Suomessa ei viljellä geenimuunneltua maissia. Sen käytöstä pitää löytyä elintarvikkeista merkintä. Kuva: Pentti Vänskä
Suomessa ei viljellä geenimuunneltua maissia. Sen käytöstä pitää löytyä elintarvikkeista merkintä. Kuva: Pentti Vänskä

Laaja tutkimus seurasi, miten lajikkeen vaihto muuntogeeniseen vaikutti torjunta-aineiden käyttöön tiloilla.

Yhdysvalloissa tehty tuore tutkimus osoittaa, että muuntogeenisten kasvien lyhyellä tähtäimellä tuottamat edut voivat pidemmän päälle kumoutua.

Muuntogeenisten viljelykasvien toivotaan tuottavan enemmän satoa peltohehtaaria kohden, koska ne kestävät aiempia lajikkeita paremmin esimerkiksi kasvitauteja, tuhohyönteisiä tai hankalia sääoloja.

Tuoreessa tutkimuksessa seurattiin yli 5 000 maissinviljelijän ja yhtä monen soijatilan torjunta-aineiden käyttöä 14 vuoden ajan. Sen julkaisi Science Advances.

Seurannan aikana viljelijät vaihtoivat käyttämänsä kasvilajikkeen muuntogeeniseen.

Muuntogeeniseen soijaan on lisätty geeni, jonka ansiosta kasvi sietää rikkaruohojen torjuntaan kehitettyä glyfosaattia. Muunnellussa maississa on tämän rikkamyrkkygeenin lisäksi geeni, joka tappaa kasvia syöviä hyönteisiä.

Kuten odotettua, tuholaisgeenin lisääminen maissiin vähensi hyönteismyrkkyjen käyttöä viljelmillä. Vähennys oli 11 prosenttia. Vaikutus kasvimyrkkyjen käyttöön oli vaatimattomampi. Niiden kulutus väheni 13 vuodessa vain runsaan prosentin.

Sen sijaan soijapavun varustaminen rikkamyrkkygeenillä vain lisäsi viljelijöiden torjunta-aineiden käyttöä.

Ensimmäisinä vuosina muuntogeeninen viljely toimi suunnitellulla tavalla: torjunta-aineita kului vähemmän, koska viljelijät pystyivät korvaamaan vanhoja myrkkyjä tehokkaammalla glyfosaatilla.

Vuosien kuluessa myrkky alkoi purra huonommin, kun rikkaruohot kehittivät vastustuskykyä glyfosaattia vastaan. Viljelijät joutuivat ruiskuttamaan soijapelloille myös muita torjunta-aineita, mikä lisäsi viljelmien ja ympäristön kemikaalikuormaa.

Seurannan lopussa muuntogeenisen soijan viljelyyn kului 28 prosenttia enemmän kasvintorjunta-aineita kuin muuntelemattoman soijan.

Myös maissinviljelijöiden rikkamyrkkyjen käyttö kasvoi hieman viiden viimeisen tutkimusvuoden aikana, mikä voi ennakoida samantapaista muutosta kuin soijapelloilla.

Tulos oli yllätys, sillä lyhyemmissä, vuoden tai pari kestäneissä tutkimuksissa rikkamyrkkygeenin oli nähty vain vähentävän myrkytysten tarvetta.

Tuholaisgeenin siirto viljelykasviin vaikuttaa tutkimuksen perusteella onnistuneemmalta kuin rikkamyrkkygeeni. Hyönteiset eivät seuratun 14 vuoden aikana kehittäneet samanlaista vastustuskykyä kuin rikkakasvit.

Todennäköinen syy tähän olivat tiloille jätetyt suojavyöhykkeet, joilla viljellään muita kuin muuntogeenisiä lajikkeita. Niillä varttuneet tuholaiset lisääntyvät ristiin sellaisten yksilöiden kanssa, joille on kehittynyt vastustuskykyä muuntogeenisen maissin tuottamalle hyönteismyrkylle. Näin resistenssin yleistyminen ainakin hidastuu.

Tutkijat varoittavat tiedotteessa, että muuntogeenisten viljelykasvien käyttö voi johtaa ympäristön luultua suurempaan saastumiseen ja vähentää luonnon monimuotoisuutta.

Päätelmä perustuu kasvimyrkkyjen runsastuneeseen käyttöön. Toisaalta geenimuuntelu on vähentänyt hyönteismyrkkyjen tarvetta.

