoin tulivat paremmin ihmisten kanssa toimeen.

”Tulokset antavat olettaa, että ihmiset aikoinaan valitsivat kesytettäviksi yhteistyökykyisiä susia ja jalostivat niistä seuraavia sukupolvia”, sanoo tiedotteessa Mia Persson, yksi tutkijoista.

Tutkimuksen julkaisi Hormones and Behaviour.