”En odottanut näkeväni näin vahvaa kuviota”, sanoi tutkimusta johtanut apulaisprofessori Federico Ciliberto Virginian yliopistosta.

Suomessa geenimuunneltuja lajikkeita ei viljellä, mutta Yhdysvalloissa jo 80 prosenttia viljellystä maissista ja soijapavusta on muuntogeenistä.

Brainwashed
Seuraa 
Viestejä9574
Liittynyt20.1.2013

Gm-pelloilla lisääntyi rikkamyrkkyjen käyttö

Minkä pandoran lippaan tulivatkaan ahneuksissaan jättikorporaatiot aukaiseeksi, kun viljakasvien geenejä rupesivat manipuloimaan. No, sitten kun paska osuu oikein kunnolla tuulettimeen, voivat silti myhäillä tyytyväisinä vuosikertasamppanjan, kaviaarin ja tryffeleiden ym. kyllästämän pöydän äärellä, kun siitä koituneet ökyvoitot ovat sopivina sijotuksina korkoja kasvamassa ympäri maailmaa. Tavallinen kansa jauhaa taas pettua jatkoksi leipätaikinaansa...
Lue kommentti
syytinki
Seuraa 
Viestejä9117
Liittynyt18.8.2008

Gm-pelloilla lisääntyi rikkamyrkkyjen käyttö

Tulos oli odotettu. Toistaiseksi luonto on aina keksinyt vastakonstit ja toistaiseksi ei myöskään ole perusteita olettaa, että ihminen olisi luontoa etevämpi geenimuuntelulla. Luultavasti suuri osa niistäkin tutkijoista, joiden leipä tuli geenimuuntelusta, tiesi mitä tulee tapahtumaan. Eivät kertoneet sitä poliitikoille ja mainosmiehille.
Lue kommentti

Planeetta imee 99 prosenttia siihen osuvasta valosta.

Tähtitieteilijät ovat löytäneet planeetan, joka on kuin itse pimeys. Kaukana Leijonan tähdistössä omaa tähteään kiertävä Jupiterin kokoinen Wasp-104b imee jopa 99 prosenttia siihen osuvasta valosta.

Tutkijat kirjoittavat arXiv-esijulkaisupalveluun ladatussa artikkelissaan, että Wasp-104b on ”mustempi kuin hiili”.

Wasp-104b on Jupiterin massainen kaasujättiläinen. Se kiertää emotähteään erittäin lähellä, lähempänä kuin Merkurius kiertää meidän Aurinkoamme. Planeetta tekee täyden kierroksen tähtensä ympäri alle kahdessa vuorokaudessa.

Tällaista tähden lähellä kiertävää kaasuplaneettaa kutsutaan kuumaksi jupiteriksi. Tähden säteily lämmittää planeettaa jopa tuhansiin asteisiin, mikä estää muun muassa pilvien muodostumisen planeetan päiväpuolelle.

Wasp-104b on lisäksi vuorovesilukittunut tähteensä, eli aina sama puoli planeetasta on tähteen päin. Toisella puolella vallitsee ikuinen yö.

Äärimmäisen musta väri johtuu siitä, että valoa heijastavia pilviä ei pääse muodostumaan. Sen sijaan planeetan kaasukehässä on kaliumia ja natriumia, jotka imevät valoa.

Tummuus ei estä meitä havaitsemasta planeettaa. Tämäkin planeetta löydettiin tarkastelemalla varjoa, joka muodostuu kun planeetta kulkee meistä katsoen tähtensä editse.

”Tähän asti tunnetuista mustista planeetoista sanoisin, että tämä menee top viiteen. Ehkä top kolmoseen”, pohtii tutkimusta johtanut astrofyysikko, tohtoriopiskelija Teo Mocnik englantilaisesta Keelen yliopistosta New Scientist -lehdessä.

Wasp-104b ei ole siis ainoa laatuaan. Tällaisia pikimustia planeettoja tunnetaan muutama muukin. Tummin kaikista on vuonna 2011 löydetty TrES-2b, joka heijastaa vain 0,1 prosenttia siihen osuvasta valosta. Sen kaasukehässä on muun muassa titaanioksidia valoa imemässä.

Toinen kiintoisa musta jättiläinen on Hat-p-7b. Sen yöpuolella sataa rubiineja ja safiireita, kun planeetan kaasukehässä oleva alumiinioksidi tiivistyy mineraalikiteiksi eli korundeiksi.

Vaikka nämä planeetat heijastavat äärimmäisen vähän valoa, on hieman harhaanjohtavaa verrata niitä hiileen, huomauttaa astrofysiikan professori Adam Burrows Princetonin yliopistosta. Ne eivät näyttäydy aivan pikimustina, vaan mitä luultavimmin Wasp-104b on hyvin tumman purppuran värinen. TrES-2b puolestaan on niin kuuma, että se hohtaa heikosti punaisena, kuin kekäle.

Planeetat löydettiin Kepler-avaruusteleskoopin avulla. Aurinkoa kiertävä Kepler-teleskooppi on tähän mennessä havainnut jo yli 2300 planeettaa muiden tähtien ympäriltä.

Kivikautisessa naudankallossa on reikä, jonka kuva näyttää sen sekä otsaluun ulko- että sisäpuolelta. Janan pituus vastaa kymmentä senttimetriä. Kuva: Fernando Ramirez Rozzi
Kivikautisessa naudankallossa on reikä, jonka kuva näyttää sen sekä otsaluun ulko- että sisäpuolelta. Janan pituus vastaa kymmentä senttimetriä. Kuva: Fernando Ramirez Rozzi

Länsi-Ranskasta löydetyssä yli 5 000 vuotta vanhassa lehmän kallossa oleva reikä on mitä todennäköisimmin porattu tarkoituksella.

Kallonporaus on ikivanha toimenpide. Esimerkiksi migreenin ja epilepsian uskottiin aiheutuvan pään sisällä mekastavista pahoista hengistä, ja kun kalloon porattiin tai raaputettiin reikä, nämä pirut pääsivät liihottelemaan matkoihinsa.

Arkeologinen todistusaineisto osoittaa, että ihmiset porasivat reikiä toistensa päihin jo yli 8 000 vuotta sitten. Toimenpiteestä jopa selvittiin hengissä jo kivikaudella.

Useassa vanhassa kallossa näkyy, että porausreikä on luutunut umpeen. Potilas on siis elänyt ainakin jonkin aikaa toimenpiteen jälkeen.

Nyt Ranskasta löydetty yli 5 000 vuotta vanha lehmän kallo viittaa siihen, että ihmiset ovat kenties harjoitelleet operaatiota eläimillä. Lehmän kallossa on ammottava reikä, jonka ympärillä on selvästi samanlaisia raapimisjälkiä kuin porauksen läpikäyneiden ihmisten päässä.

Atlantin rannalla Länsi-Ranskassa on muinoin ollut kivikautista asutusta, ja lehmän kallo kaivettiin siellä esille jo 1970–1980-luvun kaivauksissa.

Reiän ajateltiin tuolloin syntyneen kamppailussa toisen eläimen kanssa. Kenties toinen sarvipää oli puhkaissut lehmäparan kallon.

Kallon alun perin löytänyt tutkija pyysi kuitenkin muutama vuosi sitten kahta tutkijaa vilkaisemaan reikää lähemmin.

”Näimme hyvin nopeasti, että reikä on syntynyt kallonporauksesta. Se ei ole sarven jälki”, kertoo tutkija Fernando Ramirez Rozzi LiveScience-verkkolehdelle.

Totuus paljastui viimeistään elektronimikroskoopin alla, kun tutkijat näkivät kivityökalujen aiheuttamat raapimisjäljet reiän ympärillä.

Muinaiset ihmiset ovat siis ehkä harjoitelleet kallonporausta lehmällä. Tai kenties lehmäparka on kärsinyt jostain sairaudesta, jota on yritetty parantaa poraamalla sen päähän reikä.

Ei tiedetä, oliko lehmä elossa, kun reikä tehtiin. Joka tapauksessa se ei ole elänyt kovin pitkään operaation jälkeen, sillä reikä ei ole luutunut lainkaan.

Tutkijat pohtivat myös, olisiko reikä tehty osana jotain rituaalia. Heidän mielestään on kuitenkin todennäköisintä, että lehmä on toiminut aloittelevan kallonporaajan harjoituspotilaana ennen kuin vaarallista tekniikkaa on lähdetty soveltamaan ihmiseen.

Ranskasta on aiemmin löytynyt myös villisian kallo, jossa on samankaltainen reikä.

Tutkimuksen julkaisi Scientific Reports.